Bubble Bobble Revolution (DS)

Liki 20 vuotta sitten ilmestyi eräs pelihistorian rakastetuimmista peleistä. Bubble Bobble oli tasohyppelyjen aatelia ja jotenkin sen lumo on säilynyt vuosien varrella. Ehkä siksi, ettei sitä ole yritetty lypsää liikaa, kuten esimerkiksi Pac-Manille ja Sonicille on käynyt. Rising Star Gamesin julkaisema uusversio Bubble Bobblesta lankeaakin siten hedelmälliseen maaperään.

Bubble Bobble Revolution on pohjimmiltaan hieman viritelty Bubblis, johon on toki tehty hieman DS-konsoliin sopivia kikkailuja ja uudet kentät. Pelaaja ohjaa tälläkin kertaa jompaakumpaa kahdesta veikeästä pikku lohikäärmeestä, joiden tavoite on edetä kuplia puhkuen kaikkiaan 100 kentän halki.

Kuplia puhallellen? Nämä veitikat eivät osaa syöstä tulta, mutta pitäähän lohikäärmeillä jokin puolustuskeino olla. Kentät ovat täynnä hankalia vihulaisia, jotka voi raivata tieltä vangitsemalla ne lohharin puhaltamaan kuplaan – ja sitten puhkaisemalla sen. Kuplia voi käyttää monella tapaa – esimerkiksi niiden päällä hyppimällä pääsee kätevästi korkeammille paikoillekin.

Pelaaminen on pohjimmiltaan mukavan suoraviivaista tasohyppelyä, jossa loikitaan monimuotoisilla ja vaihtuvilla kentillä. Vastustajien puhaltelu kupliin on hupaisaa puuhaa, ja pienten bonusten kerääminen antaa pieniä sivutavoitteita.

Revolution-versiossa ei ole tyydytty pelkästään vanhan pelimekaniikan uskolliseen toistamiseen, vaan peliä on myös hieman hiottu DS:ää varten. Molempien ruutujen käyttö pelikenttänä laajentaa maisemia kivasti niin, että pelaaja näkee kentät korkeussuunnassa kokonaan. Sivusuunnassa kentät yltävät näytön ulkopuolelle.

Uusmuotisestikin pelaaminen on luistavaa, vaikka pelimekaniikkaa onkin rassattu monella tapaa alkuperäispeliin nähden. Joissakin tasoissa pelaaja esimerkiksi ohjaa vastakkaisessa ruudussa lohikäärmeen kummitusmaista peilikuvaa, jonka voi ujuttaa paikkoihin mihin varsinainen pelihahmo ei pääse. Joissakin kentässä on valtavia tuulettimia, jotka pyörivät mikrofoniin puhaltamalla. Muitakin hienoisia muutoksia löytyy, osa aivan kivoja, osa hieman rasittavampia. Näin alkuperäispelin ystävä ehtikin jumiutua muutaman kerran, ennen kuin aivot ymmärsivät kokeilla jotain originaalista poikkeavaa toimintaa.

Kaksi peliä yhden hinnalla

Uusmuotisen Revolution-version lisäksi samalla pelikasetilla on myös ihanaisen retrohenkinen alkuperäisversio Bubble Bobblen kolikkopeliversiosta. Sen pelaamiseen ei kuitenkaan vaadita retrohenkisyyttä saati pakottamista, se vie miehen ja naisen mennessään. Todistettu on.

Vanhalle Bubble Bobblen ystävälle tarjolla on suoranainen pieni pelitaivas. Eräs historian parhaimmista peleistä alkuperäisessä muodossaan. Muutamalle koehenkilölle tehty testi todisti, että jo muutama ensimmäinen tahti tunnussävelmästä riittää yhä intohimojen herättämiseen… ”Onko sinulla Bubble Bobble DS:llä?”, kysyi moni heti peliruutua näkemättä. Eikä tarvinnut kysyä haluaako toinen kokeilla, vaikeampaa oli saada konsoli takaisin.

Alkuperäisen pelin hauskuutta ja vetovoimaa todistaa kuitenkin se, että myös uudemman polven pelaajat ja jopa antipelaajat joutuivat pikkulohikäärmeiden lumoihin. Originaali on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen Revolution-painoksen kanssa, mutta yksinkertaisempi ja visuaalisesti selkeämpi. Grafiikka on edelleen toimivaa, eikä pelin ulkoasu tunnu vieläkään vanhentuneelta.

Peli ei kikkaile niin paljoa erikoistoiminnoilla, vaan lumo on mielikuvituksellisessa kenttäsuunnittelussa, hauskuudessa – ja pelaajan hätyyttämisessä. Vanha versio pakottaa kiiruhtamaan, kun uusmuotisesti pelaajalla on melkeinpä kaikki maailman aika käytettävissään.

Tärkeintä on kuitenkin ylenpalttisen luistava pelattavuus. Tämä toimii. Palkitsee. Raivostuttaa. Ja houkuttelee yrittämään uudelleen.

Hauskaa hyppelyä

Entä miten pelit maistuvat nykypelaajalle? Vanha Bubble Bobble on aivan yhtä hyvä ja hauska kuin 20 vuotta sitten. Moniko muu peli pystyy samaan? Revolution-versio on kelpo peli itsessäänkin, mutta vähän turhan värikäs ja kikkaileva – mikrofoniin puhaltelu ei sovi tasohyppelyyn. Mutta yhdessä pelit täydentävät mukavasti toisiaan ja tarjoavat runsaan annoksen pelattavaa.

Jotta totuus ei unohtuisi – Bubble Bobble on ennen kaikkea moninpeli. Yksinpeli on hauskaa, mutta kaksinpelissä riemu repeää, kun pelaajat ahnehtivat kentältä aarteita ja bonuksia. Ikävä kyllä moninpeli samalla konsolilla ei luonnollisesti onnistu, mutta sekä alkuperäinen että Revolution tukee langatonta moninpeliä. Alkuperäistä Bubblea voi pelata kahdestaan ja Revolutionia enintään neljän pelaajan voimin. Valitettavasti pelin jakamista ei tueta, eli jokaisella on oltava oma pelikasetti.

Jukka O. Kauppinen

Bubble Bobble villitsi

Bubble Bobble julkaistiin alkujaan kolikkopelinä vuonna 1986. Taiton veikeä luomus oli välitön hitti maailman pelihalleissa, sillä se oli hauska, monipuolinen ja sisälsi huikean määrän erilaisia salaisuuksia pelaajan löydettäväksi. Pohjimmiltaan yksinkertainen peli omasi kuitenkin käsittämättömän pelattavuuden, ja kokonaisuuden alleviivasi pelihistorian tunnetuimpien klassikoiden joukkoon kiilannut musiikki.

Bubblesta tehtiin nopeasti versiot myös sen ajan kotimikroille. Maestro David Whittaker käänsi kappaleen 8-bittismuotoon, eikä suosiota tarvinnut kauaa odottaa. Peli löysi lopulta tiensä muun muassa Appleille, C-64:lle, Amigalle, ST:lle, pc:lle, Game Boylle ja Colorille, MSX:lle, Nintendon NESille ja Segan Master Systemille.

Samalla Bubble Bobble on ollut peli, jonka vetovoima ei ole kadonnut vuosien mittaan. Se on vedonnut yhä uusiin pelaajasukupolviin, eikä nimeä ole tahrittu epäonnistuneilla lämmittelyillä. Rainbow Islands (1989) ja Parasol Stars (1991) olivat hyviä pelejä, vaikka eivät jääneetkään samalla tavalla historian. Sittemmin Bub ja Bob ovat esiintyneet myös Bust-A-Move-peleissä.