Tabletien ihmeellinen maailma osa 1: Onko tableteista mihinkään?
Tablet-tietokoneet eivät ole mikään uusi keksintö. Microsoft esitteli maailman ensimmäisen tablet-laitteen jo vuonna 2001, antaen samalla Microsoft Tablet -nimisellä laitteellaan nimen näille uudenlaisille viihdelaitteille. Muutaman viime vuoden aikana tabletit ovat kuitenkin nousseet arvaamattoman suureen suosioon, syrjäyttäen miniläppärit kaikkein kuumimman pakko saada -laitteen sijalta.
Itse olen ollut sitkeä tietokone-uskovainen. En ole kuluttaja, vaan luoja. Tablet on mielestäni yksisuuntainen laite, jolla voi vain nauttia valmiista sisällöistä. Sillä ei voi luoda tekstiä tai käsitellä kuvia kuten miniläppärillä. Olen kuitenkin seurannut sivusta iOS:n ja Androidin nousua, sekä uutisoinut paljonkin niille julkaistavista peleistä. Ja utelias perusluonne on kuitenkin varmistanut, että tietty kutina uusiin asioihin tutustumiseen on aina taustalla.
Niinpä päätin taannoin astua Android-tablettien maailmaan, kun törmäsin jokseenkin huvittavasti kahteen erittäin, erittäin edulliseen tablet-tarjoukseen. No, ei viiden ja seitsemän tuuman Kiina-tableteista paljoa voinut odottaa, mutta kyllähän niistä tiettyä iloa oli. Etenkin kun olin jyrännyt molempien laitteiden käyttöjärjestelmän, ja asentanut niihin Uberoid-Androidit. Hauskahkoa näissä Kiina-laitteissa oli se, että kumpikaan ei lupauksista huolimatta sisältänyt Android Marketia. Tai tavallaan sisälsivät, mutta eivät sitä virallista. Toisen laitteen Market ihmetytti aluksi, kun puolet ohjelmista oli kiinankielisiä. No, mikä lie Kiina-Market ollut.
Paskoja Android 2.2/2.3-laitteitahan ne olivat, mutta seiskatuumainen oli ihan välttävä e-kirjojen ja -sarjakuvien lukulaite. Sohvalla rötkytessä oli myös joskus ihan näppärä surffata tabletilla netissä. Mitään kunnon pelejä kummallakaan ei kuitenkaan voinut pelata, mikä näin pelimiehen näkökulmasta oli hienoinen puute.
Yksi ongelma kuitenkin oli ja pysyi. En ollut halukas törsäämään montaa sataa laitteeseen, jonka tarpeellisuudesta en siltikään ollut vakuuttunut.
Eräänä päivänä lelukuume kuitenkin nousi liian korkeaksi, joten toimittaja tekee mitä toimittajan täytyy. Pyytää lainaan testilaitetta lainaan. Olenkin viihdyttänyt itseäni viime ajat Archos 101 -merkkisen Android-tabletin parissa. Multitouch-kapasiteettinen kymmenen tuuman näyttö, Android 4 ja vääntöäkin ihan eri malliin. Samalla myös usko tabletien käyttökelpoisuuteen on vahvistunut tuntuvasti. Pelit pyörivät, sarjakuvat näkyvät hienosti isolla ruudulla ja tablet-kokemus on kuin ihan toisesta universumista.
Palaan lähiaikoina tablet-maailman ja ohjelmien tutkailun pariin, mutta ensin kokeillaan jotain ihan muuta. Kirjoittaessani olen matkalla junalla kohti Helsinkiä, Assembly-tapahtumaa. Tällä kertaa jätän tämän miniläppärini majapaikkaani ja kuljeskelen partyillä pelkän tabletin kera. Miten satunnaiset surffailutarpeet onnistuvat sitä käyttämällä? Pystynkö äänestämään Assyjen kilpailuissa? Mitä jos yrittäisin vaikka nauhoittaa tabletilla jonkin haastatteluvideon?
No, en oikeasti usko että tablet voisi korvata läppäriä työvälineenä millään tasolla. Mutta onko siitä satunnaisen surffailuläppärin korvaajaksi tällaisessa tapahtumassa? Katsotaan miten käy.
