Jam Sessions (DS)
Pelejä on monenlaisia. Niin kovin monenlaisia, joskus outoja ja hämmästyttäviäkin. Niitäkin, jotka eivät ole oikeastaan edes pelejä. Ubisoftin Jam Sessions on selkeästi yksi näistä epäpeleistä.
Peliä tästä ei löydä sen enempää halolla kuin kirveelläkään, sillä kyseessä on pikemminkin Nintendo DS:n muotoinen kitarasimulaattori? Kuin Guitar Hero DS:lle, ilman heroa.
Parin ensimmäisen hemmetin jälkeen alkoivat soitteluyritykset, joiden yhdeksi huipennukseksi nousi yöllinen sängyssä soitettu kitarallinen lemmenkonsertto. Rakas puolisoni tosin vastasi lemmenluritukseen tavalla, jonka voinee tiivistää sanoihin ”lopeta tai sinuun sattuu”.
Ehkä edes jonkinlaisen sävelkorvan omaaminen auttaisi. Tai sitten pitäisi treenata lisää.
Hassu kapine tämä silti on. Vaikka kitarasimulaattori DS:llä kuulostaa omituiselta, niin tavallaan se soveltuu laitteelle paremmin kuin moni muu peli tai ohjelma. Kitaransoitto näet soveltuu hyvin kosketusnäytölle. Aito kitaristi hivelee kieliä kahdella kädellä ja rämpyttää soinnut kielillä liikkuvalla sivuttaisliikkeellä. DS-virtuaalikitaristi houkuttelee soinnut vispaamalla kosketusnäyttöä poikittain.
Käytännössä DS:n kosketusnäytön keskellä menee kitarankieli, josta lähtee kaksi erilaista perusääntä riippuen soinnun suunnasta. Varsinainen sointu määritellään DS:n kahdeksansuuntaisesta dpadista – sen painaminen eri suuntiin vastaa kielten painamista otelautaa vasten. Konsolin päätynapeista voi edelleen muuttaa sointujen äänialaa.
Kitaraa siis soitetaan rämpyttämällä kosketusnäyttöä ja painelemalla konsolin nappeja haluttujen sointujen mukaan. Helppoa, vai mitä?
No, miten sen ottaa. Kauniita sointuja saa aikaan helposti, sillä riitasointuja kitarasimulaattorissa ei ole ollenkaan. Kauniiden sointujen yhdistäminen peräkkäin miellyttävältä kuulostaviksi sävelkuluiksi on vaikeampaa, saati tunnistettavien biisien synnyttäminen.
Helppoa soittelu ei siis ole. Vaikka tekijät kehuvatkin luomustaan mainioksi kotibileiden ja ”sosiaalisten tilanteiden” piristäjäksi, niin kyllä tämä on kaukana viihdyttävästä ja vastakkaista sukupuolta houkuttelevasta kitaransoittelusta. Silti, en kiistä Jam Sessionsin toimivuutta omalla tavallaan.
Tämä kun ei yritä olla Guitar Herojen tapainen peli, jossa on tavoitteita tai palkintoja. Pikemminkin kyseessä on vain yksinkertainen kitarasimulaattori, jota on kiva rämpytellä huvikseen. Ohjelma opettaa soittajalleen käyttämisen alkeet ja tarjoaa muutamia kymmeniä enemmän tai vähemmän tunnettujen yhtyeiden biisejä treenimateriaaliksi. Niiden sujuessa on aika siirtyä freelancer-muusikoksi ja soitella mitä mieleen tulee – satunnaisia sointuja, sovittaa muiden biisejä Jam Sessionsiin ja kenties yrittää tehdä omia biisejä.
Olisi kuitenkin mukavaa, jos täytettä olisi hieman enemmän. Esimerkiksi valmiit biisit rajoittuvat pelkästään ruudulla näytettäviin sanoituksiin ja soitettavien sävelten osoittamiseen. Biiseistä ei soiteta taustaa tai edes komppia. Jos et tunne kappaletta entuudestaan, niin tuskinpa tunnistat sitä myöhemminkään vaikka olisit soittanut sen Jam Sessionsissa jo kymmenen kertaa. Tututkin biisit vaativat pirusti työstä mielikuvitukselta, ennen kuin niistä irtoaa mitään fiilistä. Täytyy sanoa, että esimerkiksi Disneyn High School Musical -pelit DS:llä ovat kaikessa karuudessaan parempia musiikkipelejä. Vaikka niiden pelillinen anti onkin rajoitettua, niin ainakin alkuperäisten biisit ja laulu tuovat rytmipelaamiseen kivaa fiilistä.
Tavoitteiden ja alkuperäisten kappaleiden taustojen puutteessa Jam Sessions jää rennoksi ja hupaisaksi musiikilliseksi leluksi, jonka vetovoimaa ei kuitenkaan voi luvata kovinkaan pitkäksi, ainakaan kaikille pelaajille.
Ohjelma onkin toimivampi hauskana ideana kuin valmiina tuotteena. Riittävällä treenauksella tästäkin saa varmasti irti varsin hyvältä kuulostavia kitarariffejä, mutta äänialan rajallisuuden takia mitään hyviä metallikitarasankarointia on turha kuvitella – rankimmillaan meno saattaa yltää kevyeen rockiin.
Toisaalta, aivan taatusti löytyy niitäkin, joille tämä on loistava musiikillinen lelu. Jos käyttäjällä on sävelkorvaa, sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä, niin Jam Sessionsista saa varmasti irti hupia – kaveriporukan hämmästyttäminen DS-kitarasooloilla on eittämättömän hauska mielikuva. Biisit voi myös tallentaa DS:n muistiin, joten hyvät soolot voi toistaa myöhemmin ja vaikkapa nauhoittaa PC:lle myöhempää käyttöä varten.
Biisilistat ja lisätietoja löydät Wikipediasta: Jam Sessions.
Tekijä: Plato
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Jam Sessions
Lisää pelivideoita eDomen YouTube-kanavalta.
![]()
Lue lisää eDomesta
Lue lisää eDomestaAudiosurf on todellinen musiikin vuoristorata
Guitar Hero Encore: Rocks the 80’s (PS2)
Guitar Hero III: Legends of Rock (PC)
Guitar Hero III: Legends of Rock (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
Guitar Hero IV keskittyy Aerosmith-yhtyeeseen
High School Musical: Makin’ the Cut! (DS)
Rock Band rokkaa tuelta – testasimme bändipelin
Rock Band: Timmyyyyyyyyyyyyyy!
Soittivatko pelitoimittajat pelinaiset ja EA:n suohon Rock Bandissä? Katso ja äänestä.
