Arvostelu Christopher Nolanin kolmetuntinen Oppenheimer on maailmojen tuhoaja, joka eroaa ohjaajan aiemmista elokuvista

Christopher Nolan punoo ydinpommin isänä tunnetusta J. Robert Oppenheimerista vaikuttavan henkilökuvan, jonka monitahoisessa pääosassa elämänsä roolin tekee Cillian Murphy.

Ensi-ilta: 21.7. 2023
Alkuperäisnimi: Oppenheimer
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher Nolan, pohjautuu Kai Birdin jaMartin Sherwinin kirjaan
Pääosissa: Cillian Murphy, Emily Blunt, Robert Downey Jr., Matt Damon, Florence Pugh, Josh Hartnett
Pituus: 180 minuuttia
Ikäraja: K12

Inceptionista (2010), Dunkirkistä (2017), Interstellarista (2014), Tenetistä (2020) ja Yön ritari -trilogiastaan tunnetun Christopher Nolanin uusi elokuva on aina hartaasti odotettu tapaus. Nolanissa yhdistyvät visionäärinen tarinankerronta ja omintakeinen tekninen taituruus, eikä hän ole epäonnistunut urallaan vielä oikeastaan kertaakaan.

Aiemmin Nolan on vääntänyt elokuvissaan katsojan käsityskykyä mutkalle juonenkäänteillään, joiden merkitystä on puitu pitkään elokuvan jälkeen. Oppenheimerissa hän kuitenkin ottaa käsittelyynsä historiallisesti merkittävän hahmon ja luo tämän ympärille vaikuttavan, yhteiskunnallisesti kantaa ottavan jännitysdraaman ihmiskuntaa odottavasta tuhosta.

Ydinpommin isänä tunnetusta fyysikosta, yhdysvaltalaisesta J. Robert Oppenheimerista, kertova elokuva on Nolanin toiminnan ja scifin täyteisessä filmografiassa totutusta eroava elokuva. Se on psykologinen henkilökuva, elämäkerta ja historiallinen draama, joka saattelee katsojan 1940-luvulle toisen maailmansodan keskeisiin hetkiin.

Vaikka sota on käynnissä taustalla, ei Oppenheimerissa käydä kertaakaan rintamalla Dunkirkin tapaan. Elokuva keskittyy täysin Cillian Murphyn esittämän Oppenheimerin nousuun laboratoriossa tumpelosta mutta filosofisilta taidoiltaan ylivertaisesta fysiikan opiskelijasta Manhattan-projektin toimeenpanevaksi voimaksi, jonka myötä Yhdysvallat kehitti sodan päättäneen ydinaseen.

Kuva: Cillian Murphy © Universal Pictures.

Maailmansodan aikaisen asekilpavarustelun ja Oppenheimerin ideoiden käynnistämänä Yhdysvaltain New Mexicon Los Alamosiin, keskelle ei-mitään, rakennettiin huippusalainen tutkimuskeskus. Siellä tutkijoiden työ huipentui Trinity-nimellä tunnettuun, onnistuneeseen ydinkokeeseen, jonka jälkeen Yhdysvallat pudotti kohtalokkaat pomminsa Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin tappaen satoja tuhansia ihmisiä.

Oppenheimerille itselleen ydinpommin kehitys muuttui alkuinnostuksen jälkeen epäilyksi, kun tutkijat alkoivat ymmärtää kehittelemänsä tuhoaseen kapasiteetin. Fyysikko joutui epäsuosioon ryhdyttyään avoimesti kritisoimaan projektia, ja hänen kytköksensä kommunisteihin antoivat viranomaisille vipuvoimaa toimia tutkijaa vastaan.

Elokuvassa moraalista heräämistä kuvitetaan Oppenheimerin tuntemaan häpeään liittyvällä, hätkähdyttävällä kuvastolla, joka ei aina liity hänen työhönsä. Hän kun saa omalle tunnolleen myös läheisen ihmishengen.

Kolmetuntinen elokuva ensin pohjustaa mielenkiintoisesti uransa alussa olevaa, älyllään hurmaavaa henkilöhahmoa, minkä jälkeen Manhattan-projekti käynnistetään ja alkaa Trinity-kokeeseen huipentuva tutkimustyö. Viimeinen tunti käydään poliittista jälkipyykkiä. Hämmentävää kyllä, tuossa loppuosion poliittisessa väännössä elokuva myös menettää otettaan, kun Nolan keskittyy fysiikan sijaan poliittiseen kieroiluun ja oikeuskäsittelyyn.

Nolan rikkoo elokuvansa kronologiaa lomittamalla aikakaudet keskenään, ja erottelemalla ne toisistaan visuaalisella tyylikeinolla: jälkipyykki ja oikeussalikäsittely esitetään mustavalkoisena, varsinainen ydinpommin tutkimus- ja kehitystyö värillisenä. Aikakausien välillä Murphyn Oppenheimer kasvaa arrogantista nuorukaisesta vakavaksi, elämän painamaksi filosofiksi, joka siteeraa intialaista Bhagavad Gitaa: ”Minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja”.

Kuva: Cillian Murphy © Universal Pictures.

Oppenheimer on elokuva ihmiskuntaa odottavasta tuhosta, ja siksi tärkeä ja vaikuttava elokuva. Nolanin muihin elokuviin verrattuna se tuntuu kuitenkin hyvin “tavallisen” näköiseltä elämäkertaelokuvalta. Siinä ei nähdä visuaalista ja tarinallista kikkailua vaan näiden sijaan raakaa ja koskettavaakin draamaa.

Nolanin elokuville tyypillinen vau-efekti jää teknisestä toteutuksesta muutamaa lyhyttä kohtausta lukuunottamatta puuttumaan, mutta elokuva paikkaa tätä vaikuttavalla ja ahdistavalla kerronnalla, josta on helppo vetää yhtymäkohtia myös nykymaailman tapahtumiin ja pelkoon ihmiskunnan tuhosta.

Visuaalisesti ja etenkin ääniteknisesti elokuvan ehdottomasti komein kohtaus on Trinity-testin räjähdys, joka tuntuu teatterin penkissä asti. Lopun viimeiset sekunnit puolestaan ahdistavat syvältä sielusta.

Henkilöhahmoja tarinassa on mukana valtava määrä ja Nolan marssittaa kuvaan niminäyttelijän toisensa perään. Osa hahmoista vain piipahtaa taustalla ja sanoo ehkä lauseen tai pari – kuten vaikkapa Gary Oldmanin presidentti Truman, Casey Affleckin Boris Pash, Rami Malekin David Hill, Kenneth Branaghin Niels Bohr ja Jack Quaidin Richard Feynman.

Kuva: Cillian Murphy & Emily Blunt © Universal Pictures.

Tarinan ja elokuvan keskeisimpinä toimivat nimiroolia esittävän Murphyn lisäksi Matt Damon, joka esittää Manhattan-projektin toisena pääjehuna toiminutta kenraali Leslie Growesia, Josh Hartnett (fyysikko Ernest Lawrence), Robert Downey Jr. (Lewis Strauss) ja Benny Safdie (fyysikko Edward Teller).

Oppenheimerin elämän keskeisiä naisia, Kitty Oppenheimeria ja Jean Tatlockia esittävät Emily Blunt ja Florence Pugh. Naiset jäävät auttamattomasti taustalle alkoholisoituneena vaimona ja mielenterveysongelmista kärsivänä rakastajana, eikä esimerkiksi Pugh’n jatkuvasti paljaana oleville rinnoille tarjota paljoakaan muuta kontekstia kuin miehisen katseen paikka. Bluntin esittämä vaimo on samoin elokuvan kestosta huolimatta paperinohut taustahahmo, vaikka dialogi loppupuolella koittaakin vakuuttaa hänellä olevan tärkeä merkitys miehensä elämässä ja urassa.

Näyttelijätyö on kuitenkin kautta linjan ensiluokkaista ja ensi kevään Oscar-ehdokkuuksia tavoittelevat ainakin monitahoisessa roolissaan vereslihalla näyttelevä Murphy sekä Downey Jr. pikkumaisena ja itsekeskeisenä Staussina.

Koska hahmoja on elokuvassa niin suuri määrä, historiaa tuntemattoman voi olla ajoittain vaikea pysyä tapahtumien tasolla. Pieni historiakertaus Oppenheimerista ja Manhattan-projektista voi siis olla paikallaan.

Kuva: Robert Downey Jr. © Universal Pictures.

OPPENHEIMER

”Christopher Nolanin ohjaama Oppenheimer on vaikuttava henkilökuva, joka yhteiskuntakritiikkinsä ohella tarjoaa pelottavan kuvan ihmiskuntaa odottavasta tuhosta.”