Wolfenstein: The Old Blood (PC, PS4, Xbox One)

18.07.2015 14:00 Mats Kyyrö

Tekijä: Machine Games
Julkaisija: Bethesda Softworks
Testattu: PC Windows 7 64-bit, Intel i5-3570k, 8 Gtmuistia, AMD Radeon R9 280X
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit, Intel i5-2500 / AMD FX-8320, 4 Gt RAM, GeForce GTX 560 / AMD Radeon HD 6870
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 19,99 euroa (Steam )
Pelin kotisivu: The Old Blood
Arvostelija: Mats Kyyrö

The Old Blood on itsenäinen lisäosa vuoden 2014 yllätyshitiksi kiivenneelle Wolfenstein: The New Orderille, joka oli myös allekirjoittaneen valinta vuoden peliksi. Siinä missä New Order nakkasi pelaajat nopeasti natsien hallitsemalle vaihtoehtoiselle 60-luvulle, on lisäosassa palattu pelisarjalle perinteisempiin toisen maailmansodan maisemiin.

Kuten trailereistakin saattoi päätellä, on Old Blood paluu sekä tarinaltaan että pelattavuudeltaan huolettomampiin aikoihin. New Orderin verkkaisemmat tunnelmoinnit loistavat poissaolollaan ja tilalle on saatu lisää aalto toisensa jälkeen tykinruoaksi syöksyviä natsisotilaita sekä zombeja. Onko askel taaksepäin tällä kertaa oikea suunta?

Old Bloodin tarina pyörii jälleen okkultismin ja paranormaalien ilmiöiden ympärillä samaan tapaan kuten Gray Matter Studiosin männävuosien klassikossa Return to Castle Wolfenstein, jonka 2010-luvulle päivitetyltä versiolta peli usein tuntuukin. Kulmikasleukainen sankarimme B.J. Blazkowicz sanailee edelleen sotaan väsyneenä ja kivi sydämellään, mutta harmillisesti paljon harvemmin kuin edellisessä seikkailussaan. Toki jos New Orderin tarinakohtaukset eivät olleet mieleisiä, saattaa muutos olla vain tervetullut.

Karsitusta tarinasta huolimatta Old Bloodin ammuskelussa on onneksi munaa useamman omeletin tarpeisiin, eikä parempaa hurmehippaa ole räiskintäpelien saralla saatu vielä tänäkään vuonna. Kuvitteelliset toisen maailmansodan aseet, joita New Orderissa käytettiin vain muutaman alkukohtauksen aikana, muodostavat nyt pelin koko arsenaalin. Edeltäjänsä tapaan kaikkia torrakoita voi kanniskella reteästi kahdessa kädessä ja ammuskelu on silkkaa iloa.

Valitettavasti aseet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 40-luvun henkeen kuorrutettuja versioita New Orderin vastaavista, mikä tekee uuden tappovehkeen löytämisestä aina vähemmän jännittävää.

Natsia putkella silmään

Oman sanansa ansaitsee trailereissa hehkutettu putkenpätkä, joka korvaa New Orderin Kraftwerk-lasersuihkun yleiskäyttöisenä aseena ja ympäristön tutkimiseen käytettävänä työkaluna. Natsikallojen halkomisen lisäksi putkella voi nousta ylös selkeästi merkittyjä kallionseinämiä, mikä aktivoi heti ensimmäisellä kerralla tylsäksi käyvän kiipeilykohtauksen. Seinämät ovat poikkeuksetta pelaajan reitillä sen sijaan, että ne mahdollistaisivat vaihtoehtoisten reittien löytämisen, enkä näe mitään syytä miksi tilalla ei olisi voitu käyttää vain perinteisiä tikapuita. Välillä putkella myös pönkätään auki ovia, mikä tarkoittaa lisää tarpeetonta ohjaimen hakkaamista.

The Old Blood käyttää edeltäjänsä tapaan id Tech 5 -pelimoottoria, jonka erikoisuus on hyödyntää niin sanottuja megatekstuureja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ympäristön pinnat eivät toista itseään samaan tapaan kuin joissakin toisissa peleissä. Ragen ilmestyessä tekniikka oli vielä mielenkiintoinen, mutta toiset pelitalot ovat sittemmin saavuttaneet paremman visuaalisen tason ja ympäristön yksityiskohtaisuuden myös perinteisemmillä tekstuuriratkaisuilla. Tähän katsoen id Tech 5 alkaa olla auttamattoman vanhentunut.

On tietenkin typerää odottaa lisäosan käyttävän jotakin muuta kuin emopelin pelimoottoria. Sen sijaan on kohtuullista olettaa, että ainakin New Orderin suorituskyvyn ongelmat oltaisi pystytty ratkaisemaan menneen vuoden aikana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Old Blood saa hetkittäin tehokkaankin pelimyllyn niistämään – erityisesti jos pellin alta löytyy AMD:n näytönohjain. Kyseessä on kaikesta huolimatta komea seikkailu, mistä kiitos kuuluu mainiolle visuaaliselle suunnittelulle. Mitään yhtä mieleenpainuvaa kuin miehitetty Lontoo tai natsien Kuuasema ei pelissä nähdä, mutta kehittäjät ansaitsevat hatunnoston siitä, että New Orderin tekstuureja ei kierrätetä kuin harvakseltaan.

Tuliko nyt natsiöverit?

Vaikka teksti saattaa kuulostaa tähän asti auttamattoman negatiiviselta, ei sitä pidä käsittää väärin. Old Blood on mainio esimerkki lisäosasta, joka tarjoaa kattilan täydeltä lisää samaa niin hyvässä kuten pahassa. Piditkö New Orderista, etkä ole saanut vielä kylliksesi natsien räiskimisestä? Siinä tapauksessa ei ole mitään syytä jättää tätä lisäosaa välistä. Kyseessä on hinta-laatusuhteeltaan varsinainen valopilkku tällä mikromaksujen aikakaudella, kun kestoa seikkailulle tulee noin 6-8 tuntia hintalapun ollessa vain parin kymmenen euron kieppeillä.

Samaan tapaan kuten Machine Gamesin versio Wolfensteinista kurottaa räiskintäpelien kultavuosille, myös pelitalon näkemys ladattavasta sisällöstä tuo enemmän mieleen vanhan maailman lisälevyt kuin monien harrastamat parin tehtävän mittaiset rahastukset. Älä kuitenkaan odota, että kokemus olisi edelleen yhtä tuore kuin ensimmäinen kerta New Orderin kanssa – tai että natsien räiskiminen jaksaisi enää viihdyttää samalla tavalla toisen kahdeksantuntisen verran.