Arvostelu: Creed II on puuduttava jatko-osa, joka ei luota päähenkilöönsä

Sylvester Stallone ei malta pysyä taka-alalla Creed-jatko-osassa, vaan pyörittää ikivanhoja ja surkeita juonikuviota yhä uudestaan. 

Ensi-ilta: 23.11.2018. / Alkuperäisnimi: Creed II / Ohjaus: Stephen Caple Jr. / Käsikirjoitus: Cheo Hodari Coker Ryan Coogler, Sylvester Stallone / Pääosissa: Michael B. Jordan, Sylvester Stallone, Tessa Thompson, Florian Munteanu, Dolph Lundgren / Pituus: 130 minuuttia / Ikäraja: K16

Vähän vajaa kolme vuotta sitten ensi-iltansa saanut Creed-elokuva oli oikein positiivinen yllätys. Se oli Sylvester Stallonen ties kuinka monen toinen toistaan kamalamman Rocky-leffan jatko-osan rinnalla ihan oikea elokuva, jossa Rocky Balboa siirrettiin sivuosarooliin ja uudeksi tähdeksi nostettiin Apollo Creedin poika Adonis Creed. Rooli oli kuin luotu Michael B. Jordanille.

Nostalgiaa, taatun toimivia kliseitä ja hitusen uutta sekoittanut elokuva oli niinkin hyvä ensisijaisesti ohjaaja-käsikirjoittaja Ryan Cooglerin ansiosta. Hän tajusi spin-offin toimivan muistuttamalla tarpeeksi alkuperäistä Rockya, olematta kuitenkaan pelkkä hiilipaperikopio. Uusi pääosahahmo sai paistatella valokeilassa, vaikka myös Rocky olikin tärkeä hahmo. Leffa oli rakennettu niin, että menestyessään jatko-osa oli itsestäänselvyys.

Creed II ottaa valitettavasti takapakkia ja jatkaa Rocky-leffojen linjalla olemalla ensimmäistä elokuvaa huomattavasti kehnompi teos. Kaksi suurinta syytä siihen ovat ohjaajan vaihtuminen ja se, että vaikka Adonis Creed on kyllä pääosassa, hän taistelee Rockyn taisteluja. Vastustajat ja ongelmat ovat haamuja menneisyydestä, eikä koko Adonis-hahmoa ole oikeastaan edes olemassa ilman Rockyä.

Creed II:n olisi pitänyt olla se elokuva, jossa Stallonen Rocky käy vain kääntymässä, feidataakseen hitaasti pois koko lefffasarjasta. Lopputulos on kuitenkin lähes pelkkää fan serviceä Dolph Lundgrenin Ivan Dragon palatessa pahikseksi Florian Munteaun ”näyttelemän” poikansa Viktor Dragon kanssa.

Ja kyllä, kyllä, Ivan Drago tappoi Adoniksen isän Apollo Creedin Rocky IV:ssä vain hävitäkseen Rockylle. Kunniansa ja maineensa menettänyt venäläinen ei ole siis päässyt asiasta yli reippaasti yli kolmenkymmenen vuoden aikana, vaan haluaa edelleen kostaa laittamalla pelkkää lihasta olevan jättiläispoikansa murjomaan Adoniksen hengiltä nyrkkeilykehässä.

Kiinnostavinta koko ylipitkässä tekeleessä on Adoniksen ja Thessa Thompsonin esittämän Biancan siviilielämä ja sen ongelmat, vaikka naisystävälle ei ole keksitty muuta tekemistä kuin tulla raskaaksi. Ensimmäisessä osassa hänen muusikonuransa oli oleellinen osa juonta. Siihen paneudutaan nytkin jonkin aikaa elokuvan alkupuolella, mutta koko juonikuvio feidataan taka-alalle.

Treenauskohtaukset montaaseineen ja nyrkkeilymatsit on nähty niin monta kertaa aiemmin, että meinasin rehellisesti nukahtaa pressinäytöksen aikana. Ensimmäisessä Creedissä ohjaaja Cooglerin johdolla päähänlyöntikisoihin oli nähty oikeasti vaivaa, sillä yksikin Adoniksen melkein viiden minuutin mittaisista otteluista oli kuvattu yhdellä todella vaikeasti toteutettavissa olevalla otolla.

Stephen Caple Jr. sen sijaan tyytyy keskinkertaisuuteen, leikkaamalla kuvasta toiseen kuin kuka tahansa Hollywoodin peruspuurtaja, tarjoten tietysti hidastuksia nyrkkeilyhanskan mäjähtäessä oikein maittavasti naamaan, tyrmäten ottelijan kanveesin.

Matsien ääniefektit ovat kuin parodiaa vanhoista nyrkkeilyleffoista, kuten myös ottelijoiden mäiskimistyyli, jolla ei ole paljoakaan tekemistä oikean nyrkkeilyn kanssa. Hieman hämmentäen ohjaaja näyttää kuitenkin naurettavien mäjähtelevän mäsähtävien äänitehosteiden kera iskujen osuvan myös vartaloon. Ihme touhua. Eikös nyrkkeilyleffoissa kuuluisi lyödä vastustajaa lähinnä vain kasvoihin?

Creedille ei ole vaivauduttu säveltämään omaa voittoteemaa, vaan hänen pärjätessään kehässä tekijät päättävät huudattaa ikivanhaa Rockyn voittotunnaria. Stallone ei ole koskaan ole osannut lopettaa ajoissa, eikä hän näköjään myöskään malta pysyä poissa valkokankaalta, vaikka juuri nyt olisi sen aika. Elokuvan tuottajana ja yhtenä käsikirjoittajista hänen liksansa olisi taatusti ollut aivan tarpeeksi suuri, vaikka eläkeikäinen olisi vain käynyt pyörähtämässä leffassa.

Kunhan myös Creed II on menestys, niin kolmas elokuva tehdään aivan taatusti. Jos sekin jatkaa puhtaalla nostalgialinjalla kierrättäen Rocky-leffojen ideoita, niin ottelu on hävitty ennen kuin se ehtii alkaakaan. Michael B. Jordanin Adonis on taatusti tarpeeksi kiinnostava hahmo, joka pystyisi kantamaan elokuvaa harteillaan myös ilman Stallonea.

Tule jo Rocky pois sieltä Adrianin haudalta, jooko? Kyllä katsojat tajuavat näin simppelin rahastuksen juonenkäänteet ilman sinua selittämässä niitä ääneen kuolleelle vaimollesi.

CREED II

”Creed II ei luota päähenkilöönsä, vaan palaa valitettavasti Rocky IV:n tunnelmiin.”