Lukijoiden 25 parasta ja kamalinta elokuvateatterimuistoa – ”Oksennuksia, epilepsiakohtauksia ja Itäkeskuksen lihapiirakkapiereskelijät”

Elokuvateatterit suljettiin kevääksi varotoimena koronaviruksen leviämistä vastaan. Tämä sai Muropaketin elokuvatoimituksen muistelemaan parhaita ja kamalimpia muistoja valkokankaan ääreltä.

Muistelokierroksen jälkeen päätimme kysyä elokuvateatteriaiheisia muistoja myös lukijoiltamme. Vastauksia saapui reilusti yli sata kappaletta.

Alle on rankattu vastauksista herkullisimmat.

Selvästikin elokuvateatterit ovat paikka, jossa lempi leiskuu ja sammuu ja yleisölle sattuu ja tapahtuu…

1. Valot pois

Eka elokuvareissu meni mönkään , kun olin siellä isosiskon kanssa. Isä ja äiti jättivät meidän kahdestaan teatteriin, ja sanoivat tulevansa hakemaan kun tulee pimeää. Tsadam! Ovi suljettiin ja tuli pimeää. Sisareni raahasi minut aulaan ja siinä odotettiin, että vanhemmat palaavat. Ei auttanut lipunmyyjän vakuuttelu, että teatterissa pitääkin olla pimeää se aika, kun elokuva katsotaan…

– Jyrki

2. Bonuskauhua

The Ring -elokuvaa katsoessa juuri kun puhelin oli kankaalla soinut pahaenteisesti pari kertaa, yhtäkkiä koko sali pimeni. Kaikki istuivat hipihiljaa henkeään pidättäen pohtien kuuluiko tämä osana elokuvaan. Hetken kuluttua salin ovelta kajasti valonsäde ja leffateatterin työntekijä huikkasi projektorin korjaamisessa menevän pari minuuttia. Ainakin itse naurahdin helpottuneena ylimääräiselle ”kauhuefektille”.

– Timo

3. Outlaw Joker

Kaikista Joker-elokuvaan liittyvistä ”et saa pukeutua” varoituksista huolimatta, olin pukeutunut kuten asiaan kuuluu: punaiseen pukuun ja klovnimeikkeihin Tyrin vahingossa myös ja olin ostanut liput väärälle päivälle, en ensi-iltaan. Tullessani teatteriin henkilökunta ihaili rohkeuttani ja vaihtoi lippuni kyseiselle päivälle ja antoi vielä astella saliin asussani. Propsit henkilökunnalle

– Aki

4. Riitapukarit salissa

Kamalin leffateatteriin liittyvä muistoni on, kun elokuvan jälkeen poistuessamme salista, kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä aloitti aivan järjettömän tappelun. Tappelu loppui vasta, kun vartijat tulivat erottamaan riitapukarit. En vielä tänäkään päivänä tiedä, mistä tappelu alkoi. En edes muista mitä elokuvaa kävin katsomassa, niin pahasti tuon tappelun todistaminen vei fiiliksen hyvältä elokuvakokemukselta.

– Nelli

5. Star Wars -huumaa

Paras elokuvateatterimuistoni on Imperiumin Vastaiskun näkeminen herkässä 9 vuoden iässä loppukesästä 1980. Hämeenlinnalaisen teatterin ulko-ovelta pohjakerroksen lippukassalle ulottuvat portaat olivat pakkautuneet täyteen malttamatonta väkeä ja jono jatkui ulkona hyvän matkaa korttelin kulman ympäri. Kun filmi aikanaan päättyi, loppuunmyydyn salin hikinen innostus purkautui spontaaneihin suosionosoituksiin. Jatkoa tarinalle oli epäilyksettä luvassa… Edellä mainitulle vetää vertoja ainoastaan Blade Runnerin näkeminen sen ensimmäisellä kierroksella Suomen elokuvateattereissa. Tuolloin en tosin ollut ensi-illassa.

– Markku

6. Turtleseita tuppisuuna

Lukioaikainen ihastukseni kääntyi historian tunnin lopuksi suuntaani ja pyysi minua leffaan. Menimme katsomaan Turtles-elokuvan, hän oli sen päättänyt, muttei kuitenkaan tarjonnut minulle lippua vaan jouduin sen itse maksamaan. Jouduimme odottamaan elokuvan alkua muutaman tunnin, eikä hän koko aikana puhunut mitään, vaikka yritin herätellä keskustelua. En lähtenyt hänen kanssaan uudestaan leffaan.

– Lumi

7. Jättiroboteista epilepsiakohtaus

Olimme katsomassa Pacific Rim -elokuvaa! Sinisten erikoistehosteiden välkkyessä, edessämme istuva nuori mieshenkilö sai aivan yhtäkkiä epileptisen kohtauksen ja kaatui elokuvateatterin lattialle. Elokuva tietenkin keskeytettiin ja miehelle soitettiin ambulanssi. Miehen treffikumppani kertoi, että kerta oli ensimmäinen… sekä treffeille että miesparan kohtaukselle. Ei tainnut tulla toisia treffejä, vaikka mies henkiin jäikin.

– Eveliina

8. Söpö hihittäjä

Viereen istui viehättävä nuori nainen, joka hihitti erittäin söpösti. Seurasin enemmän häntä kuin elokuvaa.

– Jani

9. Diktaattori päätti suhteen

Eksäni jätti minut katsottuamme Oulun Finnkinossa Sasha Baron Cohenin Diktaattorin. Luulin kaiken olevan hyvin. En ole katsonut leffaa toistamiseen.

– M

10. Titanic teki vaikutuksen vauvaankin

Kävimme mieheni kanssa katsomassa Titanicin tammikuussa 1998. Olin viimeisillään raskaana. Siinä kohtaa, kun laiva alkoi upota, vauva alkoi potkutella. Varmaankin kuunteli mukana. Tytär syntyi tammikuun lopulla.

– Elina

11. Sormusten herraa patjapinon päällä

Minun ehdottomasti paras leffamuisto ei ole mistään perinteisestä leffateatterista vaan kotikylältä Utsjoelta, jossa näytetään elokuvia liikuntasalissa. Se oli Taru sormusten herrasta, kun me teinit saatiin ottaa patjavarastosta patjoja ja rakennella itsellemme hyvät oltavat siihen lattialle. Omat herkut ja juomat mukana ja sai löhötä patjapinon päällä kavereiden kanssa ja katsoa Sormusten herraa isolta kankaalta. Se oli ihan parhautta.

– Laura

12. Paskaa kusella

Paras on ehdottomasti Fight Club. Yleisö oli hyvin mukana ja elokuva loistava. Huonoin Speed 2. Ajateltiin kaverin kanssa, että tätä ei selvin päin voi katsoa. Juotiin ensimmäisen 10min aikana neljä salakuljetettua kaljaa. Sitten alkoi armoton kusihätä, mutta kantti ei kestänyt mennä välistä kuselle. Kusetti vitutti ja oli vielä paska leffa.

– Mika

13. Kauhua mummojen kanssa

Vaikea sanoa mikä on paras tai pahin, mutta mieleenpainuvin on jokus -80 luvulla, kun kaverin kanssa nööseinä päästiin katsomaan elokuvaa ”perjantai kolmastoista päivä” ja ihmettelimme, että samassa aulassa istuskeli kaksui mummoa. He tulivat myös samaan saliin. Poistuivat hyvin nopeasti, kun huomasivat elokuvan olevan kauhuelokuva. Odottovit varmaankin, että on joku uskontoaiheinen. Kun elokuva tuli pääsiäisen aikaan.

– Mikko

14. Mamma pilasi Potterin

Harry Potter ja Azkabanin vanki, elokuvan katsominen oli aikamoista tuskaa. Tai siis en tarkoita, että itse elokuvan katsominen olisi ollut tuskaa, sillä tykkäsin elokuvasta, kuten oikeastaan koko sarjasta. Mutta kun takana ollut mamma luki koko elokuvan teksit lapselleen, jolla ei varmasti ikärajan (12) puitteissa ollut mitään asiaa tätä leffaa katsomaan. Oli kyllä ainutkertainen tilanne, että piti pistää valitusta Finnkinolle, joka ei huolehtinut asianmukaisesta ikärajojen valvonnasta. Sehän nyt on periaatteessa itselle samantekevää, vaikka äiti veisi taaperonsa katsomaan k-18 elokuvaa, mutta muitten katsojien häiritseminen jatkuvalla höpöttämisellä ei vaan käy päinsä. Onhan noita keskenään höpöttäviä katsojia tuon tuostakin, kun usein käyn leffassa, mutta ei nekään koko elokuvan aikana höpötä. Toinen mieleen jäänyt rasittavuuden huippu oli Star Wars: Attack of the Clonesin yönäytöksessä, kun vieressä oleva nainen tuppas nauramaan kovaäänisesti ihan random kohtauksissa. Ilmeisesti tämä nainen kuului myöskin Jar Jar Binksin faneihin, sillä aina kun hahmo ilmestyi ruutuun, niin johan taas nauratti, vaikka mitään ei kohtauksessa tehnytkään. Onneksi sentään suht harvinaisia oikeasti häiritsevät tekijät leffassa ja pystyy täysin nauttimaan leffasta. Moni huonokin leffa on maistunut paremmalta isolta kankaalta ja kunnon äänentoistolla, kuin kotisohvalla, jossa ei varsinkaan kunnon äänistä pysty kerrostalossa nauttimaan.

– Santeri

15. Joukkohurmosta Tennarissa

Tennispalatsissa näytettiin Taru Sormusten Herrasta Trilogia yömaratoonina Hobitin ennakolippu-tapahtumassa. Sali oli täynnä asianmukaisesti pukeutuneita katsojia ja ikonisimpien kohtausten aikana ja jälkeen jatkunut huuto soi edelleen korvissa. One does not simply walk into Mordor ja They are taking the hobbits to isengard, saivat aikaan massahysterian. Hyviä aikoja.

– Ville

16. Kun leffa unohtui ladata

PARAS oli ehdottomasti Avengers Endgame. Valkeakosken pieni leffasali oli täynnä ja ihmiset reagoivat kaikkeen mitä valkokankaalla tapahtui. Oli erittäin hyvä fiilis teatterissa….HUONOIN oli luultavasti 95. Elokuva oli unohdettu ladata, jonka vuoksi se viivästyi puolella tunnilla

– Jonne

17. Oksentelua pimeässä

Kamalin elokuva muisto on, kun olin katsomassa Avengers: Age of Ultronia. Yhtäkkiä vieressäni istuvalle miehelle tuli kiire vessaan, ja matkalla hän oksensi elokuvateatterin käytävälle. Haju oli kamala ja oksennuksen siivoaminen häiritsi elokuvakokemustani. Elokuva itsessään oli keskinkertainen.

– Eemeli

18. Piilolinssi petti

Paras ja kamalin samanaikaisesti oli Gravityn 3D –näytös. Leffa oli erinomainen ja ainoa, joka kannattaa katsoa kolmedeenä. Itselläni on kuitenkin se haaste, että koska olen likinäköinen ja silmälasien kanssa 3D –kakkulat ovat ikävät käyttää, laitan siksi aina piilarit silmiini. Gravityssä tein näin ja alkuun katselin elokuvaa ilokseni. Kunnes sitten puolivälin jälkeen vasemmanpuoleinen piilolinssini alkoi hiertämään silmääni. Olin piilarin ehkä asettanut huonosti tai se oli haljennut reunasta silmään laittaessa. Lopulta jokainen räpsäytys sattui kuin pieni piiskanisku, joten minun täytyi ottaa lasit pois silmiltäni ja pimeässä salissa napata linssi pois silmästäni. Ärsytys loppui, mutta arvatkaapa pystyikö 3D –leffaa enää katsomaan. Loppuajan katsoin elokuvaa toinen silmä kiinni ilman 3D –kakkuloita. Päätin myöhemmin samalla viikolla katsoa elokuvan uudestaan, jolloin piilarit olivat hyvät ja nautin leffasta täysillä. Onneksi elokuva oli niin hyvä, ettei haitannut maksaa uudestaan samasta lipusta. Tuo oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun joudun piilareiden kanssa ongelmiin.

– Joni

19. Tupakaksi vaan Turkissa

Ylivoimaisen leffaelämyksen saimme kokea Alanyassa, Turkissa 2000-luvun alussa. Leffa taisi olla joku Vin Dieselin actionpätkä. Leffateatterissa ei ollut ollenkaan valoja, mutta onneksi ei ollut paikkalippujakaan, joten joillekin paikoille löydettiin (olimme myös varmistaneet, että leffa ei ollut dubattu). Leffa alkoi, mutta sen jälkeen erot kotimaan teattereihin tulivat selviksi. Noin kymmenen minuuttia leffan jälkeen soi ensimmäinen puhelin ja siihen luontevasti vastattiin. Näitä puheluita käytiin samaan tapaan kuin omalla kotisohvalla, ja äänessä oli useampikin katsoja, eikä kukaan tuntunut tästä häiriintyvän (meitä lukuun ottamatta). Me ilmeisesti olimme ainoat, jotka kuuntelivat leffan ääniraitaa muiden lukiessa vaan tekstejä, jos leffaa yleensä jaksoivat katsoa. Toinen rankempi ylläri oli tajuta, että leffateatterissa oli ok polttaa tupakkaa. Joku ehkä voisi tätä nykyään pitää aistittavana 5d-tehosteena savuavissa leffoissa, mutta se oli kyllä aika karmiva kokemus tupakoimattomille. Kolmantena jäynänä leffassa oli myös väliaika. Tällöin katsojat saatettiin ulos asti, missä selvisi, että se toinenkin puoli katsojista oli nikotiinin tarpeessa. Tupruttelu ja puhelut jatkuivat leffan loppuun saakka, mutta harvoin on ollut yhtä mukavaa nähdä The End -tekstien ilmestymistä valkokankaalle!

– Osku

20. Paloturvallisuus koetuksella Suomessakin

Elettiin vuotta 2001. Ensimmäinen Taru sormusten herrasta elokuva oli ensi-illassa. Asuin pienessä kylässä ja teatterissa ei ollut siihen aikaan paikkavarausjärjestelmää, eli ostit lipun ja rynnit sille paikalle mihin ehdit. Kun ovet saliin avattiin, oli pienimuotoinen kaaos ja taistelu käynnissä että jokainen sai paikkansa. Popkornit lentelivät pitkin poikin ja huuto oli melkoinen. Lippuja oli myös myyty liikaa, sillä osa joutui istumaan käytävillä! (hauskinta oli se, että leffa oli selkeästi pakko nähdä, he eivät edes palauttaneet lippujaan vaan katselivat leffan alusta loppuun) Itse sain onneksi kohtuullisen hyvän istumapaikan.

– Tero

21. Spike Lee teki vaikutuksen

Paras muisto on BlacKkKlansman leffasta. Loistava leffa liimasi koko täyden teatterin mukaansa ja elokuvan vaikuttavuus oli aistittavissa yleisössä. Leffan loputtua tapahtui jotain todella ihmeellistä mitä en ole koskaan kokenut aikaisemmin suomalaisessa elokuvateatterissa. Väki nousi antamaan spontaanit aplodit seisten. Normaalisti tätä tapahtuu ainoastaan ensi-illassa, mutta siitä oli jo kulunut hyvän aikaa. Vaikuttava kokemus.

– Tatu

22. Hyytävä leffakokemus

Nuorempana asuessani Ivalossa siellä ei ollut kuin yksi elokuvateatteri jota pyöritti paikallinen nuorisoyhdistys. En muista mikä elokuva oli kyseessä mutta koko kokemus oli melkoisen kauhea. Lämmitys ei toiminut ja ulkona oli reilusti yli -20 pakkasta joten elokuvan joutui katsomaan toppavaatteet päällä. Äänet sekä kuva pätki niin pahasti että elokuva jouduttiin aloittamaan alusta useampaan otteeseen. Tämän lisäksi istumapaikat olivat niin ahtaat että olo oli kuin sillillä purkissa.

– Vesa

23. Lihapiirakoita ja pieruja

Kamalimmat muistot liittyvät Itäkeskuksen kinossa heinäkuun kuumana kesäpäivänä vuonna 1997 nähtyyn Anakondaan. Näytöksessä edempänä olevalla rivillä istuva (poika?)mieskaksikko söi lihapiirakoita ja piereskeli lähes koko elokuvan ajan. Ja ne kananmunaripulipierujen katkut täyttivät koko salin ja ilmastointiakaan ei tainnut olla. Yökittiin vuoronperään kavereiden kanssa ja hyvä ettei taju lähtenyt. Elokuvasta ei ole jäänyt muuta mieleen kuin Jon Voightin pökkelö irvistys elokuvan alusta loppuun.

– Juha

24. Manaajaa mömmöissä

Manaajan uusittu/paranneltu versio. Katsottiin kaveriporukassa elokuvissa, yksi porukasta oli edellisenä iltana saanut selkäänsä ja naama oli manaajaa pelottavampi. Toinen oli humalassa. Elokuvan pahin kohta, kun manattu alkaa ristillä itseään hakkaamman – toisen kipulääkitys alkoi vaikuttaa ja toinen humalassaan alkoivat nauraa aivan villinä kohtaukselle. Meni vähän maku leffasta :D

– Mikko

25. Kauniita unia

Ehkä huonoin kokemus ja ihan omasta syystä oli se, kun halusin nähdä Blade Runner 2049-elokuvan ensi-illassa. Takana oli ollut rankka työpäivä ja vaikka kuinka yritin taistella väsymystä vastaan, niin nukahdin ehkä noin 20 minuutiksi. Otti päähän niin paljon ja kun en halunnut missata elokuvasta mitään, niin lähdin ulos teatterista ja menin myöhemmin katsomaan uudestaan paremmin levänneenä.

– Roope