Ennemmin Nuclear Thronea kuin huumeita – arvostelu kertoo miksi

20.04.2016 10:00 Jukka O. Kauppinen

Viinaa, huumeita, suonensisäisiä? Ehei. Ei kannata. Pelaa ennemmin Nuclear Thronea, kuten Miikka Lehtonenkin:

Nuclear Throne on tarina autiomaasta ja sitä asuttavista mutanteista. Jossain autiomaan toisella puolella on legendaarinen Nuclear Throne, ydinvaltaistuin. Tarinat kertovat, että jos sille painaa persauksensa, tapahtuu jotain ällistyttävän huikeaa. Matkalle tosin mahtuu bandiittien asuttama erämaa, rottien täyttämä viemäri, kristallimuurahaisten keko, viikinkirobottien jäinen kukkula ja monia muita vaarallisia paikkoja.

Yksi urhoollinen kuitenkin lähtee matkalle. Kuka? Se riippuu pelaajasta. Ehkä se oli kalamies, joka osaa väistellä luoteja. Ehkä elävä kristalli, joka kimmottaa vihollisten luoteja. Kenties venuslainen räppärikolmio Yung Venuz, tai vaikka robotti, joka syö aseita. Tai ehkä joku muu lukuisista leirinuotion ympärillä värjöttelevistä onnenonkijoista, joista jokaisella on oma erikoiskykynsä ja täten pelityylinsä.

Kun matkaan lähtevä hahmo on valittu, on aika verrytellä hiirisormea, sillä sitä tullaan tarvitsemaan. Nuclear Throne kun ei usko mihinkään tutoriaaleihin tai pehmeisiin laskuihin. Sireeni soi ja pelaaja heitetään keskelle bandiittilaumoja vain pistooli aseenaan. Ensimmäiset pelikerrat päättyvät todennäköisesti kuolemaan silmänräpäyksessä, sillä autiomaa on vaarallinen paikka. Hirviöt eivät kestä kuin osuman tai pari kukin, mutta eipä paljon enempää kestä pelaajakaan. Kaikilla hahmoilla on parhaimmillaankin kymmenkunta kestopistettä ja iholle ryöminyt toukka, perusmouben ampuma kuula tai muu perustason juttukin vie niistä kolme.

Lue koko arvostelu: Nuclear Throne raivostuttaa, naurattaa ja koukuttaa (Linux, Mac, PC, PS4)