Arvostelu: Cheek-elokuva Veljeni vartija on itkettävän huono kertomus vastenmielisestä miehestä

30.01.2018 12:58 | Aki Lehti

Faktaa ja fiktiota risteyttävän Cheek-elokuvan mukaan väkivalta, valehtelu, pettäminen ja seksismi ovat hyväksyttäviä asioita.


Ensi-ilta: 31.1.2018 / Ohjaus: J.P. Siili / Käsikirjoitus: J.P. Siili / Pääosissa: Antti Holma, Armi Toivanen, Saga Sarkola, Alina Tomnikov, Anna-Leena Härkönen, Kai Lehtinen, Niklas Liukkonen, Julius Liukkonen, Eemeli Masanen & Vilhelmi Masanen  / Pituus: 100 minuuttia / Ikäraja: K12


JP Siilin ohjaamassa Cheek-elokuva Veljeni vartijassa on päteviä näyttelijöitä ja se näyttää hyvältä. Siinä kehut, sillä mitään muuta positiivista tästä muka-rehellisestä itsensä korostamisesta on hankala löytää. Vaikka Antti Holman esittämällä Jare Tiihosella menee kuinka huonosti, niin päällimmäisenä leffasta jää mieleen fiilis, että sen esittämä Cheek todennäköisesti rakastelisi mieluiten itseään, jos moinen olisi mahdollista.

Veljeni vartija on kertomus Jare ja Jere Tiihosesta, rikkinäisestä perheestä tulevista kaksospojista, joille väkivalta on isältä opittu itsestäänselvyys. Tuplaroolin kaksosina vetävä Antti Holma hakkaa ihmisiä melkein kuoliaaksi, mutta elokuva esittää väkivallan suunnilleen harmittomana ajanvietteenä.

Lahden kovimpina jätkinä nuoruudessaan tunnetut veljekset ajautuvat eri teille, mutta molemmat ovat luonteeltaan rehellisiä mulkkuja.

Jere rauhoittuu perustaessaan perheen ja Jare luo Cheekin. Ilmeisesti räppärille pitäisi hurrata, koska hän uskaltaa avoimesti paljastaa olevansa seksistinen ja väkivaltainen mies, valehtelija ja pettäjä, jonka roolileikki hip hop -starana on lähinnä säälittävän naurettavaa.

Kyllähän sitä nyt täytyy kotona odottavasta kihlatusta huolimatta panna kiertueella kaikkea mikä liikkuu ja järkätä bileitä kalliin botskin kannella, koska Cheek kuvittelee olevansa suomalainen versio idolistaan Jay-Z:stä. Nopeita autoja ja kauniita naisia on myös oltava, jotta rap-kliseiden kiintiö täyttyy.

Jare kykenee leffan mukaan parisuhteeseen, mutta tasainen elämä ei sovi hänelle. Riimejä ei synny, jos elämässä ei ole tarpeeksi konflikteja ja ongelmia. Ratkaisu on siis esineellistää naisia ja lyödä ihmisiä nyrkillä naamaan.

Kamalinta koko tekeleessä on jatkuva neljännen seinän rikkominen. Se on aivan järjetön ratkaisu, joka tekee Cheekistä vielä vastenmielisemmän hänen uikuttaessaan kamalasta elämästään suoraan katsojalle.

Hei Jare, en minä ole psykiatri, käänny ammattiauttajan puoleen!

Heitterit heittaa ja kokoomusräppärin tekemää rankkaa työtä täytyy ainakin arvostaa, toteavat taas fanit ja Cheekin puolustelijat.

Miksi?

Tiihosella kävi vain hyvä tuuri, eikä miestä ole mitään syytä vihata tai kadehtia. Hänen Cheek-hahmonsa on koko uransa ajan ollut yhdentekevä, kuten elokuvansakin.

Veljeni vartija olisi voinut olla paljon kiinnostavampaa katsottavaa, jos se olisi selittänyt Cheek-ilmiötä ja näyttänyt miksi parhaimmillaankin vain keskinkertainen räppäri päätyy Suomessa moiseen asemaan, miehen jatkuvan ruikutuksen, itsekorostuksen ja uhon sijaan. Nyt elokuva on turhanpäiväinen, eikä kerro kohteestaan oikeastaan yhtään mitään. Jos tarkoitus on ollut antaa Cheekista mahdollisimman vastenmielinen kuva, niin siinä elokuva kyllä onnistuu.

VELJENI VARTIJA

1,5

”Antti Holma suoriutuu tuplaroolistaan vallan passelisti, mutta muilta osin Veljeni vartija on aivan kamalaa katsottavaa.”