Arvostelu Bob Odenkirk on taas liekeissä – Uusi Lucky Hank -sarja hauskuttaa mustalla huumorillaan
Lucky Hank repii onnistuneesti mustaa huumoria järkkyvästä mielenterveydestä. Sarkastinen sarja on koskettava tutkielma ihmisyydestä ja täynnä empatiaa.
Better Call Saul– ja Breaking Bad -sarjoista ja eri äärilaitaa edustavasta Nobody-toimintaelokuvasta tutun Bob Odenkirkin draamaa ja mustaa komediaa sekoittava Lucky Hank -sarja rantautui vihdoinkin myös Suomeen. Uutuus on Odenkirkin kahden edellisen tv-työn tavoin AMC-kanavan tuotos, mutta tyyliltään jotain aivan muuta.
Melko vauhdilla Better Call Saulin jälkeen tehdyssä sarjassa Odinkirk esittää William Henry “Hank” Devereaux Jr.:a. Hän on alirahoitetun yliopiston professsori. Miehen elämässä riittää tahallisen yliampuvaa kaaosta niin työyhteisössä kuin henkilökohtaisessa elämässä. Hank tasapainoilee uskottavan keski-iän kriisin, täydellisen romahtamisen ja osittain tahallisen liioiteltujen arjen ongelmien välillä.
Lucky Hank perustuu Richard Russon vuonna 1997 julkaistuun Straight Man -romaaniin. Sarja seuraa peruskuvioltaan kirjaa, joka puolestaan ammensi Russon omista kokemuksista yliopistoproffana.
Luin Straight Manin joskus yli 20 vuotta sitten. Se ei tainnut tehdä kovin suurta vaikutusta, sillä muistikuvat opuksesta ovat hämärät. Moni sarjan yksittäisistä kohtauksista vaikutti silti tutulta. Ilmeisen moni kirjan tapahtumista on siis päätynyt suoraan tv-sarjaan.
Keski-iän kriisi ja erityisesti masennus sekä mielenterveys olivat vielä 1990-luvun puolivälissä jonkin sortin tabuja. Nyt niiden käsittely tv-sarjassa on arkea. Yliopistomaailman valtasuhteet ja työpaikkadraama jäävät sarjan edetessä taka-alalle. Myös nykytekniikka älylaitteineen on pakottanut muuttamaan alkuperäistarinaa jonkin verran.
Heti ensimmäisessä jaksossa nähdään kohtaus, joka on kuin kevytversio Tár-elokuvan oppilaidennöyryyttämisestä. Lucky Hank ei onneksi tee päähenkilöstään internet-sensaatiota tämän epäkorrekteista opetusmetodeistaan huolimatta. Syviin vesiin sukeltava sarja on perimmiltään kertomus masennuksesta. Yliampuvasta satiirista, mustasta huumorista ja törkeästi käyttäytyvistä hahmoista huolimatta Lucky Hank on täynnä inhimillisyyttä ja empatiaa.
Bob Odenkirk ei tee Hankin roolissa periaatteessa mitään uutta, mutta loistaa sarkastisen vastentahtoisena englannin kielen professorina. Opetustyö jossain Pensylvanian takamailla sijaitsevassa Railton Collegessa ei voisi miestä vähempää kiinnostaa. Hank on julkaissut debyyttiromaaninsa useita vuosia aiemmin. Toisen kirjan kanssa jumissa olevan miehen ensimmäistä opusta ei myydä enää edes kampuksen kirjakaupassa. Valkoisen paperin kammo on vain yksi syy hänen keski-iän kriisilleen. Päällisin puolin elämässä on kaikki hyvin. Kyllästyminen monotoniseen arkeen ja menneet traumat uhkaavat suistaa Hankin raiteiltaan.
Miehen rakastava vaimo Lily (Mireille Enos) on high schoolin vararehtori. Hankia ymmärtävän Lilynkin mitta alkaa olla täynnä miehen kriisiä ja käytöstä. Tilanne on sama tiedekunnan jäsenten ja työtovereiden kanssa, oppilaista puhumattakaan. Nuoret eivät opi täyskypsältä Hankilta mitään.
Sarja vaikuttaa menevän suoraan asiaan, mutta itse asiassa Lucky Hank ottaa aikansa lähteäkseen kunnolla käyntiin. Pilottijakso lupaa aivan muuta kuin mitä loppukausi tarjoaa.
Hankin nenän lävistävät muistikirjan metallikierteet ja muut slapstick-kohellukset unohtuvat onneksi melkein saman tien. Sitcom-tyylinen sanailu ja huumori jää ensimmäiseen jaksoon.
Hankin ohella myös muihin henkilöihin löytyy syvyyttä.
Lily-vaimo on paikoin jopa päähenkilöä kiinnostavampi hahmo. Mirelle Enos tekee roolissa todella taitavaa työtä. Vaimosta huokuu leikkisä hauskuus ja rauhoittava tunnelma. Nainen sanoo asiat silti kaunistelematta ja on kaikkea muuta kuin täydellinen. Enos onnistuu useampaan otteeseen naurattamaan ja saamaan katsojan herkistymään yhden ja saman kohtauksen aikana.
Lucky Hankista tulee välillä mieleen 1990-luvun jenkkiläiset indiedraamat- ja -komediat. Sarja on erittäin itsetietoinen, mutta kaikkea muuta kuin kevyttä katsottavaa. Hankin sarkastinen sanailu on mainion viihdyttävää, mutta sen ei ole tarkoitus naurattaa ääneen.
Lucky Hank muuttuu edetessään mustasta komediasta yhä enemmän draamaksi. Huumoria on mukana loppuun asti, mutta Hankin hauska olemassaolonahdistus kietoutuu vanhojen itsetuhoisten ajatusten ja tekojen ympärille. Meno muuttuu sen verran synkäksi, että muutaman jakson alussa varoitetaan itsemurhaan liittyvistä aiheista.
Keskinkertaisuus ei ole suosittu aihe tv-sarjoissa – ei ainakaan Lucky Hankin esittämässä muodossa. Itseensä pettyneitä valkoihoisia keski-ikäisiä miehiä sarjoissa kyllä riittää. Useimmiten heidät laitetaan kuitenkin muuttamaan vallitseva tila vaikkapa kokkaamalla metamfetamiinia tai ryhtymällä jatkuvasti valehtelevaksi lurjuslakimieheksi. Hank ei yritä muuttaa status quota erityisen ahkerasti.
Vielä dialogiakin hauskempaa sanailua tarjoaa Hankin kertojaääni. Sisäistä monologia on mukana paljon vähemmän kuin kirjassa. Se on oikea ratkaisu ja tekee mietteistä syvällisen purevia.
Odenkirk löytää Hankin sarkastiseen itsesabotaasiin juuri oikean määrän melankoliaa. Pettymyksen seassa on ripaus itseinhoa. Näyttelijän ulosanti on tutun taitavaa. Tällä kertaa vakuuttavimmat hetket ovat niitä, joissa Odenkirk vaikenee. Miehen mietteet voi lukea suoraan hänen kasvoiltaan. Edes harmaa parta ei onnistu peittämään Hankin tunnekuohuja, katkeruutta ja pettymystä.
Lucky Hank on hauska, mutta hetkittäin todella synkkä draamakomedia. Se repii onnistuneesti mustaa huumoria järkkyvästä mielenterveydestä. Masennuksesta kärsivä saattaa ahdistua. Sarja on silti koskettava tutkielma ihmisyydestä.
Lucky Hank ei ole kyyninen, mutta siinä on paljon samaa kuin vielä reippaasti mustempaa huumoria tarjonneessa Kathryn Hahnin ja Steve Cooganin vuoden 2015 HAPPYish-sarjassa, jota valitettavasti tehtiin vain yksi tuotantokausi.
Siitä poiketen Lucky Hankin toivoo päättyvän ensimmäisen kauteen. Sarja jättää syystä käärimättä koko tarinan kasaan viimeisessä jaksossa. Vaikka kertomus lähtisi jatkossa mihin suuntaan tahansa, niin kahdeksan vajaan tunnin mittaista jaksoa kertovat keskiluokkaisen miehen keski-iän kriisistä jo kaiken tarvittavan.
Lucky Hank alkoi Elisa Viihde Viaplayssa tiistaina 20. kesäkuuta kahden jakson voimin. Uudet jaksot tulevat tarjolle aina tiistaisin. Arviota varten on katsottu kaikki kahdeksan jaksoa.
