Taikuri Penn Jillette piiskaa peliväkivallasta itkeviä: ”ette vain tajua”

26.06.2012 12:30 Miikka Lehtonen

Onko Penn Jillette tuttu nimi? Ei välttämättä, mutta jos mainitsen miehen olevan se äänekkäämpi puolisko legendaarisesta Penn & Teller -duosta, nyt varmasti jokaisella jo raksuttaa. Mutta tiesitkö, että Jillette ei ole vain taikuri, vaan myös poliittinen aktivisti? Ja harvinaisen fiksu mies.

Penn Jilletten poliittinen aktivismi ei ole toki mikään uusi juttu. Onhan mies yhdessä parinsa kanssa kunnostautunut vuosien ajan Bullshit!-ohjelmallaan, jossa parivaljakko ruopii ja ruoskii puoskareita, huijareita, idiootteja ja paskanpuhujia. Osansa saavat niin henkiseen parannukseen uskovat, moraalisesta rappiosta huolissaan olevat kuin rokotusautismihysteriasta kärsivät. Ja niin monet muut.

Eräässä jaksossa Penn ja Teller pureutuivat peliväkivaltaan. He uskoivat, että pelit eivät tee kenestäkään väkivaltaista tappajaa. He tukivat teoriaansa asiantuntijoiden kommenteilla ja lopulta testasivat käytännössä, mitä tapahtuu kun räiskintäpeleihin seonnut nuori mies saa käteensä aseen ampumaradalla ja pääsee oikeasti lataamaan lyijyä maalitaulua kohti. No, itkevä lapsihan siitä tuli, eikä suinkaan tappajaa.

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen voin todeta, että Jillette on yhä fiksu mies ja on puuttunut peliväkivallan ympärillä pyörivään kohuun ohjelmansa ulkopuolellakin. Forbes on lainannut miehen kommentteja, jotka hän antoi peliväkivallan ja sitä ympäröivän hysterian tiimoilta. Vaikka Jillette ei itse pelaakaan aktiivisesti, hän tajuaa, mistä asiassa on kyse. Tiivistetty pointti? Kriitikot eivät tiedä, mistä puhuvat.

”Juttu jota vanhat ihmiset eivät tajua, on tämä. Jos joku ei ole koskaan kuullut Bob Dylanista ja sitten kuuntelee hänen musiikkiaan 15 minuuttia, eihän hän sitä tajua. Et vain pysty ymmärtämään koko juttua. Sinun pitää kuunnella tuntikausia, jotta ymmärrät, mistä koko taiteen lajissa on kyse ja ihan sama asia on totta pelien suhteen.”

”On aivan älyttömän röyhkeää ja typerää katsoa jotain asiaa viisi minuuttia ja sitten tuomita se. Puhutaanpa sitten pelaamisesat tai klassisesta musiikista, ei viisi minuuttia riitä. Ei sitä voi vain kuunnella Kevätuhria kertaalleen ja tajuta, mistä Stravinsky sävelsi. Ja minusta siinä kohtaa pitäisi olla sen verran tyylitajua, että tunnustaa ettei tajua, eikä vain tuomitse muiden asioita välittömästi.”

”Ei siinä ole mitään pahaa, että joku 16-vuotias pelaa kaiken aikaa pelejä yhtään sen enempää kuin siinä, että joku 16-vuotias kuuntelee kaiken, mitä Led Zeppelin on ikinä säveltänyt. Minusta sen tuloksena on joskus 30-vuotias, joka ymmärtää oman taiteen lajinsa perinpohjaisesti. Tämä on niin simppeliä ja silti joudun koko ajan suuriin tappeluihin ihmisten kanssa, jotka sanovat, että ’minä en todellakaan antaisi lasteni tehdä sitä tai tätä videopeleissä’. Ja nämä aikuiset itse lapsina vetivät LSD:tä ja kuuntelivat Grateful Deadia.

Ja Grateful Deadhan on todistetusti paskaa musiikkia. On mahdotonta, teoreettisestikaan mahdotonta, tehdä videopeliä, joka on yhtä huono kuin The Grateful Dead. Heitän tämän teille haasteena.”

Näin tällä kertaa. Kuten jo totesin, Penn Jillette on fiksu mies. Ja kun se nyt kerran ohimennen mainittiin ja hyvästä TV-viihteestä on kyse, niin heitetään vielä loppuun YouTuben avulla koko Penn & Tellerin videopeliväkivalta-jakso. On muuten ihan ostamisen arvoinen sarja noin yleensäkin.