Toimittajan puheenvuoro ”Mitä siitä vaikka kriitikot ja yleisö ovat eri mieltä Super Mario Bros -elokuvasta?”
© 2022 Nintendo and Universal Studios
Super Mario Bros -elokuvan vastaanotto on herättänyt keskustelua kriitikoiden tehtävästä. Siinä että yleisö ja arvostelijat ovat eri linjoilla ei ole mitään uutta.
Uusi Super Mario Bros -elokuva on nyt virallisesti aivan valtava menestys. Tuoreimman tiedon mukaan Super Marion seikkailut ovat keränneet jo vuoden toisiksi suurimmat lipputulot maailmanlaajuisesti, ja Suomessakin leffa on kerännyt valtavasti katsojia.
Huomiota ovat kuitenkin herättäneet yleisön ja kriitikoiden eriävät mielipiteet leffasta. Kuten aiemmin kerroimme, Nintendon animaatio on saanut valtavasti paremmat arvosanat tavallisilta katsojilta kuin kriitikoilta.
Rotten Tomatoesissa kriitikoiden antama ”tuoreusprosentti” leffalle on vain 57, kun taas yleisön peräti 96 prosenttia. Metacriticissä tilanne on hyvin vastaava: kriitikoiden keskiarvo elokuvalle on vain 46 (asteikolla 1-100), kun taas yleisöarvosanojen keskiarvo on 8,7 (asteikolla 1-10).
Lyhyesti sanottuna elokuva ei siis ole kriitikoihin suurta vaikutus tehnyt, mutta suuri yleisö tuntuu siitä pitävän. Muropaketin arvio on sieltä suopeammasta päästä. Totesimme Super Marion olevan ”kiitettävän hyvin onnistunut videopelielokuva, joka sopii (lähes) kaikenikäisille”.
Siinä, että kriitikoiden ja yleisön mielipiteet eriävät ei ole mitään erityisen uutta. Rotten Tomatoesissa samansuuntainen jako nähtiin juuri talvella Ant-Man and the Wasp: Quantumanian kohdalla. Ja Super Marioa ennen myös tuoreet Sonic-leffat ovat jakaneet samaan tapaan mielipiteitä, vaikka eivät yhtä jyrkästi.
NME:n mukaan Super Marion vastaanotto on kuitenkin nyt ”herättänyt keskustelua” kriitikon tehtävästä ja roolista. Jopa ah-niin-kaikkitietävä Elon Musk tarjosi asiasta oman näkemyksensä, jonka mukaan kriitikot ovat todellisuudesta irrallaan.
Mutta jos joku on todellisuudesta irrallaan, niin se ajatus, että kriitikoiden pitäisi jotenkin ennustaa saati mukailla yleisön suhtautumista. Olipa kyseessä sitten elokuva, peli tai vaikka mustamakkara, asiaan perehtynyt kriitikko lähestyy kohdetta aivan eri pohjalta kuin yleisö.
Kriitikko on todennäköisesti nähnyt merkittävän määrän elokuvia, kirjoittanut niistä paljon ja perehtynyt aiheeseen, ja tämän pohjalta hän tarjoaa oman näkemyksensä käsillä olevasta leffasta. Näkemys voi olla hyvinkin suuren yleisön mielipiteestä poikkeava, mutta sehän juuri tekee siitä (parhaimmillaan) kiinnostavan lukea!
Elokuvakritiikki on (edelleenkin parhaimmillaan) asiantuntija-arvio.
Super Mariosta nauttinut yleisö tuntuu NME:n siteeraamissa kommenteissa pahoittaneen mielensä siitä, etteivät kriitikot ole samaa mieltä kuin he itse. Mutta mitäs merkitystä sillä pohjimmiltaan on? Estääkö se nauttimasta elokuvasta?
Reaktioista tulee rehellisesti mieleen se, kuinka itse teini-ikäisenä kovasti pahoitin mieleni kun ihmiset eivät olleet musiikista samaa mieltä kuin minä.
Sitten kasvoin aikuiseksi.
Ja ainakaan Super Marion kokoisen leffan kohdalla arvioilla ei näytä olevan mitään vaikutusta elokuvan menestykseen. Joten senkään kannalta kriitikoiden tylystä vastaanotosta ei voi oikein valittaa.
Kriitikkona on myös todella huvittavaa lukea sellaisia kommentteja kuin että ”kriitikoiden pitäisi ennustaa mistä pidämme”. Mitenköhän Twitterin fiksut ja filmaattiset Mario-fanit ehdottavat että me tämän tekisimme?
Itselläni ei ainakaan ole kristallipalloa.
Ja vaikka joskus arvosteluissa esitetäänkin arvioita siitä, kenelle teos voi olla mieleen (etenkin pelipuolella tapaamme tehdä tätä), niin useimmiten se ei näy pistearviossa. Viime kädessä arvosana on aina kriitikon oma näkemys, ei mikään ennustus.
Yksi ongelma tälläkin kertaa on se, että kun katsotaan pelkkiä arvosanoja lukematta itse arvioita, syntyy vääristynyt vaikutelma. Kolmen tähden leffa voi olla erittäin hauska ja viihdyttävä, mutta loppupisteet voivat jäädä mataliksi vaikkapa siksi, jos elokuva on täysin keskinkertainen, eikä siinä ole mitään omia ideoita. Tällaiset asiat painavat kriitikoiden kupissa usein enemmän kuin suuren yleisön.
Lyhyesti summattuna: kriitikon tehtävä on kertoa oma näkemyksensä elokuvasta. Ja arvosteluista kannattaa lukea muutakin kuin arvosana.
