Intel Core 2 Extreme QX6700
Intel julkaisi vuoden 2005 keväällä ensimmäisen kaksiytimisen prosessorin, Smithfield-koodinimellisen 3,2 GHz:n kellotaajuudella toimivan Pentium Extreme Edition 840:n. Prosessori ei kuitenkaan saanut lämmintä vastaanottoa, sillä käytännössä siinä oli ”liimattu” samaan koteloon vierekkäin kaksi aiempaa Prescott-koodinimellistä prosessoria, jotka kärsivät suorituskykyongelmien lisäksi pahoista tehonkulutusongelmista ja sitä myöden korkeasta lämmöntuotosta. NetBurst-arkkitehtuurin tie alkoi tässä vaiheessa olla viimeistään ohi ja sekavan suvantovaiheen jälkeen Intel julkaisi vihdoin tämän vuoden kesällä Core-arkkitehtuuriin perustuvat Core 2 -tuoteperheen prosessorit. Core 2:t ovat aidosti kaksiytimisiä prosessoreita, joissa esimerkiksi L2-välimuisti on jaettu molempien ytimien kesken, ja lisäksi uunituore arkkitehtuuri toi odotettua paikkausta tehonkulutukseen.
Kuluttajamarkkinoiden ensimmäinen neliytiminen prosessori on Intelin Kentsfield-koodinimellä tunnettava Core 2 Extreme QX6700, joka esiteltiin IDF Fall 2006 -tapahtumassa syksyllä ja julkaistiin virallisesti marraskuun 14. päivä. Kentsfield on hieman samantapainen ratkaisu, kuin Smithfield aikoinaan, sillä myös siinä on yksinkertaisesti istutettu kaksi Conroe-ydintä vieretysten. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksiä: onko tehonkulutus samalla noussut takaisin pilviin ja saavutetaanko neljällä ytimellä todella tuhannen euron hintaa vastaava hyöty.
Artikkelissa suorituskykymittauksissa käytetään vertailuna Intelin puolelta Core 2 Extreme X6800- ja Core 2 Duo E6700 -prosessoreita ja AMD:lta Athlon 64 X2 5200+:aa. Testiohjelmat on pyritty valitsemaan sen mukaan, että ne vastaisivat käyttötarkoitusta, johon neliytimiset prosessorit tällä hetkellä on pääasiassa suunnattu. Mukana on uusina ohjelmina Audacity, TMPGEnc ja POV-Ray, mutta valikoimasta löytyy luonnollisesti myös vanhat tutut CDex, WinRAR, Cinebench, Quake 4 ja niin edelleen. Mukana on lisäksi lämpötila- ja tehonkulutusmittaukset sekä ylikellottamista ilma- ja kompressorijäähdytyksellä.
Intel Core 2 Extreme QX6700
Conroe valmistetaan 65 nanometrin prosessilla ja se koostuu 291 miljoonasta transistorista, jotka on ahdettu 143 neliömillimetrin alueelle. Kahden ytimen kesken on jaettavana neljän megatavun L2-välimuisti ja kellotaajuudet vaihtelevat Core 2 Duo E6600 -mallin 2,4 GHz:sta Core 2 Extreme X6800:n 2,93 GHz:in.
Koska Kenstfieldissä on kaksi Conroe-ydintä vierekkäin, on edellisistä lukemista helppo ynnätä, että transistoreiden määrä prosessorissa on noussut 582 miljoonaan ja piiytimien yhteenlaskettu pinta-ala 286 neliömillimetriin. L2-välimuistia on yhteensä kahdeksan megatavua, mutta on syytä muistaa, että tämä on jaettu kahteen osaan ydinparien kesken.Core 2 Extreme QX6700 toimii 2,66 GHz:n kellotaajuudella, 1066 MHz:n väylätaajuudella ja on Extreme-malliston ominaiseen tapaan hinnoiteltu 999 dollariin.
Coolereiden suunnittelussa apuna käytettävää TDP-arvoa seuratessa Core 2 Duo E6700:llä lukema on 65 wattia ja Core 2 Extreme X6800:lla 10 wattia korkeampi. E6700:ään verrattuna Core 2 Extreme QX6700:n arvo on kaksinkertainen ja yltää 130 wattiin. Ensi vuoden tammikuussa on luvassa toinen neliytiminen prosessori, Core 2 Quad Q6600, joka toimii 2,4 GHz:n kellotaajuudella, sen TDP-arvo on 105 wattia ja hinta 851 dollaria. Extreme-malliin verrattuna Core 2 Quad Q6600:ssa kerroin on lukittu ylöspäin, eli ylikellottaminen joudutaan toteuttamaan väylätaajuutta nostamalla.
Päältäpäin Core 2 Extreme QX6700 on aivan kuten muutkin Intelin Socket 775 -prosessorit, sillä perustana on vihreä kotelointi ja päällä heatspreader. Inteliltä lehdistölle toimittamassa prosessorissa heatspreaderin päällä on maininta Intel Confidential, mutta alemmilta riveiltä löytyy tuttuun tapaan maininnat mm. valmistusmaasta ja sarjanumerosta.
Alapuolelta tutkiessa prosessoreiden keskiosien pintaliitosvastusrykelmät ovat hyvin erilaiset, mutta tämä ei ole lainkaan poikkeuksellista, sillä vastukset ovat muuttuneet useasti eri steppingienkin välillä. Kuvassa vasemmalla puolella on Core 2 Extreme X6800 ja oikealla puolella Core 2 Extreme QX6700.
Tarkempi tutkinta osoittaa, että prosessorit eroavat myös koteloinnin osalta, sillä vasemmanpuolisessa Core 2 Extreme QX6700:ssä kerroksia on muutama enemmän. Suurella todennäköisyydellä ”ylimääräisten” kerroksien on tarkoitus parantaa ytimien välistä tiedonsiirtoa ja varmistaa virransaanti.
CPU-Z:n 1.37-versio tunnistaa Core 2 Extreme QX6700:n oikein ja näyttää mm. mallin, koodinimen, valmistusprosessin, kellotaajuuden, kertoimen, väylätaajuuden sekä L1- ja L2-välimuistien koot. Ohjelmasta käy ilmi myös prosessorin tukemat MMX-, SSE-, SSE2-, SSE3- ja SSSE3-käskykannat, EM64T-laajennus, mutta prosessori tukee lisäksi myös Virtualization-, Wide Dynamic Execution-, Smart Memory Access,- Advanced Smart Cache- ja mm. Advanced Digital Media Boost -tekniikoita. Hyper-Threading-tekniikka ei tule näillä näkymin enää vilahtamaan Intelin uusien prosessoreiden yhteydessä, sillä loogisten ytimien ajattelutapa on jäänyt taka-alalle ja siirtynyt Core-arkkitehtuurin myötä pelkästään fyysisiin ytimiin.
Neljän ytimen käyttöä voi seurata normaaliin tapaan esimerkiksi Task Managerista, jossa jokainen ydin on eritelty omaksi käyräksi. Ihanteellisimmassa tilanteessa ohjelmaa ajaessa jokainen ydin rasittuisi suunnilleen yhtä paljon, mutta tämä on valitettavan harvinaista nykyisillä ohjelmilla ja peleillä. Toisaalta hyöty näkyy myös normaalimmassa käytössä, kun esimerkiksi taustalla pakkaa elokuvaa ja surffaa samalla, jolloin kokoonpano ei ole kyykyssä pakkausoperaatiosta johtuen (olettaen, ettei se käytä yksinään kaikkia neljää ydintä).
Hidastavaksi tekijäksi voidaan laskea myös ytimien välisestä tiedonsiirrosta vastaava FSB-väylä, joka on vastuussa myös prosessorin ja keskusmuistien välisestä tiedonsiirrosta. Väylää ei ole suunniteltu siirtämään niin suuria datamääriä, mitä neliytimiset prosessorit parhaimmassa tapauksessa vaativat, joten täydessä rasituksessa neljällä ytimellä FSB-väylä voi olla kokonaisuuden heikoin lenkki.
Conroen mukana toimitettava vakiocooleri (vasemmanpuoleinen) on kohtuullisen pienikokoinen ja hiljainen, mutta aivan samaa ei valitettavasti voi sanoa Intelin toimittamasta Kentsfield-vakiocoolerista. Coolerin siili on ainoastaan hieman suurempi, mutta tuuletin metallisella sormisuojalla antaa täysin toisen kuvan. Ensimmäistä kertaa kokoonpanoa käynnistäessä havaittiin, ettei tuuletin pyörinyt lainkaan ja ongelma saatiin kohdistettua sormisuojaan, joka kosketti tuulettimen keskiöitä. Ainoa mahdollisuus korjata vika oli nostaa sormisuojan kiinnitysväkäset pois niille tarkoitetuista lovista. Tuuletin lunastaa äänen suhteen ulkonäön valjastamat ennakko-odotukset, sillä täydellä kierrosnopeudella tuuletin pitää käsittämätöntä meteliä ja jättää reippaasti taakseen menneiden vuosien Delta-kauhukuvat.
