Arvostelu: Steven Spielbergin ohjaama Ready Player One on hieno elokuva, joka pitää nähdä pian uudelleen

Ernest Clinen nörttiromaaniin pohjautuva Ready Player One on viihdyttävä sukellus populaarikulttuuriin ja nostalgiaan.

Ensi-ilta: 28.3.2018 / Alkuperäisnimi: Ready Player One / Ohjaus: Steven Spielberg / Käsikirjoitus: Zak Penn & Ernest Cline (perustuu Ernest Clinen romaaniin) / Pääosissa: Tye Sheridan, Olivia Cooke, Ben Mendelsohn, Mark Rylance & Simon Pegg / Pituus: 140 min / Ikäraja: 12

Ernest Clinen vuonna 2011 kirjoittamasta Ready Player Onesta tuli nopeasti pelaamista ja populaarikulttuuria harrastavien suosikkikirja. 1980-luvun viihteen keskeisiä klassikoita pelimäiseen ympäristöön sekoittava tarina on vauhdikas, tuhkimotarinan kaavaa noudattava seikkailu, jossa orpo ja asiaansa uskova nuorukainen taistelee suurta ja vallanhimoista korporaatiota vastaan.

Keskiviikkona ensi-iltansa saava Ready Player One on vauhdikas ja monella tapaa värikäs seikkailu, minkä vuoksi Indiana Jonesin, E.T.:n ja Jurassic Parkin luojana tunnettu Steven Spielberg tuntuu täydellisen luontevalta vaihtoehdolta sen ohjaajaksi. Ready Player One on myös viihdyttävintä Spielbergiä aikoihin, sillä viime vuosina ohjaaja on keskittynyt seikkailuelokuvia enemmänkin historiallisiin draamoihin.

Ready Player One sijoittuu lähitulevaisuuteen, missä maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, on tullut matkansa päähän. Ihmiset muun muassa asuvat konteista kyhätyissä slummeissa, joita kutsutaan pinoiksi. Koska todellisuus on ankeaa, moni pakenee sitä päivittäin virtuaalimaailmaan nimeltä OASIS. Se on Mark Rylancen esittämän Hallidayn kehittämä pelimäinen maailma, jossa jokainen voi elää unelmaansa ja tehdä juuri sitä mitä haluaa.

Pelin kehittäjä on kuollessaan jättänyt pelin sekä valtavan omaisuutensa perinnöksi sille, joka ensimmäisenä kerää kaikki kolme hänen OASISiin piilottamaansa pääsiäismunaa. Etsinnässä on mukana niin pelille omistautuneita ”munastajia” kuin myös Innovative Online Industries (IOI) -korporaatio, joka ei kaihda vilunkipeliä saadakseen omaisuuden haltuunsa.

Yksi munastajista on köyhä, tätinsä luona asustava Wade Watts (Tye Sheridan), joka tuntee hengenheimolaisuutta introverttina tunnetun Hallidayn kanssa. Yhdessä pelissä tapaamiensa ystävien kanssa Wade käy lopulta Ben Mendelsohnin esittämän Sorrenton johtamaa korporaatiota vastaan pitääkseen Hallidayn arvokkaan perinnön poissa pahisten ulottuvilta.

Ready Player One on suoraviivainen seikkailuelokuva, jonka suurin viehätys perustuu virtuaalimaailman ja todellisen maailman populaarikulttuuriviittauksia vilisevään yhdistelemään. Visuaalisiin yksityiskohtiin keskittyminen tapahtuu paikoin hahmonkehityksen kustannuksella, minkä vuoksi tarinan henkilöt jäävät ohuiksi. Vauhdikas tarina kuitenkin näyttää niin komealta, että se vetäisee mukaansa myös silloin, kun sen hahmot eivät jaksa pitää kiinnostavuutta yllä.

Elokuvana Ready Player One tavoittaa Ernest Clinen romaanin nostalgiapainotteisen ytimen erinomaisesti. Se on samanlainen ”nörttiyden” ylistys, ja viehättää väkisinkin jokaista sydämensä jo lapsuudessa viihdeteollisuudelle ojentanutta katsojaa.

Piilotettua “aarretta” etsivässä Ready Player Onessa on samaa seikkailuhenkeä kuin 80-luvun nostalgisimmissa nuortenelokuvissa. Siksi sen kohderyhmäksikin nousevat ne katsojat, jotka ovat eläneet lapsuutensa 80-luvulla ja fanittaneet Arkajalkoja ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvia. Vaikka mukana on modernimpiakin hahmoja esimerkiksi 2000-luvun videopeleistä, elokuva nojaa niin vahvasti entispäivän lumoon, että kovin nuoret katsojat tuskin saavat siitä samalla tavalla iloa irti. Tämä tekee Ready Player Onesta aavistuksen ristiriitaisen katsottavan.

Ready Player One on myös niitä elokuvia, jonka haluaa hankkia omaan kotiteatteriinsa. Yksi katselukerta ei tälle nimittäin riitä: lukuisat populaarikulttuuriviittaukset tarjoavat elokuvan ystäville iloa helpostikin useamman katselukerran tarpeiksi.

READY PLAYER ONE



”Pelaajille ja populaarikulttuurinörteille suunnatussa Ready Player Onessa on samaa tunnelmaa kuin 80-luvun nostalgisissa seikkailuissa. Lukuisista yksityiskohdista riittää etsittävää useaksi katselukerraksi.”