2010 paras pelihahmo: Kratos ja Ezio Auditore da Firenze

10.01.2011 13:30 | Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2010 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Ja tulokset näyttävät… Tältä.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Valintojen höysteeksi on valittu yksi tai useampi lukijoiden perustelu. Lisäksi olemme listanneet joitakin erityisen hyvin perusteltuja ehdokkaita, vaikka ne eivät olisikaan yltäneet äänimäärällisesti listakärkeen.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, ranskalaisella viivalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja äänilleen.

2010 paras pelihahmo:

  1. Kratos (God of War) & Ezio Auditore da Firenze (Assassin’s Creed II/Brotherhood)
  2. John Marston (Red Dead Redemption)

Vuoden parhaan pelihahmon sijoitus jaettiin tasaäänten johdosta Kratosille ja Ezio Auditore da Firenzelle. John Marston jäi vain yhden ainokaisen äänen päähän toiselle sijalle.

 

Kratos (God of War)

Lue juttu:God of War III (PS3) 

Kratos on kulkenut jo pitkän ja verisen matkan, jonka varrella on tullut tehdyksi yhtä sun toista, mikä ei välttämättä kestä päivänvaloa. Tiimi ilmoitti jo ennakkoon, että tähän päättyy Kratoksen tarina, tavalla tai toisella. Se on myös pelin henki. Vanhat töpit, vihamiehet ja huippuhetket palaavat takaisin kummittelemaan ja useampikin pitkään kasautunut tili tasataan, puolin jos toisinkin.

– Tinkimätön asenne ja huumori veren roiskeita unohtamatta. Tuo jatkuvasti hymyn huulille kun eihän tuollaista antiikin hurmosta voi tosissaan ottaa kun jumalia kurmotetaan toden teolla. -Nerux

Ezio Auditore da Firenze (Assassin’s Creed II/Brotherhood)

Lue juttu:Assassin’s Creed Brotherhood (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed Brotherhood ei ole jatko-osa. Ei ainakaan perinteisessä mielessä. Pelisarjan ensimmäinen osa aloitti pääjuonen, jota on seurattu hyvin löyhästi hetki siellä toinen täällä. Pelin oikea sankari – Desmond on paennut Abstergon tiloista, jonne temppeliritarit hänet sieppasivat. Pienen vastarintaliikkeen ja suoraan science fictionista revityn Animus-laitteen turvin hän luovii pitkin esi-isiensä muistoja, yrittäen jäljittää temppeliritarien suunnitelmaa valjastaa maailma valtansa alle. Siinä missä ensimmäinen osa edisti vielä pääjuonta jossain määrin, toinen osa ei asiaan juuri puuttunut. Brotherhood tekee tätä sitäkin vähemmän. Pelin on tarkoitus ainoastaan saattaa toista osaa tähditäneen Ezion matka päätökseen.

– John Marston pääsee lähelle, mutta tyypissä ärsytti kuinka nössö John loppujen lopuksi oli. Välillä olis kaivannu enemmän badass-meininkiä. Shepard ei taas mielestäni lukeudu tämän tyyppisiin hahmoihin. Hahmosta voi luoda millaisen haluaa ja joka pelaajan shepard on erinlainen. Joten arvosteltavaksi sopii paremmin valmiiksi scriptatut. Näin ollen Ezio pääsee listallani kärkeen. Äijä kävelytyyli, ei nössöile ja vaikka mitä sattunut, aina paneminen mielessä. Arvostan. -Sami G.

– Selkeän mysteerinen, hahmo johon helppo samaistua ja helposti lähestyttävä. -Simeon N.

John Marston (Red Dead Redemption)

Lue juttu:Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360) 

Pohjimmiltaan kyse on kostotarinasta. John Marston saapuu komean ja hyvin tunnelmaan virittävän intron aikana pohjoisen suurkaupungista eteläisen Texasin tasangoille, jossa häntä odottaa tapaaminen vanhan ystävän kanssa. Tapaaminen päättyy kiväärinlaukaukseen ja seuraavaksi Marston herääkin paikallisten farmarien vierashuoneesta. Näin alkaa pitkä taival, jonka aikana Marstonin on haalittava ympärilleen liittolaisia ja ystäviä lopullista välienselvittelyä varten ja pelaajan selvitettävä, mistä kaikessa on oikeasti kyse.

– Red Dead Redemptionin pelihahmoon oli todella helppo samaistua ja upota pelin maailmaan. Meinasi kyynel vierähtää poskelle, kun tietää miten peli päättyi. Sääl. -Niko P.

– Yllättävän hyvä länkkärieepos tarjosi pelaajille sympaattisen pelihahmon johon pystyi samaistumaan ja josta jopa välitti (en varmasti ole ainoa joka kiroili kun ko. hahmon loppu paljastui). -Taneli H.

– Karismaattinen, realisti ja taistelee perheensä takia, jota pelimaailmassa ei nähdä yleensä. -Pekka S.

– Paras pelihahmo sitten Duke Nukemin ja siitä ei pääse mihinkään! Mahtavia pelihetkiä repäisevien lausahdusten ja ruudinkatkun parissa! -Vokkeri

– En nyt niin kauheesti eri pelejä pelaa, mutta RDR iski kovasti, kuten myös sen karismaattinen päähenkilö. Harmitti IHAN oikesti kun *** (toim. huom. sensuuri iski) ***.  Tuli shokkina :D -Piit

– Olosuhteiden pakosta jatkuvasti alentumaan joutuva karaistunut mutta hyväsydämminen ex-rikollinen on vuoden karismaattisin antisankari. Häneen samaistuu niin, että Red Dead Redemption tuntuu ajoittain kuin roolipeliltä. I am John Marston! -Haywoot

 

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

 

Alan Wake

Lue juttu:Alan Wake (Xbox 360) 

Alan Waken elämä oli niin helppoa. Kirja toisensa jälkeen ylsi megamyynteihin ja nosti miehen maailman tunnetuimpien ja rikkaimpien kirjailijoiden joukkoon. Miljoonia pankkitilillä, huikea asunto Manhattanilla, kaunis vaimo… voiko paremmin mennä?

Unelmaelämälle tuli kuitenkin piste kun Alanille iski eeppinen kirjoittajan blokki ja menestysjuna paukahti raiteiltaan. Kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu, Alanin vaimo ehdottaa miehelle rentouttavaa lomaa Bright Fallsin kaupungissa.

– Oikeasti mielenkiintoinen hahmo, joka ei ollut ylivoimainen, kuten jokin supersankari. Wake:n selviytymisestä oikeasti välitti. -Ville

– Hahmon tarina jaksaa sykähdyttää läpivedosta toiseen. Kerrankin joku muu kuin Marcus Fenixin kaltainen macho joutuu tarttumaan aseeseen. -Arska

– Pienestä maasta 2010 vuoden paras peli. Tarinallisesti ja pelattavuudeltaan. ja kaiken lisäksi alan wake on tehty oikean suomalaisen henkilön pohjalta. kuten Poets of the Fallin videolla näkyy. -Jan S.

Commander Shepard (Mass Effect 2)                  

Lue juttu:Mass Effect 2 (PC, Xbox 360)

Ensimmäisen osan sankarin, komentaja Shepardin Normandy-aluksen ja sen uljaan miehistön tehtäväksi on jäänyt harvojen jäljellä olevien Geth-siirtokuntien putsaaminen. Kesken erään harmittomalta vaikuttavan tehtävän Normandy joutuu tuntemattoman vihollisaluksen hyökkäyksen kohteeksi. Miehistöään pelastaessaan Shepard menettää henkensä. Varsinainen peli alkaa kaksi vuotta myöhemmin, kun Shepard herää henkiin ensimmäisestä osasta tutun Cerberus-järjestön tukikohdassa.

– Jannu pelasti koko maailman ylivoimaiselta viholliselta. On lisäksi karismaattinen kuin kaikki suurmiehet yhteensä. -Mikko M.

Engineer (Battlefield: Bad Company 2)

Lue juttu:Battlefield: Bad Company 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Jos et ole vielä pelannut alkuperäistä Bad Companya, suosittelen lämpimästi tutustumaan peliin. Sen moninpelistä tuskin irtoaa enää hirveästi hupia pelaajien siirryttyä kakkososan pariin, mutta yksinpeli toimii yhä. Toisin kuin vaikkapa Modern Warfare –peleissä, Bad Companysta ei saa vakavaa tekemälläkään. Rangaistuskomppanian miehiltä lentää tiheään sangen laadukasta huumoria ja tarina kadonneen kulta-aarteen jahtaamisesta on muutenkin sangen lennokasta tavaraa.

– Battlefield: Bad Company 2:n jokapaikanhöylä. UMP-45:llä ja M136/AT-4:llä varustettu Pioneeri voi tehokkaasti lahdata jalkaväet edestään, tuhota vihollisen ajoneuvot tai iskeä moralla kukkulalla istuvia wookieita selkään. Pioneeri sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen vakiovarustuksellaan ja siitä on todellista hyötyä tiimille. -Akseli T.

Francis York Morgan (Deadly Premonition/Red Seeds Profile)

Lue juttu:Deadly Premonition on … jotain todella outoa ja kieroa 

Asiaa ei auta kun päähenkilö on skitsofreenikko joka puhuu Zach nimiselle persoonalle ja kyselee tältä neuvoa välillä. Huh huh. Kannattaa ostaa, odottaa yöhön ja pelata kuulokkeilla. MindFuck on varma asia.

– Aidosti moniulotteinen hahmo, jota pelaaja pääsee pelaamaan. Paras hahmonkehitys pitkään aikaan peleissä. Alkuun hahmon outoa jakomielisyyttä tai skitsofrenisuutta luulee huonosti ideoiduksi player-avatar -suhteen ratkaisuksi, mutta tarinan edetessä siitä tulee olennainen osa tarinaa ja lopussa hämmentävän kaunis ja koskettava paljastus. Sääli että muu toteutus pelistä ei oikein yllä nykyajan pelien tasolle, ja siksi peli on jäänyt melko tuntemattomaksi ja vain pienen piirin kulttikamaksi. -Simo

Irish (Red Dead Redemption)

Lue juttu:Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360) 

Pohjimmiltaan kyse on kostotarinasta. John Marston saapuu komean ja hyvin tunnelmaan virittävän intron aikana pohjoisen suurkaupungista eteläisen Texasin tasangoille, jossa häntä odottaa tapaaminen vanhan ystävän kanssa. Tapaaminen päättyy kiväärinlaukaukseen ja seuraavaksi Marston herääkin paikallisten farmarien vierashuoneesta. Näin alkaa pitkä taival, jonka aikana Marstonin on haalittava ympärilleen liittolaisia ja ystäviä lopullista välienselvittelyä varten ja pelaajan selvitettävä, mistä kaikessa on oikeasti kyse.

– Vuoden parhaimman pelin paras sivuhahmo. Rockstarin hahmosuunnittelu painii yleensä omassa sarjassaan, mutta päähenkilö John Marston jäi tällä kertaa hieman ohueksi. Pelin muut hahmot korvaavat kuitenkin tämän, etunenässä hulvaton asekauppias Irish. -Roope

Primarch Galenth Dysley/Barthandelus (Final Fantasy XIII)

Lue juttu:Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360) 

Useimmissa JRPG:issä kaupungit ovat jo vuosia olleet täysiä turhakkeita, joissa pelaajat joutuvat käyttämään parin pikkuasian hoitamiseen järkyttävästi aikaa, kun asekauppa ja pullokauppa ovat viiden ruudunvaihdon päässä toisistaan, eikä reitti Saatanallisen Pahuuden Luolastoon aukea, ennen kuin olet puhunut viiden jyväjemmarin kanssa.

Final Fantasy XIII hylkää tämän kaiken. Pelaajan tavoitteet tehdään selviksi runsaissa ja todella upeissa välianimaatoissa ja sen jälkeen vain toteutetaan. Ei harhapolkuja, ei turhauttavia umpikujia, eikä pelaamista hidastavia ja pääasiasta pois vetäviä monttuja.

– Hänen loistava roolipahiksena Final Fantasy XIII-pelissä sai pelaajan mielikuvituksen liikkeelle kauhusta sekä ärtymyksestä – olihan hän yksi vaikeimmista pomotappeluista päihittää. Tämä Tetsuya Nomuran suunnittelema hahmo on todella rohkea ”symboli” paavista. Hahmon ääninäyttelijä Scott Bullock antoi tälle pelihahmolle sielun ”monotonisen Fal’Ciemaisella” äänellään. Myös hahmon kappale on todella eeppinen – tulee pelatessa sellainen tunne, kuin joutuisi jonkin voimakkaan kanssa tekemisiin :) -Hanna-Mari N.

Mario

Lue juttu:Super Mario Galaxy 2 (Wii)

Intergalaktisen rööriroopemme on siis jälleen kerättävä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähdettävä pikku odysseialle. Tällä kertaa sankarimme tosin lähtee reissuun astetta komeammin: Mario pääsee toteuttamaan implisiittistä egoismiaan avaruusaluksella, joka kaikessa vaatimattomuudessaan muistuttaa tämän omaa päätä.

– Italialainen viiksivallu saavutti 25 vuoden iän ja on edelleen kovin monen ihmisen suosiossa. Niin nuoret, kuin vanhatkin voivat nauttia nintendon juhlajulkaisusta, joka sisältää vanhoja hyviä Mario-klassikoita. Mielestäni herra ansaitsisi tämän tittelin jo pelkän sinnikkyyden ansiosta myös :) -Arametheus

Mega Man

Lue juttu:Mega Man Universe vahvistettiin – luvassa vallankumous

Capcom on julkistanut Mega Man Universe -pelin, jonka on arveltu olevan tulossa jo viime huhtikuusta alkaen. Mega Man Universen taustavoimissa häärää Keiji Inafune, joka toimi muun muassa Dead Rising 2:n tuottajana ja aikoinaan Mega Manin alkuperäisenä luojana.

– Mega man näyttää yhtä hyvältä kuin yli 20 vuotta sitten menossa ei näy laatumisen merkkejä vaikka pelejä onkin tullut aika paljon vuosien saatossa, jopa tyyli suunta on vaihdellut 8bit ihan rokki/maailman loppu teemalla varustettuun megaman X ja siitä tappelu/mättöpeli asti ja jopa esiintynyt pahiksena yhdessä megaman peli saagassa… tai no megaman clooni. Esiintyhän megaman myös legendaarisessa Captain N the Game Master sarjassakin. jota tuli lapsena fanitettua aika paljon.. oli miten oli megaman kuuluu omasta mielestäni kaikkien aikojen pelihahmojen hall of famen. -Harri L.

Samus Aran (Metroid/Metroid Prime)

Lue juttu:Metroid: Other M (Wii) 

Samuksen ennen mystinen hahmo on onnistuttu tuhoamaan. Uskallan väittää että osa Metroidien tenhoa on aina ollut tietty mystisyys. Samuksen motivaatiot ovat olleet aina peitossa, vaikka selkeästi läsnä. Tarina on kerrottu ympäristön kautta, ja se on joskus noussut yhtä taidokkaalle tasolle kuin Half-Life. Sankariin on ollut helppo uskoa. Other M on kerronnaltaan sama asia, kuin jos Gordon Freeman alkaisi yhtäkkiä seuraavassa osassa kertomaan pieruvitsejä ja puhumaan syvän etelän murretta. Se ei vain toimisi.

– Ei ollut, vaan on. Oli mukava saada parhaalle nipan naissankarille persoonallisuutta ja tietoa toiminnan motiiveista. Siitä huolimatta, että lopputulos ei ihan maailmaa valloittava ollut. Tämä ei tosin tietenkään ole pelihahmon vika! =) -Mika H.

Muropaketin uusimmat