Wolverine’s Revenge (GC)
Uusin X-men-leffa saapui teattereihin kuun alussa. Virallisen elokuvapelin sijasta Activision julkaisi sarjakuvalisenssiä hyödyntävän Wolverine’s Revenge-toimintaseikkailun kaikille pelikoneille.
Vaikka ei suoranaisesti elokuvaan perustukaan (kotelossa tosin nähdään elokuva-Wolverine Hugh Jackmanin naamataulu), Wolverine’s Revenge on tavallista yritteliäämpi lisenssipeli. Lopputulos ei kuitenkaan nouse kokonaisuutena keskinkertaista paremmaksi. Pähkinänkuoressa paketin voisi rinnastaa saman julkaisijan Spider-Maniin. Peli etenee lyhyissä toimintapätkissä, jotka asettavat pelaajan harmiksi muutamia vastustajia, alkeellisia pulmia ja joitakin tasohyppelyhaasteita. Muodikkaasti sankari voi myös hiiviskellä ja teilata vastustajansa ilman ylimääräistä hälyä. Joissakin kentissä piileksiminen on ehtona läpipääsylle.
Muutoin kaavamaisen toimintaseikkailun vahvuus on nimihahmo Wolverine, joka hallitsee enemmän taitoja kuin monen lisenssipelin sankari voisi toivoa. Perinteistä yhden iskusarjan taistelusysteemiä on maustettu parilla mielenkiintoisella piirteellä. Syvästä pelikokemuksesta ei vielä voida puhua, mutta rähinä on näyttävää kun pitkäkynsi riepottelee ja paiskoo vastustajiaan seinille. Käytettävissä on useita tilanteen mukaan (käytetään X-painikkeesta) vaihtuvia erikoisliikkeitä ja taistellessa täyttävä raivomittari, joka antaa hetkeksi supervoimat. Kynnet Mutanttivaistot auttavat paikallistamaan ansat ja muuta mahdollista kiinnostavaa. Uusien taitojen opettelu tapahtuu keräämällä vastustajien dogtagit. Näitä saadaan pomohirviöiltä ja stealth-tapoista. Tutumpaa supersankaripelien antia edustavat lukuisat bonukset, joiden keräily avaa avaa galleriaan uutta bonusmateriaalia ja antaa pelaajan valittavaksi uusia asuja.
Tarina jakautuu kuuteen episodiin, jotka koostuvat muutamasta kohtuumittaisesta kentästä. Koko seikkailu on siis pelattavissa läpi parissa päivässä. Tasosuunnittelu ei häikäise, mutta ripottelee muutamia yllätyksiä kaavamaisen mäiskeen sekaan. Esimerkiksi ansoista selvitäkseen sankari joutuu käyttämään mutanttiaistejaan, joiden avulla miinat ja näkymättömät laserit paljastuvat. Useimmat tehtävät ovat kuitenkin kaavamaisia tappelureissuja, joissa alueella saalistavat vihulaiset tuhotaan. Kun oikea avainkortti tai seuraavan oven avaava kytkin löytyy, matka voi jatkua. Tyypilliset tasot ovat parin tunnelinpätkän ja huoneen kokonaisuuksia, joista ei juuri löydy vaihtelua tai tutkittavaa. Vaihtelua rutiiniin saadaan muutamista nokkelista pomohirviöistä ja parista erikoisemmasta osiosta, joissa mm. päästään ohjaamaan vartiorobottia Red Faction 2:n hengessä. Turhauttavinta antia ovat kömpelöt hiiviskelytehtävät, joiden niksit saa opetella aina kantapään kautta.
Graafisesti Wolverine’s Revenge on vaatimaton esitys. Graafinen tyyli on sarjakuvamaisen tyylitelty, mutta yksityiskohtia tai hienoja tehosteita ei ole tuhlailtu, poikkeuksina näyttävät räjähdykset, tuhoutuvan maisemat ja näkymättömät yksityiskohdat löytävä mutanttinäkö. Äänitehosteet eivät aina tunnu seuraavan pelitapahtumia mutta näyttely, musiikki ja efektit ovat hyvälaatuisia. Päähenkilönä murahtalee myöhemmillä vuosillaan piirroshahmojen ja videopelihahmojen ääneksi sortunut ex-jedi Mark Hamill ja taustatukea antamassa kuullaan elokuvista tuttua Patrick Stewardia professori X:nä.
Kaiken kaikkiaan X-men: Wolverine’s Revenge on rutiininomainen toimintapeli. Muutamat nokkelat ominaisuudet ja kohtuullinen taistelusysteemi eivät riitä paikkaamaan unettavan perinteistä tasosuunnittelua ja toteutuksen ongelmia.
