Tabletien ihmeellinen maailma osa 2: sopii passiiviseen netinkäyttöön

Kauppisen matka tablet-maailmassa jatkuu. Nyt luvassa on tablet-käyttökokemuksia.

Kuten aiemmin mainittu, JOK päätti ottaa kissaa niskasta ja sukeltaa ihan kunnolla ottamaan selvää siitä, että onko tablet-tietureista mihinkään. Moni tykkää, moni käyttää – mutta olisiko niistä iloa minulle? Puhumattakaan siitä, että jos on aiemmin lähinnä leikkinyt sikahalvoilla viiden ja seitsemän tuuman kiinatableteilla, niin miten käy kun ottaa koekäyttöön kunnollisen laitteen?

Pyysin siis lainaan Android 4 -pohjaisen kymmentuumaisen Archos 101 -tabletin.

Uhittelin viimeksi, että teen Assemblyssä riskaabelin testin. Jätän miniläppärin majapaikaan ja kuljeskelen vain tabletin kera. Kuinka tablet-laitteella pärjää nörttihelvetissä?

Varsin kivastihan se sujui. Luonnollisestikaan tabletilla ei kirjoiteltu juttuja tai lähetelty valokuvia nettiin, mutta eipä omalla kahden assypäivän aikataululla moista olisi muutenkaan ehtinyt tehdä. Niinpä tabletin päätarkoitus oli tarjota tapahtuman aikana mobiili Facebook-kanava, surffailulauta, youtuubi-palvelin ja noin ylipäätään keino hakea tietoja demoryhmistä, ihmisistä ja niin edelleen. Esimerkiksi haastatteluun valmistautuessani selasin sekä tulostamiani taustatietoja että etsin vielä viime tipassa uusia lisätietoja tabletilla. Tällaiseen kevyeen tiedon pikahakuun ja sulattamiseen tablet olikin omiaan.

Tosin täytyy silti todeta, että monessa vaiheessa käpy oli kärytä, kun yritin kirjautua eri palveluihin tai syöttää tekstiä. Olkoonkin kiva kapasiteettinen multitouch-kosketusnäyttö, ei sillä kirjoiteta kuin satunnaisia FB-päivityksiä, joissa oikeinkirjoituksella ei ole väliä. Kehnonkin miniläppärin näppäimistö on ylivoimainen väline tällaiselle vanhan polven kirjoittajalle.

Tablet oli myös vallan kiva laite valokuvien katseluun. Olen usein etsinyt ja testaillut, että miten pystyisin kätevästi viemään vaikkapa lomakuvia piknikille kavereille näytettäväksi. PSP, DS, pikkutabletit ja niin edelleen – kaikenlaista on kokeiltu, mutta hyvä Android-tabletti oli lopultakin fiksu vekotin tähän tarkoitukseen. Iso näyttö, kuvien vieritys sormenhipaisulla ja isojenkin raakakuvien nopea vaihtuminen tehokkaalla tabletilla oli kätevää.

Archos selvisikin Assembly-nörttitestistä hyvällä 8/10-arvosanalla. Pikkuisista ärräpäistä huolimatta laite teki sen mitä kaipasinkin, ja ennen kaikkea se oli sekä kevyempi että kätevämpi kuin miniläppäri. Laitteen erittäin nopea herääminen torkkutilasta oli myös todella miellyttävä ominaisuus.

Kriitikkona täytyy kuitenkin miettiä asiaa myös käytännön kannalta. Jos olen hupi- tai työreissulla, niin yleensä minulla on repussa mukana kirja tai lehti luettavana. Miniläppäri on puolestaan ylivertainen laite, kun haluan chattailla tai ircata tuttujen kanssa junassa tai bussissa. Läppäri pyörittää myös oivallisesti elokuvia, jos haluan mieluummin katsella vain niitä. Puhumattakaan siitä, että jos haluan hyödyntää matka-aikaa vaikkapa kirjoittamiseen – kuten juuri nyt näitä sanoja Finnairin koneessa takoessani.

Mitä käyttöä tabletille sitten enää jää? Mitä järkeviä ja ennen kaikkea hyödyllisiä syitä on kuljettaa sellaista mukanaan? Minun kohdallani järkeviä ja perusteltuja syitä ei oikeastaan enää löydy. Tarvitsen enemmän laitetta, jolla voi luoda asioita, ei vain kuluttaa. Mutta jos toisaalta en missään nimessä halua tehdä reissatessa mitään hyödyllistä, vaan mieluummin vain pelaan tabletille ladattuja pelejä, katselen elokuvia tai tv-sarjoja taikka luen e-kirjoja tai e-sarjakuvia, niin tällöin tabletille on selkeitä perusteitakin.

Tablet-maailmaan tutustuminen jatkuu seuraavaksi Android-peli- ja ohjelmistotarjontaan tutustumisen merkeissä.