Arvostelu Viiden tähden Gravity imaisee mukaansa

Ensi-ilta: 8.11.2013
Ohjaaja: Alfonso Cuarón
Käsikirjoittaja: Alfonso Cuarón, Jonás Cuarón
Pääosissa: Sandra Bullock, George Clooney
Elokuvan pituus: 91 minuuttia
Ikäraja: 12
Arvostelija: Olli Sulopuisto

Jospa olisi elokuva, joka lirkuttelee suloisia korvaan eikä pidä taukoa edes vetääkseen henkeä ja tulee koko ajan lähemmäs ja sävy alkaa muuttua ja kädet puristuvat kaulan ympärille eikä se päästä irti ja sitten mennään.

Jospa olisi elokuva, jossa 3D-kuvan käyttö tuntuu kerrankin perustellulta. Sellainen, jossa avaruus laajentuu loputtoman pitkälle jokaiseen suuntaan ympärillemme mustana kuin vain itse mustuus voi olla.

Jospa olisi elokuva, joka on rakennettu niin, että Sandra Bullockia katsoo herkeämättä puolitoista tuntia. Katsoo, miten hän liikkuu, miten hän hengittää, miten hän keskittyy ja miten hän antaa periksi.

​

Jospa olisi elokuva, jonka otot jatkuvat katkeamattomina niin pitkään että sormet on puristanut ihan valkoisiksi penkin käsinojia vasten. Kuvia, jotka liukuvat avaruudesta astronautin kypärän sisään ja taas takaisin tuijottamaan tyhjyyttä. Kuvia, jotka Emmanuel Lubezki on yhdessä ohjaaja Alfonso Cuarónin kanssa sommitellut juuri niin kuin pitää.

Jospa olisi elokuva, joka ei hae lisäpisteitä esittämällä latteita analyysejä 2000-luvun maailmasta tai sekavia vertauskuvia ihmisyyden kipupisteistä. Sellainen, joka repäisee mukaan, vaikka päässä pyörisivät kiireet, väsymys ja muu toissijainen turha ihmismielen polttojäte.

Jospa olisi elokuva, joka kertoo enemmän kuvilla kuin sanoilla ja jossa yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä. Miltä runkoäänet kuulostavat avaruudessa; miten voima ja vastavoima toimivat nollapainovoimassa; miten rauhoittaa pulssi hapenkulutuksen vähentämiseksi; miten painaa oikeaa nappia avaruusaluksen ohjaamossa.

Jospa olisi elokuva, jossa tietokoneella rakennetut erikoistehosteet ovat virheettömiä, saumattomia, täydellisiä. Sellaisia, jotka saavat unohtamaan, että elokuvateatterin ilmassa on vielä 20 prosenttia happea ja 80 prosenttia typpeä eikä pelkkää tyhjiötä, koska valkokankaalle projisoitu maailma on venäläisine Souyz-romuineen niin uskottava.

Jospa olisi elokuva, jossa tarina on hiottu mahdollisimman virtaviivaiseksi ilman keskeytyksiä ja sivupolkuja, mitä nyt vähän pitää suvantokohdassa hahmon avautua taustatarinastaan, jotta yksinkertainen viesti saataisiin varmasti juntattua katsojien päähän. Siitä voi toki valittaa ihan samalla tavalla kuin siitä, että juustovoileivässä on yleensä aika vähän kermavaahtoa – siis yhdentekevää nalkutusta avaruuden äärettömyyden rinnalla.

Jospa olisi elokuva, joka sai jännittämään niin perkeleesti, että pelkkä soundtrackin kuunteleminen jälkikäteen vetää mahan umpisolmuun.

Siis: jospa olisi Gravity.

Nyt on.