Arvostelu: Adam Sandler osoittaa olevansa upea näyttelijä Netflixin The Meyerowitz Stories -komediassa
Sandler on tehnyt uransa toisen hyvän elokuvan, ja pärjää Dustin Hoffmanin ja Emma Thompsonin kaltaisille konkareille ohjaaja Noah Baumbachin palkitussa uutuudessa.
Adam Sandlerin, Ben Stillerin, Dustin Hoffmanin, Emma Thompsonin ja Grace van Pattenin tähdittämä The Meyerowitz Stories -draamakomedia kisasi tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisesta palmusta, eli parhaan elokuvan palkinnosta, mutta hävisi Suomessa jo Rakkautta ja anarkiaa -festareilla nähdylle The Square -elokuvalle, joka tulee laajempaan levitykseen 17. marraskuuta. Juryn päätös oli aivan oikea, sillä vaikka Noah Baumbachin ohjaama ja kirjoittama The Meyerowitz Stories on upea elokuva, niin The Square on mestariteos.
The Meyerowitz Stories kertoo Harold Meyerowitzistä, jota esittää tyylillä vanhentunut Dustin Hoffman. Kuuluisaa nykytaiteilijaa ja hänen uraansa juhlitaan kattavan retrospektiivin voimin. Tapahtuma tuo yhteen taiteilijan perheen, johon kuuluvat Ben Stillerin, Elizabeth Marvelin ja Adam Sandlerin esittämät sisarukset Matthew, Jean ja Danny. Erityisesti veljekset ovat kasvaneet erilleen, eivätkä ole olleet kunnolla tekemissä keskenään kunnolla vuosikausiin.
Baumbachin dialogi ja tyyli ovat niin miestä itseään, että jokainen häntä edes vähän fanittava tai Frances Ha – ja The Squid and the Whale -elokuvat nähnyt tunnistaa ohjaajan kädenjäljen melko helposti. The Meyerowitz Stories on vähän Woody Allenin tuotoksia muistuttava komedia, joka hauskuttaa taitavasti ja tarjoaa myös vakavaa draamaa sopivissa annoksissa. Ääneen se ei naurata kuin muutaman kerran, mutta se ei ole tarkoituskaan.
Sandlerin vakava roolisuoritus on melko käsittämätöntä katsottavaa miehen perinteisten kökkökomedioiden rinnalla, sillä hän varastaa melkein koko leffan ja pärjää loistavasti Emma Thompsonin ja Hoffmanin kaltaisten konkareiden rinnalla.
Viime huhtikuussa uutisoitiin, että Netflixin tilaajat ovat käyttäneet puoli miljardia tuntia Adam Sandler -elokuvien katsomiseen. Suoratoistopalvelu ansaitsee pisteet siitä, että se ujuttaa Sandlerin kanssa tekemiensä normileffojen sekaan The Meyerowitz Storiesin kaltaisen pienen helmen ja onnistuu ehkä saamaan miehen fanit katsomaan rehellistä amerikkalaista indie-elokuvaa kertakäyttöroskan ohella.
The Meyerowitz Storiesin heikoin lenkki on Stiller, joka esittää jälleen kerran itseään, eikä tunnu kehittyvän vuosien vieriessä näyttelijänä oikeastaan lainkaan. Silti Stillerin rooli Matthew’na on hänen uransa paras, sillä Baumbach onnistuu onneksi puristamaan hänestä esiin sen mitä puristettavissa on. Stillerin Matthew-hahmon isästään pitämä puhe on elokuvan koskettavin kohtaus ja tulee niin syvältä, että näyttelijä on melko varmasti ajatellut omaa isäänsä, koomikko Jerry Stilleriä sitä kuvatessaan.
Sandlerin ja Stillerin painimatsi resonoi ja herättää muistoja taatusti ainakin jokaisessa aikuisessa katsojassa, jolla on muutaman vuoden vanhempi tai nuorempi veli tai sisko. The Meyerowitz Stories on upea elokuva, koska sen hahmot tuntuvat kaikista kummallisista luonteenpiirteistään ja sosiaalisesta asemastaan huolimatta oikeilta ihmisiltä. Baumbach onnistuu tekemään ylempään keskiluokkaan kuuluvista taiteilijaperheen liberaaleista jäsenistä ihmisiä, joiden ongelmat epäonnistumisineen ja murheineen ovat aivan samanlaisia kuin vaikkapa ylivieskalaisen maanviljelijän tai Helsingin Kalliossa asuvan freelancetoimittajan.
The Meyerowitz Stories on yksi vuoden parhaita elokuvia ainakin aina haastavassa draamakomedia-genressä ja Sandlerin uran paras roolisuoritus Paul Thomas Andersonin vuoden 2002 Punch-Drunk Love -leffan neuroottisen Barryn ohella.
