Uusimmat

Arvostelu: Britannia-sarja on kuin Game of Thrones ilman lohikäärmeitä

18.01.2018 11:51 Aki Lehti

Sky-kanavan jättituotanto näyttää hyvältä, mutta tuntuu turhan hutaisten tehdyltä.

Jaahas, taas mennään ja tällä kertaa asialla on englantilainen Sky-kanava, jonka Game of Thrones -apinointi on nimeltään Britannia. Vuoden 43 Englantiin sijoittuvassa fantasiadraamaseikkailussa on kyllä yritystä, mutta liian pienellä budjetilla ja keskinkertaisella käsikirjoituksella ei ylletä Game of Thronesin tasolle mitenkään, vaikka paljasta pintaa ja väkivaltaa onkin tarjolla aivan tarpeeksi.

Onneksi Britannia ei ota itseään ihan niin hiton vakavasti kuin HBO:n jättihitti, vaan laittaa esimerkiksi hahmonsa polttamaan ties mitä ja syömään taikasieniä, ilmeisesti pelkästään siksi, että trippailukohtaukset näyttävät hauskan kiehtovilta. Hahmot höpisevät nykyenglantia, joka on hyvä homma, sillä kolmen ensimmäisen jakson aikana esitellään melkoinen määrä henkilöitä. Perässä ei meinaa pysyä, vaikka heidän puhettaan ymmärtääkin.

Britannia näyttää hienolta, vaikka massiivisia joukkotaistelukohtauksia ei nähdäkään. Etenkin Walesissa ja Prahassa ilmasta kuvatut otokset ovat komeita. Välillä tosin tuntuu siltä, ettei paikalla ole yhtikäs ketään, siitäkin huolimatta että Rooman armeija vyöryy maahan toista kertaa, 90 vuotta Julies Caesarin valloitusyrityksen jälkeen. Paikalliset heimot nahistelevat keskenään, ja omituisia mutisevat druidit omaavat ilmeisesti jonkin sortin yliluonnollisia kykyjä tai ainakin heidän huumeensa toimivat.

Mukana on siis ties kuinka monta risteävää ja ties minne harhailevaa juonikuviota, joita kaikkia on tässä turha lähteä avaamaan. Kiinnostavimpia hahmoja ovat esimerkiksi tanskalaisen Nikolaj Lie Kaasin esittämä Divis, joka väittää sisällään olevan demonin, jota jopa druidit pelkäävät. Jotain yliluonnollisia voimia miehellä on, sillä ainakin hän saa takaa-ajajansa toimimaan tahtonsa mukaan, pelastettuaan Eleanor Worthington Coxin esittämän Cait-kelttitytön varmalta kuolemalta. Yksin viihtyvä Divis on vastahakoinen sankari, ja kolmen jakson jälkeen hän tuntuu päähenkilöltä kaikkien muiden keskellä, vaikka ei saakaan ruutuaikaa juuri muita enempää.

MacKenzie Crookin esittämä druidien shamaani Veranin on tarkoitus olla pelottavan synkkä kaljuine päineen ja kasvotatuointeineen, mutta hahmo lähinnä naurattaa hönkäillessään mystisesti. David Morrisseyn roomalaiskenraali Aulus Plautius on juuri niin sadistinen ja väkivaltainen kuin valloittajien johtajan kuuluu ollakin, mutta muita puolia hänestä ei vaivauduta esittämään. Ukko ei myöskään tunnu kovin uskottavalta rähjätessään ja räkyttäessään käskyjä armeijalleen, joka näyttää koostuvan noin 30 sotilaasta.

Sky-kanava ei ole varannut useita miljoonia puntia tuhlattavaksi yhtä Britannian jaksoa kohti, mutta sarja olisi taatusti ollut parempi, jos muun muassa Spectre– ja Edge of Tomorrow -elokuvista tuttu Jez Butterworth olisi nähnyt käsikirjoitukseen vähän enemmän vaivaa. Vasurilla hutaistun oloinen kässäri kysyy lukemattomia kysymyksiä, joihin ei saada vastaukseksi juuri muuta kuin epäselviä ja mystisiä vertauskuvia. Ehkä sarjan edetessä sen hahmoihin kiintyy sen verran, että heidän salaisuutensa alkavat kiinnostaa, vaikka niihin ei taidakaan olla tarjolla vastauksia.

Britannia ei ole mestariteos, muttei myöskään genrensä kehnoimpia tekeleitä. Sitä voi suositella jo liian moneen kertaan mainitun sarjan lisäksi ainakin Vikingsin ja Outlanderin faneille. Ainakin Britannia pieksee joka osa-alueella samalla kohderyhmälle suunnatun, joulukuussa ensi-iltansa saaneen umpisurkean Knightfallin.

Britannian ensimmäisen kauden kaikki jaksot tulevat tarjolle HBO Nordiciin huomenna perjantaina 19. tammikuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat