Uusimmat

World in Conflict (PC)

28.09.2007 18:50 Miikka Lehtonen

Kuka muistaa vielä kylmän sodan? Kokonainen sukupolvi istui kodeissaan pahat pöksyssä, jännittämässä maailman suurvaltojen sapelinkalistelun lopputulosta. Kestäisikö pokeri vai olisiko tuloksena ydinsota? Pokeri onneksi piti, sillä maailma säilyi ehjänä läpi jännitteiden.

World in Conflictissa tuuri ei ollut yhtä hyvä, vaan sota leimahti. Kun jenkit lähtivät Eurooppaan puolustamaan NATO-liittolaisiaan Varsovan liiton hyökkäykseltä, veli venäläinen koukkasi kierona miehenä selustaan ja toi sodan jenkkien kotiovelle. Tästä alkaa myös pelimme.

World in Conflict on tosiaikastrategia, mutta ei todellakaan tyypillinen sellainen. Yhtymäkohtia genreen löytyy toki, mutta samalla peliä on uudistettu ja virtaviivaistettu huomattavasti perusnaksuttelua mukavammaksi pelikokemukseksi Lähimpiä vertailukohtia ei kannata hakea Command & Conquerin kaltaisista klassikoista, vaan vaikka Relicin mainioista Warhammer 40K -peleistä ja Company of Heroesista.

Näin ollen pelistä ei löydy minkäänlaista tukikohtien rakentelua, resurssien keräämistä tai muutakaan oheistoimintaa. Tänne on tultu sotimaan ja se myös hoidetaan tyylillä.

Takapihalla tapahtuu

Eletään vuotta 1989. Varsovan liitto ja NATO ottavat mittaa toisistaan Euroopan maaseudulla ja Neuvostoliitto on vieläpä voittamassa. Tämä ei tietenkään sovi jenkeille, vaan he säntäävät liput liehuen pelastamaan Eurooppaa. Neuvostoliitto puolestaan ottaa tilaisuudesta täyden hyödyn irti ja tekee maihinnousun Amerikan luoteisrannikolla. Yllättäen sota ei olekaan enää toisella puolella maailmaa, vaan jenkkien kotiovella.

Pelin 15 tehtävän mittainen yksinpelikampanja hyppii ajan ja paikkojen läpi, kuvaten vuoroin kansalliskaartin ja muiden kotiin jääneiden joukkojen epätoivoista taistelua neuvostojoukkoja vastaan ja toisinaan kertoo tapahtumien ja hahmojen taustoja Euroopan rähinöistä lähtien. Juoni, käsikirjoitus ja jopa näyttelijäsuoritukset on hoidettu niin viimeisen päälle, ettei millään pystyisi uskomaan yksinpelitilan olleen viime hetken lisäys moninpelipainoitteisessa designissa.

Itse peli on täyttä rautaa, oli sitten kyseessä yksin- tai moninpeli. Pelaaja komentaa kummassakin pelitilassa pientä osaa suuremmasta armeijasta, tarkoituksenaan suorittaa ylemmältä komentoportaasta tulevia tavoitteita. Näitä voivat olla vaikka toisaalla alkavan panssarihyökkäyksen tukeminen, vihollisen PST-asemien eliminointi tai suoranainen hyökkäys vihollisen hallussa olevaan kaupunkiin.

Kun mitään resurssihallintaa tai muutakaan roskaa ei tunneta, joukkojen hallinta on mukavan simppeliä. Pelaajalla on käytössään resurssipisteitä, joita jaetaan onnistumisten myötä. Näiden avulla voi tilata taivaalta haluamiaan yksiköitä – jotka kaikki ovat aitoa 1980-luvun sotilasrautaa – haluamaansa paikkaan. Vielä hienommin tuhoutuneiden yksiköiden pisteet palautetaan pankkitilille, joten persiilleen mennyt riskihyökkäys ei päätä peliä, vaan aiheuttaa vain hienoista takapakkia.

Peliin tulee uskomattomasti lisää meininkiä, kun kyseessä ei ole kahden hassun tankin yhteenotto pienessä kaupungissa, vaan kartalla pyörii kymmeniä yksiköitä ja lääniäkin löytyy parhaimmillaan kilometrikaupalla. Ei sovi myöskään unohtaa audiovisuaalista houkutusarvoa, sillä joka puolella riehuva sota, tykistökeskitykset ja taivaalla lentelevät tukikoneet tuovat peliin aitoa sodan meininkiä.

Tykistö ja muu raskaampi tuki hoidetaan jälleen yksinkertaisella ja nerokkaalla systeemillä. Vihollisen tuhoaminen kartuttaa tukipisteitä, joilla tilataan napalmi-iskuja, tykistökeskityksiä, laskuvarjojoukkoja ja muuta mukavaa, valikoiman huippuna se älyttömän näyttävä ydinpommi. Koska aiheutettu tuho tuo tukipisteitä, niistä muodostuu nopeasti oiva kierre iskujen osuessa kohteeseensa ja tuoden näin lisää pisteitä.

Hyökkäys- ja puolustuskeikat hoidetaan pääasiassa taktisten avainpisteiden avulla. Niiden hallinta vaihtuu yksinkertaisesti lämäisemällä joukkoja alueelle, joskin viholliset pitää toki ensin eliminoida. Lisäväriä tuo se, että komentopisteitä on usein linkitetty yhteen vaikka puolustusrintamaksi, jolloin kaikki osat täytyy saada yhtä aikaa haltuunsa. Jälleen kerran sangen yksinkertainen ratkaisu, joka tekee pelaamisesta selkeää, nopeasti omaksuttavaa ja nautittavaa.

Aitoa rautaa

Pelimekaniikka on siis kunnossa, eikä muukaan peli jää yhtään huonommaksi. Ne jo mainitut massataistelut näyttävät törkeän hienoilta, kiitos huipputason grafiikkamoottorin. Vaikka DirectX 10 -laitteistolla pelinsä saakin näyttämään karkinkauniilta, DX9-pelaajienkaan ei tarvitse masentua. Moottori skaalautuu erinomaisesti ja näyttää pahuksen upealta vaatimattomammillakin koneilla.

Sama sujuvuus jatkuu pelattavuudessakin. Komentaminen sujuu yksinkertaisen näppäimistö- ja hiiriohjauksen avulla, jossa joukkojen muodostelmat ja erikoiskyvyt – kuten vaikka panssarivaunujen PST-ohjukset tai jalkaväen sprintit – sujuvat helposti pikanäppäinten avulla. Taistelu ja rintamalinjat soljuvat komeasti paikasta toiseen ja maisemat muuttuvat mustaksi rauniomassaksi, kun taistelu pyörii ympäri pelikenttää.

Moninpeli on luku sinänsä, sillä se muistuttaa tyyliltään enemmän nettiräiskintää kuin perinteistä strategiapeliä. Serverille voi liittyä koska tahansa ilman, että peli edes nikottelee. Kummallakin osapuolella on yhteinen pistepotti, joka jaetaan eri aselajien välille. Jos joku lähtee pelistä kesken kaiken, hänen pisteensä lisätään muiden tileille ja peli jatkuu normaalisti.

Tämä yhdistettynä tuhottujen joukkojen pistepalautukseen pitää huolen siitä, että peli pyörii nopeasti ja sujuvasti alusta loppuun, tehden siitä yksinpelin veroisen, nautittavan kokemuksen.

Nautittava kokemus onkin hyvä tapa kuvata World in Conflictia, sillä peli on kaikin puolin parasta A-luokkaa. Tekninen toteutus, sujuva käyttöliittymä ja todella riemastuttava pelattavuus yhdistyvät pakettiin, jolla kiilataan suoraan tosiaikastrategioiden kärkisijoille. Huippupeli.

Tekijä: Massive Entertainment
Julkaisija: Sierra
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,0 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, GeForce 6600 GT tai nopeampi näytönohjain
Pelaajia: 1-16 (Lähiverkko, Internet)
Pelin kotisivu: http://www.worldinconflict.com/
Miikka Lehtonen

 

Toinen mielipide

Toisaalle kirjoittamaani arvostelua lainatakseni, World in Conflict on poikkeuksellinen peli. Se lunastaa ennakkolupaukset täysin. Ja enemmänkin. Moninpelistä uskalsin toivoa paljon, mutta tuskinpa kukaan olisi osannut odottaa myös näin hyvää yksinpeliä.” Edelleen ihmetyttää miten hyvin verkkopeli toimii täysin tuntemattomien kanssa. Tämä saa satunnaisetkin pelaajat puhaltamaan yhteen hiileen, mikä on vähintäänkin harvinaista nettisodinnoissa. Poikkeuksellisen pelin merkki.

Jukka O. Kauppinen

 

Lue lisää eDomesta

World in Conflict –ensikatsaus (osa 1/2)

World in Conflict –ensikatsaus (osa 2/2)

Muropaketin uusimmat