Huumorin ystäviä hemmotellaan
Kevät ja alkukesä on ollut suorastaan poikkeuksellista aikaa, sillä eräs yleensä hyvin harvinainen pelimuoto on suorastaan kukkinut riemukkaasti ja värikkäästi. Komedia on peleissä harvinainen olomuoto, mikäli väkinäistä sanailua ja puujalkavitsi-linereita ei oteta lasketa mukaan. Viime kuukausina on kuitenkin ilmestynyt jopa äimistyttävän monta huumoria ja silkkaa hauskuutta pursuavaa peliä. Eikä pelkästään seikkailurintamalla.
Ja mikäpä sen lystimpää kuin onnistuneella tavalla komediaa tarjoileva videopeli. No, superhauska komedialeffa tietysti on aina mainio ja helposti annosteltava paketti. Hyvää huumoria, veikeitä kohtauksia ja tietysti omin käsin luotavia hauskoja tarinoita viljelevä peli on silti aina tervetullut. Ihmetyttää vain, että miksi koomisia pelejä tulee nyt näin hirmuisena ryppäänä? Tuntuu ettei komiikkaa ole viime vuosina viljelty kuin Telltalen seikkailuissa.
Kerratkaamme siis komediameininkejä, joita on tarjoiltu meille monessa muodossa, niin seikkailujen, älypelien, urheilun ja jopa räiskintöjen muodossa:
Faeryaniksen valtakunnan ilkeä ja julma tyranni Ceville on syösty vallasta ja suljettu omaan tyrmäänsä. Aihetta juhlaan? Ei ihan, jos satut itse olemaan tämä epäonninen hirmuhallitsija.
Tulevaisuus näyttää synkältä myös monirotuisen kansan näkökulmasta, sillä vallankaappauksen masinoinut kuninkaan avustaja Basilius onkin todellisuudessa vallanhimoinen ja kiero velho, joka halajaa valtaistuinta itselleen. Cevillen ja kiltin Lilly-tytön on aika lyödä hynttyyt yhteen ja torpata luihu suunnitelma.
Faeryaniksen valtakunnan ilkeä ja julma tyranni Ceville on syösty vallasta ja suljettu omaan tyrmäänsä. Aihetta juhlaan? Ei ihan, jos satut itse olemaan tämä epäonninen hirmuhallitsija.
Joku voisi helposti kuvitella, että klassiset verkkopelin kulmakivet, kuten deathmatch ja lipunryöstö ovat jo mennyttä historiaa. Pyh, nähty ja tehty tuhat kertaa, mitä niitä enää rassaamaan? Näinhän se toki helposti meneekin, jos kehitystiimillä ei ole mitään omaperäistä lisättävää genreen.
Sonyn tiimi kuitenkin osoittaa, että kun sotkuun lisää kaksi läskiä prinsessaa, hahmoluokat ja ämpärikaupalla verta, tuloksena voi olla eräs kesän ja koko vuoden riemukkaimmista PlayStation Network –peleistä.
Joku voisi helposti kuvitella, että klassiset verkkopelin kulmakivet, kuten deathmatch ja lipunryöstö ovat jo mennyttä historiaa. Pyh, nähty ja tehty tuhat kertaa, mitä niitä enää rassaamaan? Näinhän se toki helposti meneekin, jos kehitystiimillä ei ole mitään omaperäistä lisättävää genreen.Eat Lead: The Return of Matt Hazard (PS3, 360)
Matt Hazard on pelimaailman suurin sankari. Kevyesti. Älkääkä väittäkö, ettettekö olisi kuulleet hänestä aikaisemmin. Taatusti olette. Onhan hän kaikkien aikojen häikäisevin toimintasankari, jonka rinnalla Schwarzenegger ja Doom Marine ovat silkkoja aloittelijoita.
Eat Lead on kuin videopelin muottiin puserrettu tiivistelmä mustaa huumoria ja pelimaailman historialle irvailua. Se on riemastuttava toimintapeli, joka on samalla niin kovin helppo ymmärtää väärin. Tätä ei pidä arvioida räiskintäpelinä, vaan pikemminkin toiminnantäyteisenä parodiana. Ja silloin tarjolla on vadillinen silkkaa peliherkkua.
Matt Hazard on pelimaailman suurin sankari. Kevyesti. Älkääkä väittäkö, ettettekö olisi kuulleet hänestä aikaisemmin. Taatusti olette. Onhan hän kaikkien aikojen häikäisevin toimintasankari, jonka rinnalla Schwarzenegger ja Doom Marine ovat silkkoja aloittelijoita.
Ensimmäinen Overlord oli hauska, joskin hieman itseään toistava toimintaseikkailu, joka antoi varsin poikkeuksellisen perspektiivin perinteiseen fantasiaan: maailmaa pelastavan sankarin sijasta pelaaja kontrolloi pahaa alamaailman ruhtinasta ja tämän demoniarmeijaa.
Paperilla Overlordin jatko-osa kuulostaa siltä miltä jatko-osan pitääkin. Lisää monipuolisuutta, parempi tarina, audiovisuaalisia parannuksia ja koko hela hoito. Overlord 2:lla on siis mainio mahdollisuus olla sitä, mitä ensimmäinen Overlord yritti olla. Sitä paitsi, voiko peli jonka tutoriaali keskittyy kuuttien ja hippihaltioiden nuijimiseen, mitenkään olla huono?
Ensimmäinen Overlord oli hauska, joskin hieman itseään toistava toimintaseikkailu, joka antoi varsin poikkeuksellisen perspektiivin perinteiseen fantasiaan: maailmaa pelastavan sankarin sijasta pelaaja kontrolloi pahaa alamaailman ruhtinasta ja tämän demoniarmeijaa.
Alkuperäinen Patapon oli PSP:n ja koko viimevuotisen pelitarjonnan veikeimpiä yllätyksiä. Mukaansatempaavat rytmit veivät pelaajan mukanaan pelille, joka uhmasi kaikkia luokittelun rajoja. Strategiapeli? Rytmipeli? Jotain siltä väliltä?
Nyt isosilmäiset pataponit ovat taas palanneet ja outo matka saa jatkoa. Vaikka pelien väliin mahtuu vain vuosi kehitysaikaa, uusia ominaisuuksia löytyy yllättävän paljon, mutta löytyykö niitä liikaakin? Pata pata pata pon!
Alkuperäinen Patapon oli PSP:n ja koko viimevuotisen pelitarjonnan veikeimpiä yllätyksiä. Mukaansatempaavat rytmit veivät pelaajan mukanaan pelille, joka uhmasi kaikkia luokittelun rajoja. Strategiapeli? Rytmipeli? Jotain siltä väliltä?
Hörrrrrörrröööö, we want brainz! Nälkäistä zombilaumaa on totuttu harventamaan haulikoin ja moottorisahoin, mutta myös luonto osaa nousta vastarintaan. Matka tieltä yli pihanurmikon on pitkä ja verinen, jos vastassa on penkillinen verenhimoisia kasveja.
PopCap Gamesin mainio pikkupeli kelpaisi oppitunniksi muillekin kehittäjille siitä, miten vanha pelimekaniikka puetaan uuteen sotisopaan. Torninpuolustusta ollaan nähty ennenkin, mutta silti Plants vs. Zombies nappaa otteeseensa sitkeän köynnöksen lailla.
Hörrrrrörrröööö, we want brainz! Nälkäistä zombilaumaa on totuttu harventamaan haulikoin ja moottorisahoin, mutta myös luonto osaa nousta vastarintaan. Matka tieltä yli pihanurmikon on pitkä ja verinen, jos vastassa on penkillinen verenhimoisia kasveja.
Pelimaailmaan mahtuu klassikkopelejä ja sitten niitä todellisia klassikkopelejä. Ensimmäisten klassikkostatuksen puolesta liputtavat naavaparrat ja elitistit pelifoorumeilla, jälkimmäiset ovat hyvin pelattavaa kamaa vielä vuosikymmenten jälkeen.
Samaisilla klassikkopeleillä ratsastamisesta on tullut Nintendolle todellinen rahasampo, joten pelien virta ei ole loppumassa. Tällä kertaa käsittelyssä ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa tusinaklassikko, vaan peli, jota on toivottu ja odotettu jo 15 vuotta.
Pelimaailmaan mahtuu klassikkopelejä ja sitten niitä todellisia klassikkopelejä. Ensimmäisten klassikkostatuksen puolesta liputtavat naavaparrat ja elitistit pelifoorumeilla, jälkimmäiset ovat hyvin pelattavaa kamaa vielä vuosikymmenten jälkeen.Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal (PC)
Kesäkuun alussa järjestetyn E3-tapahtuman suurin uutispommi oli monelle pelaajalla Telltale Gamesin ilmoitus uusista Monkey Island –peleistä. Vino pino naavapartoja lukee Lucasartsin legendaarisen merirosvoseikkailun yhä suosikkipeliensä joukkoon, joten tilausta uudelle osalle oli.
Samalla Telltalen edessä oli kuitenkin mammuttimainen urakka: voiko pelaajien vuosien varrella patoutuneita odotuksia täyttää mitenkään vai onko tuloksena armotonta dissausta? Ensimmäisen osan perusteella dissattavaa ei paljon ole, vaan kyseessä on Telltalen parhaimmistoon kuuluva peli.
Kesäkuun alussa järjestetyn E3-tapahtuman suurin uutispommi oli monelle pelaajalla Telltale Gamesin ilmoitus uusista Monkey Island –peleistä. Vino pino naavapartoja lukee Lucasartsin legendaarisen merirosvoseikkailun yhä suosikkipeliensä joukkoon, joten tilausta uudelle osalle oli.Wallace & Gromit’s Grand Adventures: The Last Resort (PC)
Tutut sankarimme Wallace ja Gromit aloittivat uudet ylväät seikkailunsa PC-seikkailijoiden ruuduilla kamppailemalla jättimäisiin mittoihin kasvaneita mehiläisiä vastaan. Itseaiheutetun pulman ratkominen kävi voimille ja loma tekisikin jo terää.
Englantilainen sää ei kuitenkaan suosi rannalla löhöilemistä, mutta sehän ei keksijää pysäytä. Lomaparatiisin voi rakentaa vaikka kellariin. Naapurustokin pääsee nauttimaan ranta-auringosta, maksua vastaan tietenkin. Tällä kertaa mikään ei voi mennä pieleen, eihän?
Tutut sankarimme Wallace ja Gromit aloittivat uudet ylväät seikkailunsa PC-seikkailijoiden ruuduilla kamppailemalla jättimäisiin mittoihin kasvaneita mehiläisiä vastaan. Itseaiheutetun pulman ratkominen kävi voimille ja loma tekisikin jo terää.Wallace & Gromit’s Grand Adventures Episode 3: Muzzled!
Kuka päästi koirat ulos? Tai pikemminkin, minne sijoittaa lauma hurttia, kun myrsky tuhoaa paikallisen kennelin? Eiväthän koiraparat tietenkään ilkeyttään sotke paikkoja, mutta ongelmia paosta seuraa joka tapauksessa.
Onneksi paikalle saapuu kuin tilattuna Monty Muzzle, herrasmies, joka lupaa järjestää hyväntekeväisyystivolin uuden koirakodin rahoittamiseksi. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä äkkiseltään katsoen näyttää.
Kuka päästi koirat ulos? Tai pikemminkin, minne sijoittaa lauma hurttia, kun myrsky tuhoaa paikallisen kennelin? Eiväthän koiraparat tietenkään ilkeyttään sotke paikkoja, mutta ongelmia paosta seuraa joka tapauksessa.Eikä missään nimessä pidä unohtaa The Secret of Monkey Island Special Editionia!
