WWE Smackdown: Here Comes The Pain (PS2)
Wrestling on pitkään ollut kova sana jenkeissä, mutta tätä nykyä show-paini on tekemässä läpimurtoa täällä pohjolan perukoillakin. Etenkin nuoret ovat tuntuneet ottavan Subtv:llä esitetyn lajin omakseen. Tätä kuvastaa sekin, että WWE Smackdown -pelisarjan uusin osa on keikkunut myyntilistojen kärjessä jo ennen ilmestymistään. Peliltä on siis selkeästi odotettu paljon ja nyt on koittanut hetki, jolloin THQ:n julkaiseman WWE Smackdown: Here Comes The Painin on aika osoittaa olevansa ennakkohypen arvoinen.
Kuten noin kuukausi sitten Xboxille julkaistussa WWE RAW 2:ssa, myös tässä uudessa Smackdownissa on lähdetty liikkeelle siitä, että painijoita, ottelumuotoja ja kaikkea muutakin pitää olla paljon. Painijoita on yhteensä noin 60, joten mukaan mahtuu lähes jokainen Smackdownin ja RAW:n painija aina Brock Lesnarista Ultimo Dragoniin ja Chris Jerichoon. Nykystarojen lisäksi mukana on muutamia Wrestling-maailman legendoja, heistä mainittakoon vaikkapa Sergeant Slaughter ja Legion of Doom.
Wrestling on pitkään ollut kova sana jenkeissä, mutta tätä nykyä show-paini on tekemässä läpimurtoa täällä pohjolan perukoillakin. Etenkin nuoret ovat tuntuneet ottavan Subtv:llä esitetyn lajin omakseen. Tätä kuvastaa sekin, että WWE Smackdown -pelisarjan uusin osa on keikkunut myyntilistojen kärjessä jo ennen ilmestymistään. Peliltä on siis selkeästi odotettu paljon ja nyt on koittanut hetki, jolloin THQ:n julkaiseman WWE Smackdown: Here Comes The Painin on aika osoittaa olevansa ennakkohypen arvoinen.
Kuten noin kuukausi sitten Xboxille julkaistussa WWE RAW 2:ssa, myös tässä uudessa Smackdownissa on lähdetty liikkeelle siitä, että painijoita, ottelumuotoja ja kaikkea muutakin pitää olla paljon. Painijoita on yhteensä noin 60, joten mukaan mahtuu lähes jokainen Smackdownin ja RAW:n painija aina Brock Lesnarista Ultimo Dragoniin ja Chris Jerichoon. Nykystarojen lisäksi mukana on muutamia Wrestling-maailman legendoja, heistä mainittakoon vaikkapa Sergeant Slaughter ja Legion of Doom.
Pelimoodejakaan ei ole säästelty. Pakettiin on ahdettu todennäköisesti lähes kaikki vähänkään yleisemmät ottelutyypit, joten valinnanvaraa löytyy. Tämän vuoden uutuuksina Smackdown-pelisarjaan on lisätty Bra & Panties, First Blood ja Elimination Chamber -ottelut. Bra & Panties on WWE:n diivoille varattu ottelumuoto, jossa vastustajalta pyritään poistamaan ylimääräiset vaatteet jättäen tyttöparan päälle vain pikkuhousut ja rintaliivit. First Bloodissa pitää puolestaan saada vastustaja vuotamaan verta. Tämä veren lisääminen peliinhän oli yksi THQ:n mainosmiesten kovimpia vetoja Here Comes The Painiä markkinoitaessa, mutta lopputulos on varsin vaisu. Tietyn määrän rankaisua ottanut painija saa nimittäin pärstäänsä muutaman punapikselin verta kuvastamaan, mutta sen kummempaa veren vuodatusta ei pelissä nähdä, eikä se toisaalta ole tarpeellistakaan. Uusista pelimuodoista viimeinen on Elimination Chamber: kuusi miestä sullotaan ketjuista, pleksistä ja painikehästä koostettuun kammioon, jossa on vielä neljä pienempää kammiota, ja näistä neljä painijaa pääsee ulos muutaman minuutin välein.
Pelin kontrollit ovat mukavan yksinkertaiset. Lähes koko liikearsenaalin voi kahlata läpi kahden napin ja suuntaohjaimen yhdistelminä. Muita liikkeitä ovat juoksu, torjunnat, tuuletukset sekä erityinen smackdown!-lopetusliike. Peliin pääsee siis sisään nopeasti ja kaikki hienoudetkin ovat hallussa jo muutaman tunnin pelailun jälkeen. Jos alkaa näyttää siltä, että tavalliset keinot eivät riitä vastustajan nujertamiseen, voi tietyissä ottelutyypeissä käydä nappaamassa lavan alta vaikkapa terästuolin tai lekan, joiden edessä taipuvat ne kaikkein kovimmatkin kaverit.
Yksi ongelma peliä kuitenkin vaivaa. Vaikka painijoita ja ottelumuotoja on yllin kyllin, ei peli tarjoa paljoakaan vaihtelua. Liikkeet ja säännöt vaihtuvat, mutta perusteet pysyvät samoina ja perusteiltaanhan peli on vain silkkaa mättöä ilman sen suurempia tavoitteita. Season-moodikin on loppujen lopuksi lyhyt ja itseään toistava, joten jonkinmoista Wrestling-fanipohjaa on oltava, jotta Seasonin jaksaa tahkota alusta loppuun. Tekoäly on kuitenkin kohtalainen korvike ihmispelaajalle, joten siinä suhteessa ei valittamista. Toinen ihminen pelin ääressä kuitenkin nostaa pelin uusiin sfääreihin ja tällöin Here Comes The Pain maistunee kaikille riippumatta siitä onko fanipohjaa vai ei.
Ulkoisesti uusi Smackdown on entistäkin komeamman näköinen. Hahmomallit ovat entistä tarkempia, animaatiot sulavampia ja muitakin yksityiskohtia on viilailtu. Tunnelmaa luovat sisääntulot ovat nekin melko komeita, vaikkei Xboxin RAW:n vastaavien tasolle aivan ylletäkään. Selostuksen puutteesta ropsahtaa puolestaan pieni miinus, sillä otteluiden taustalla pyörivä renkutus alkaa kyllästyttää suhteellisen nopeasti. Yleisö sen sijaan pitää mukavasti meteliä.
WWE Smackdown: Here Comes The Pain jatkaa edeltäjiensä tapaan Smackdown-pelisarjan nousujohteista juoksua. Jälleen kerran pelisarjan jokaista osa-aluetta on viety hieman eteenpäin ja tämä lienee tarpeeksi kaikille Wrestlingin ystäville. Nyt pelisarja alkaa olla siinä pisteessä, että jenkkiläistä show-painia vähemmänkin seuraavat saattavat tykästyä peliin, vaikka minkäänlaista taustatietoa itse lajista ei olisikaan. Onhan tämä sentään näyttävän näköistä touhua niin TV-viihteenä kuin pelinäkin.
