Arvostelu Decision to Leave on viiden tähden mestariteos Oldboy-ohjaaja Park Chan-wookilta
Decision to Leave on henkeäsalpaavan komea elokuva, jonka visuaalinen tykittely ei tunnu itsetarkoitukselliselta.
Ensi-ilta: 27.01.2023
Alkuperäisnimi: Heojil kyolshim
Ohjaus: Park Chan-wook
Käsikirjoitus: Park Chan-wook, Chung Seo-kyung
Pääosissa: Tang Wei, Park Hae-il, Lee Jung-hyun & Go Kyung-Py0
Pituus: 139 minuuttia
Ikäraja: K12
Parhaiten Oldboy-elokuvasta tunnettu ohjaaja-käsikirjoittaja Park Chan-wook voitti Decision to Leave -elokuvallaan ansaitusti Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnon.
Korealaisohjaajan uutuus on lähtöasetelmaltaan perinteinen intohimon täyttämä trilleri, joka tekee kunniaa muun muassa Alfred Hitchcockille. Parkin kuvakieli on kuitenkin niin omaperäistä, että elokuva näyttää vain ja ainoastaaan hänen taideteokseltaan.
Loppuunkalutusta lähtöasetelmasta syntyy elegantti elokuva, jonka pään pyörälle saava monitahoinen ja unenomainen kerronta on lumoavaa. Trilleri, jossa poliisi ihastuu aviomiehensä murhasta epäiltyyn salaperäiseen naiseen on nähty lukemattomia kertoja. Värikylläiseen neo-noir-maailmaan sijoittuva elokuva on käsinkosketeltavan kaunis ja julmetun jännittävä.
Decision to Leave on ohjaajan vanhempien teosten tapaan suht vinksahtanut, mutta aivan omalla ja erilaisella tavallaan. Romanttisesta juonikuviosta huolimatta leffa toimii taatusti Parkin aiempien elokuvien ja hieman haastavampien jännärien ystäville.
Decision to Leaven tönäisee käyntiin vuorenhuipulta putoava mies. Myös katsoja pudotetaan suoraan keskelle tapahtumia, sen enempää selittämättä. Leffan perässä on aluksi tahallisen hankala pysyä.
Ensimmäisessä kohtauksessa etsivä Hae-joon (Park Hae-il) on partnerinsa kanssa ampuradalla. He keskustelevat murhatutkimuksista. Seuraavana hetkenä kaksikko kipuaa melkein kuin Batman ja Robin ylös vuorenrinnettä tutkimaan kuolleen miehen tapausta. Väliin leikataan kuvia yöaikaan sumuisella tiellä autoa ajavasta Hae-joonista. Puhelinkeskustelu kertoo hänen kärsivän unettomuudesta. Seuraavaksi ollaankin jo takaisin poliisiasemalla.
Paikasta ja ajasta toiseen varoittamatta hyppivä tyyli jatkuu läpi koko elokuvan. Viimeistään noin vartin kohdalla katsoja tajuaa mistä oikein on kyse.
Juoni on etenkin alussa peruskauraa, mutta leffan rakenne ja tyyli vaativat katsojan kaiken huomion. Park tuo tarinaan varoittamatta mukaan uusia hahmoja, joita hän käsittelee kuin he olisivat olleet mukana koko ajan. Yleisö pakotetaan päättelemään jo tapahtuneita asioita itse. Leffa ei silti ole vaikea. Sen rytmistä täytyy vain saada kiinni.
Vuorelta tipahtaneen miehen leski Seo-rae (Tang Wei) nousee jutun pääepäilyksi. Omassa avioliitossaan onneton etsivä Hae-joon ihastuu tähän välittömästi. Tutkimusten ja kaksikon suhteen edetessä elokuvasta muotoutuu lumoava tanssi, jonka jokainen osa loksahtaa kohdilleen tyylikkäästi. Kamera liukuu unenomaisen pyörityksen mukana, näyttäen tapahtumat kaikista mahdollisista ja jopa mahdottomista kuvakulmista.
Park sekoittaa ja lainaa elokuvaansa Hitchcock-klassikoiden lisäksi Basic Instinct -tyylisiä 1990-luvun alun eroottisia Hollywood-trillereitä. Ohjaaja kiertää niiden sudenkuopat kaukaa. Decision to Leavessa ei ole hänen kostoelokuviensa ääriväkivaltaa tai The Handmaidenin kieroutuneita kudoksia. Silti uutuus on täysin looginen lisä ohjaajan filmografiaan.
Vaikka kyseessä on trilleri ja murhamysteeri, niin Park ei ole kiinnostunut mukanokkelista yllätysjuonenkäänteistä. Ideana on saada katsoja etsivän saappaisiin. Se onnistuu villin mielikuvituksellisilla visuaaleilla. Ohjaaja leikittelee kuvakulmilla, leikkauksella sekä rytmityksellä, ja laittaa kameran mahdottomiin paikkoihin, joista kohdettaan seuraava etsivä näkee naisen maailmaan kuin olisi itse paikan päällä.
Visuaalinen tykittely ei tunnu itsetarkoitukselliselta, vaikka leffan päähenkilöt nähdään eräässä kohtauksessa jopa kalan sekä itse maassa makaavan kuolleen miehen silmien kautta. Kamera kääntyilee ja zoomaa suoraan hahmojen kasvoihin. Lähikuvat silmistä toistuvat, etsien niistä totuutta. Myös kädet ovat usein kuvissa, aivan kuin näyttäen niiden teot erillisinä hahmoista. Murhatapaukseen ei ole vain yhtä yksinkertaista ratkaisua tai syytä.
Leikkisä ja ajoittain pään pyörälle saava tyyli palvelee elokuvaa erinomaisesti. Yhdessä elokuvan teknisesti komeimmista kohtauksista Hae-joon kuulustelee Seo-raeta poliisaseman peilien ympäröimässä huoneessa. Kaksi katsomiskertaa ei auttanut, vaan mahdottamalta vaikuttavan kohtauksen toteutustapa aukeni vasta erikoistehosteita esittelevästä videopätkästä. Älkää missään nimessä katsoko sitä ennen elokuvaa.
Leffassa on hämmentävän paljon tietokonetehosteita, joihin ei kiinnitä juuri lainkaan huomiota.
Hae-joo-etsivää esittävä Park Hae-il ja leski Seo-raen roolin näyttelevä Tang Wei ovat kuin elokuvan ruumis ja sielu. Decision to Leave on sisäisesti rikki olevan etsivän tarina. Taianomaiset tunteet ja tunnelman leffan tuo kuitenkin upean roolin tekevä Tang Wei.
Lähes henkeäsalpaavan komean ja kauniin elokuvan viimeistelee Jo Yeong-wookin score. Myös musiikki on viettelevää ja tunteikasta, muttei alleviivaavaa.
Decision to Leave kannattaa katsoa vähintään kahdesti. Parkin teknisen taituruuden huomaa luonnollisesti jo ensimmäisellä kerralla, mutta siihen ei ehdi kiinnittää tarpeeksi huomiota. Hypnoottinen elokuva imaisee mukaansa niin kokonaisvaltaisesti, että teknistä puolta on turha yrittää analysoida kuin vasta toisella katsomiskerralla.
Decision to Leave on viiden tähden mestariteos, joka ei jostain käsittämättömästä syystä saanut ainuttakaan Oscar-ehdokkuutta.
DECISION TO LEAVE
”Decision to Leave kiilaa Park Chan-wookin filmografiassa melkein Oldboyn ohi. Tunnelmaltaan aivan erilaisia elokuvia on turha verrata toisiinsa.”