Itsekriittisyys ja mediakriittisyys

Hesarin Jussi Ahlrothin kirjoituksia on usein mukava lukea. On hienoa, että meillä on maan ykkösmediassa viihde- ja pelialaa laajalti ymmärtävä toimittaja, jolla on tilaa ja tukea olla myös erittäin kriittinen ja laukoa mielipiteitään koko kansalle.

Uusimmassa kirjoituksessaan Julkisuuden hallintaa, periaatteessa Jussi kirjoittaa median itsekriittisyydestä – tai sen puutteesta. Viihdemaailma kun on usein artistien taholta tulevaa tiedotusta, jota hallitaan managerien ja pr-toimistojen kautta. Kun se syötetään toimitukselliseen filtteriin, lopputulos voi olla joskus ihan jotain muuta kuin mitä lähde on kaivannut. Ehkä artisti olikin lavalla kännissä. Pelintekijä erehtyi lausumaan rasistiseksi väitetyn kommentin messuilla. Viittä tähteä kaivannut hittipeli saikin kahden tähden haukut. Tai toimittaja istuu tv-kuvassa sponsoritaulujen keskellä.

Toimituksille syötetyn tiedotuksen ja toimittajien oman kriittisen näkökannan väliin mahtuu paljon mustaa, valkeaa, harmaata ja jopa ihan harmitonta perusuutisointia. Joskus tarjottu propaganda kuitenkin menee läpi sellaisenaan, tai ilman sen kummempaa kriittisen näkökulman lisämistä.

Joskus ns. itsekriittisyyden puute johtuu yksinkertaisesti kiireestä ja resurssien niukkuudesta. Ei vain ole aikaa ajatella tarkemmin, kun dedis painaa niskassa. Joskus takana on jotain muutakin.

Jussi kumppaneineen teki muutama vuosi sitten myös erinomaisen juttusarjan lehdistön junketeista, ts. maksetuista lehdistömatkoista. Juttusarja oli mielestäni todella hyvä ja kiinnostava, vaikka paikoitellen se ampuikin vähän yli. Ihan kaikkea en omalta kohdaltani siitäkään allekirjoita, mutta arvostan suuresti sitä, että Hesarin kaltainen suuri julkaisu omaa yhä nykyään niin paljon selkärankaa ja vaikutusvaltaa, että siellä pystytään nykypäivänäkin panostamaan noin epäkaupallisten juttujen tekemiseen ja julkaisemaan ne, ilman että tarvitsee piitata pätkääkään vetävätkö jonkin firman markkinointi- tai viestintäpäälliköt megaherneitä nenäänsä.

Lue juttu: Julkisuuden hallintaa, periaatteessa

Hesarin junkettijuttusarja ei tunnu olevan luettavissa avoimen netin puolella. Junketeista on kuitenkin kirjoitettu myös Suomen Kuvalehdessä ja Journalistissa.

Ps. Pelaaja ei ollut Liechensteinissa eikä Domenkaan uutisointi/arvostelukäytännössä piitata mediasuhteiden särkymisestä, niin kauan kuin pahasti sanottaessa väittämille on perusteet. Onhan noita ”sanoitte kyllä aika rumasti nyt” -tyylisiä viestejä tullut, mutta eivät ne ole suhteidenrikkojia, etenkin kun kyllä huonojen uutisten vastapainoksi yleensä ennemmin tai myöhemmin on jotain positiivisempaakin sanottavaa. Välillä sataa, sitten paistaa.