Viikonlopun arvosteluissa pieni lintu ja iso animesankari
Viikonlopun arvostelutuplana Dome tarjoilee vaihteeksi hieman tavallisesta poikkeavaa pelattavaa. Ivy the Kiwi -pelissä pieni lintunen etsii äitiään, kun taas animesankari Naruto antaa pahoille kyytiä.
Lue arvostelut:
Kuminauhamaisen venyvät köydet voi naulata myös paikalleen. Yhteensä niitä mahtuu ruudulle kerrallaan kolme, tämän jälkeen jokaisen uuden tuen aloitus poistaa jo piirretyistä vanhimman. Pelimekaniikka tuo etäisesti mieleen suomalaisen Trinen velhon esille taikomat palkit ja laatikot. Viimeisenä temppuna paikalleen naulattua liaania voi venyttää ritsan lailla, jolloin se sinkoaa Ivyn ilmojen halki. Tällöin lintu on myös haavoittumaton ja pystyy jopa rikkomaan eteen heitettyjä esteitä.
Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta sitä se ei tosiasiassa ole. Liaanien piirteleminen ruudulle on intuitiivista, tarkkaa ja helppoa. Pelaaja oppii kuin itsestään ohjaamaan päähenkilöä tavoilla, jotka saattavat sivustakatsojan silmiin näyttää lähes mahdottomalta akrobatialta. Kilvoittelu käydään pelimaailman esittelemiä haasteita, ei käyttöliittymää vastaan.
Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 2 (PS3, Xbox 360)
Ensimmäisessä Ninja Stormissa liikuskelu taisteluiden ja minipelien ulkopuolella oli rajoitettu täysin Konoha-kylään. Tällä kertaa pelaaja päästetään seikkailemaan kylän ulkopuolellakin. Pelin maailma ei ole vieläkään hirveän suuri ja edestakaisin juoksentelua on tästä johtuen edelleen turhan paljon, vaikka keskittyisi vain tarinan läpi pelaamiseen. Vapaampi maailma on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Tarinatehtävien lisäksi pelaaja voi ottaa vastaan erilaisia sivutehtäviä, joista useimpiin liittyy erilaisten asioiden kerääminen ja etsiminen. Tämän lisäksi ympäristöstä löytyy kerättäviä materiaaleja, joita voi hyödyntää kaupoissa uusien taisteluissa käytettävien esineiden valmistamiseen.
Samalla kun maailma on hieman vapaampi, otetaan myös hieman takapakkia. Minipelit on poistettu kokonaan ja noutotehtävien ohessa pelissä on pelkästään taisteluja. Vaikka ensimmäisessä osassa minipelejä toistettiinkin aivan liian paljon, ne toisivat nytkin mukavasti vaihtelua, toki kohtuudella käytettynä.
Lue myös
Bloody Good Time (PC, Xbox 360)