Tutkijat löysivät merenpohjasta valokuitukaapelien avulla kartoittamattoman, seismisesti aktiivisen alueen
Merenpohjassa lepää valtavia määriä valokuitukaapeleita. Niitä voidaan käyttää muuhunkin kuin tiedonsiirtoon.
Ideaa valokuitukaapeleiden avustuksella havaittavista maanjäristyksistä on pohdittu aiemminkin. Ajatuksen kehittelivät brittiläiset, italialaiset ja maltalaiset tieteilijät.
Yksi tutkijoista, Giuseppe Marrawere, testasi maanalaista kaapelia Britanniassa. Hän huomasi signaalivuon hidastuvan ja paikansi ongelman pieniin värähtelyihin, jotka vaikuttivat valon kulkuun kaapelin sisällä. Tutkittuaan asiaa lisää hän ymmärsi värähtelyjen johtuvat kaukaisesta maanjäristyksestä. Tästä syntyi idea valokaapeleiden käyttämisestä seismisten aktiviteettien havaitsemiseen.
Yhdysvaltalaiset tieteilijät tutkivat nyt 20 kilometriä pitkän merenalaisen valokaapelin avulla seismistä aktiviteettia neljän päivän ajan Monterey Bayn merialueella, Kalifornian rannikolla. He havaitsivat valokuitukaapelin kautta maanjäristyksen voimakkuudeltaan 3,4 Richterin asteikolla. Maanjäristys paljasti samalla merenpohjasta seismisesti aktiivisen, aiemmin kartoittamattoman tektonisen alueen.
Tutkijat pystyivät hyödyntämään 20 kilometriä pitkää valokaapelia anturina, jossa oli tavallaan 10000 liiketunnistinta. Seismistä aktiivisuutta pystyi raportoidusti tarkkailemaan pikometrin tarkkuudella. Valokaapelissa tapahtuvia muutoksia tutkittiin Distributed Acoustic Sensing (DAS) -tekniikan avulla.
Tieteilijä Nathanial Lindeyn mukaan merenpohjan seismisen aktiivisuuden tutkimus on hyödyllistä ja sille on valtava tarve, jotta maailman seismologiset alueet saadaan kartoitettua paremmin. Näin voitaisiin esimerkiksi varautua paremmin tuleviin maanjäristyksiin.
