Wild Arms 3 (PS2)
Fantasia on aina ollut ylivoimaisesti suosituin roolipelien aihe. Konsolipuolella tämä on perinteisesti tarkoittanut sitä, että japanilaisten pelintekijät ovat vieneet pelaajat erilaisiin teknologialla höystettyihin fantasiamaailmoihin. Vaihtoehdoksi tarjolla on ollut lähinnä muutamia puhtaasti futuristisia viritelmiä. Yksi harvoja oman tiensä kulkijoita on ollut Wild Arms -sarja, jonka kolmas osa on juuri julkaistu Playstation 2:lle.
Villin lännen pauloissa
Pelin tapahtumat sijoittuvat Filgaiaksi nimettyyn maailmaan, joka on suurten mullistusten seurauksena kuihtumassa ja muuttumassa hedelmättömäksi autiomaaksi. Suurin osa sen asukkaista on vetäytynyt pieniin kaupunkeihin, ja hiekkamerten ympäröimillä maa-alueilla kulkee vain joukko Driftereiksi kutsuttuja henkilöitä. Nämä ovat paikasta toiseen kulkevia vaeltajia, jotka tienaavat elantonsa vaarantamalla itsensä muiden puolesta. Niin visuaalisesti kuin teemallisestikin Villiä länttä hyödyntävä pelimaailma yhdistää Driftereihin tuliaseita, kauhu-genrestä lainattuja hirviöitä ja shamanistista taikuutta.
Tarina keskittyy Filgaian olemukseen ja mahdollisuuksiin palauttaa sen elinvoimaisuus. Tapahtumien keskipisteessä on neljän vaeltajan muodostama joukkio, joka saa haltuunsa voimalliset Ark Scepter -artefaktit. Näiden turvin he voivat herättää pelimaailmaa hallitsevat elementaalihenget ja käyttää näiden voimia edessä olevien koitosten aikana. Sankarikaarti koostuu tutuista arkkityypeistä. Mukana ovat naiivi, mutta innokas ja päättäväinen tyttö, yksinäisyyttä kaipaava synkistelevä nuorukainen, omaa verenperintöään pakeneva intiaani sekä laskelmoiva älykkö, joka kantaa erittäin tehokasta tarkkuuskivääriä.
Sankareiden taustoja valottavasta prologi-osuudesta lähtien peli luottaa tarinaansa. Juonta kuljetetaan eteenpäin pääasiassa välivideoilla, joiden tapahtumiin pelaaja ei voi mitenkään vaikuttaa. Sankarijoukkio etenee suoraviivaisesti tarinan mukaan, ilman minkäänlaisia sivupolkuja.. Tämä on johtanut pariin hieman kömpelöön ratkaisuun. Näistä silmiinpistävin on se, että hahmot eivät löydä ulkomaailmasta edes kaupunkeja ennen kuin ovat kuulleet niiden olemassaolosta.
Pelintekijät eivät kuitenkaan ole tehneet sitä virhettä, että olisivat jättäneet pelaajan koko juonenkehityksen ulkopuolelle, vaan hänen on jokaisen tehtävän yhteydessä kyseltävä lisätietoja paikallisilta asukkailta. Tämä auttaa ohjain kourassaan istuvaa pelaajaa pysymään mukana pelissä ja tuntemaan itsensä osaksi tarinaa. Runsaita video-osuuksiakin katselee mielellään, sillä juoni on mielenkiintoinen, kerronta erittäin sujuvaa ja hahmojen välinen dialogi uskottavasti kirjoitettua.
Luolastoja ja taisteluita
Sisältöpuolella on turvauduttu varsin perinteisiin ratkaisuihin. Tapahtumapaikat on jaettu kaupunkeihin, ulkomaailmaan ja luolastoihin, joista kaksi viimeisintä kuhisevat erilaisia hirviöitä. Näiden harventamisesta hahmot saavat kokemusta ja rahaa, joiden avulla heidän taistelutehonsa kasvaa vähitellen. Pienenä, mutta erittäin tervetulleena poikkeuksena tästä peruskaavasta voisi pitää sitä, että taistelujen sijaan toiminta useimmissa luolastoissa keskittyy pulmien ratkomiseen. Niissä hahmojen erilaisia työkaluja hyödynnetään runsaasti. Tämä ylläpitää pelaajan mielenkiintoa huomattavasti tehokkaammin kuin pelkkä aseilla leikkiminen.
Hirviöiden lahtaaminenkin on kyllä viihdyttävää, sillä pelin vuoropohjainen taistelusysteemi on melko onnistunut. Ampuminen, aseiden lataaminen, hahmokohtaiset erikoiskyvyt ja elementteihin perustuva taikuus tarjoavat pelaajalle runsaasti varteenotettavia vaihtoehtoja. Valitettavasti taisteluilla on kuitenkin taipumus muuttua varsin kaavamaisiksi ja kunnon taktikointia on harrastettava vain kaikkein tiukimmissa paikoissa.
Pelintekijöille on kuitenkin nostettava hattua, sillä satunnaiskohtaamisten määrää on osattu rajoittaa sopivasti. Taistelun uhatessa sankarijoukkiota edustavan hahmon päälle ilmestyy huutomerkki, jolloin kohtaamisen voi myös yleensä jättää kokonaan väliin ympyrää painamalla. Tämä verottaa ruudun vasemmassa yläkulmassa sijaitsevaa mittaria, joten loputtomiin konflikteja ei voi vältellä. Systeemistä on kuitenkin melkoisesti iloa, sillä sen ansiosta pelaaja voi vähentää keskeytyksiä etsiessään uusia paikkoja ja ratkoessaan luolastojen pulmia.
Kaunis maailma
Yksi paketin mielenkiintoisimmista piirteistä ovat sankareiden maagisten voimien lähteenä toimivat luonnonhenget, joita hyödynnetään monipuolisesti sekä tarinassa että pelimekaniikassa. Elementtitaikuuden lisäksi ne antavat hahmoille mukavan valikoiman erilaisia erikoiskykyjä, kuten immuniteetin myrkkyjä vastaan tai mahdollisuuden vastahyökkäyksiin taistelujen aikana. Erikoiskykyjen kehittäminen ja eri sankareiden taitojen optimoiminen tarjoavat pelaajalle runsaasti puuhaa pelin aikana.
Graafisesti tulokas näyttää ensi silmäyksellä karulta. Pienen totuttelun jälkeen cell-shading -tekniikkaa hyödyntävä ulkoasu alkaa kuitenkin tuntua erittäin onnistuneelta. Hahmomallit ovat tarkkoja ja niistä löytyy runsaasti persoonallisuutta tuovia yksityiskohtia. Jäykkä animaatiotyöskentely ja ulkomaailman yksitoikkoiset maisemat tosin syövät grafiikan uskottavuutta jonkin verran. Pelin musiikeille on sen sijaan pakko antaa erikoiskiitos. Ne sopivat Villin lännen teemaan erinomaisesti ja tuovat moniin kohtauksiin uskomattoman paljon tunnelmaa.
Wild Arms 3 julkaistiin Euroopassa ilman sen kummempaa ennakkokohua. Niinpä paketista kuoriutuvaa roolipeliä onkin helppo pitää yhtenä kevään positiivisimmista yllätyksistä. Se vie pelaajan keskelle kiinnostavaa tarinaa ja rakentaa kliseisistä päähenkilöistä persoonallisia sankareita, joiden kohtalosta on helppo kiinnostua. Epätavallista pelimaailmaa ei siis kannata säikähtää, sillä tarjolla on alkuvuoden paras konsoliroolipeli.
