Arvostelu The Curse on totaalinen myötähäpeäpommi – Borat kalpenee Emma Stonen sarjan rinnalla vitivalkoiseksi

Täysin tahallaan äärimmäistä myötähäpeää aiheuttavaa The Curse -komediaa on todella hankala katsoa yksinään.

Showtimen ja A24:n äärimusta satiiirikomedia The Curse alkaa perjantaina 5. tammikuuta myös Suomessa. Meillä Benny Safdien ja Nathan Fielderin yhdessä luoma ja käsikirjoittama The Curse -sarja nähdään SkyShowtime-palvelussa.

Safdien, Fielderin ja Emma Stonen tähdittämä draamakomedia on omaperäisintä tv:tä pitkään aikaan. Se ansaitsee kehut liki joka osa-alueella, vaikka sarjan katsominen on kaikkea muuta kuin mukavaa tai hauskaa, ainakaan perinteisellä tavalla. Täysin vakavalla naamalla asiansa esittävä The Curse saa parhaimmillaan ja pahimmillaan aikaan sekä fyysisesti että henkisesti pahan olon.

Ääneen nauramisen tai hymähtelyn sijaan sarja laittaa katsojan kiemurtelemaan myötähäpeästä. Reaktio on hieman samankaltainen kuin Borat-elokuvia katsoessa. The Curse kuitenkin kiduttaa katsojaa liki loputtomiin. Kaikki kymmenen jaksoa ovat noin tunnin mittaisia.

Sarjan juoni puolestaan ei ole kovin omaperäinen, mutta tarjoaa hölmöydessään lukuisia naurun ja pilkan aiheita, sekä vähän liikaakin sivujuonikuvioita.

Sarjan keskiössä ovat vastanaineet Whitney (Stone) ja Asher Siegel (Fielder), jotka kauppaavat ympäristöystävällistä asumista remontoimissaan taloissa New Mexicossa. Safdien esittämä tuottaja Dougie alkaa tehdä pariskunnasta tosi-tv-sarjaa nimeltä Flipanthropy.

Kuva: © SkyShowtime

Tahallisen sietämätöntä

Reality-sarjojen parodia on ajat sitten vanhentunut vitsi, mutta The Cursesssa metaformaatti vie sarjan (epä)mukavan omituisille leveleille. Pääosakaksikon bisnesten ja tosi-tv-sarjan kuvausten edetessä eteen tulee hankalia eettisiä kysymyksiä gentrifikaatiosta, rasismista ja etuoikeutetusta asemasta. Pariskunnan oma suhde on myös kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Lukuisten vierailevien hahmojen ja sivujuonikuvioiden listaaminen on turhaa. The Curse on yksi niistä harvoista sarjoista, jonka tunnelmaa on melkein mahdoton kuvailla tyydyttävästi. Cringe-mittari on ensimmäisestä jaksosta alkaen punaisella. Sarjan edetessä touhu menee hyvällä tavoin niin sietämättömäksi, että parin jakson aikana oli pakko painaa paussia.

Nimensä sarja nappaa pikkutytön Asherin päälle langettamasta kirouksesta.

The Cursen kulissien takaa olisi kiinnostavaa nähdä making of -materiaalia. Nathan Fielder -ja Benny Safdie -kaksikko on helppo kuvitella kisaamassa kumpi keksii kummallisempia ja ahdistavampia ideoita, joilla saada katsoja kiemurtelemaan tv-ruudun edessä.

Fielder on tuttu muun muassa vuoden 2013 Nathan for You -parodiasarjasta, jossa hän esitti fiktiivistä versiota itsestään. HBO:n vuoden 2022 dokumenttikomedia The Rehearsal jatkoi vielä absurdimmalla linjalla.

Kuva: John Paul Lopez © A24/Paramount+ with SHOWTIME.

Katsoja on stalkkeri

Benny Safdie on puolestaan tuttu muun muassa Good Time -ja Uncut Gems -ahdistuselokuvista. Hänen ja Fielderin omalaatuiset tyylit yhdistämällä The Curse on ajoittain liki sietämätöntä katsottavaa. Sarjasta ei kuitenkaan saa silmiään irti.

Safdie ja Fielder hoitavat vakavat roolinsa mainiosti. Omaperäisen omituinen tyyli viehättää eniten Emma Stonen näyttelijäntaitojen ansiosta. Ei niin yllättäen kaikki kolme päähenkilöä ovat epämiellyttäviä ihmisiä, joista Stonen esittämästä Whitneystä saa helpoiten otteen.

Fielder on ohjannut suuren osan jaksoista, mutta visuaalisesti The Curse muistuttaa enemmän Safdien ja veljensä Joshin elokuvia. Joka kuva on sommiteltu saamaan aikaan mahdollisimman epämiellyttävä olo. Kamera tuntuu silkalta tunkeilijalta, joka vaanii hahmoja esimerkiksi ikkunan läpi. Kaukaa alkavat otot zoomaavat kiusallisen hitaasti kohti hahmoja. Näyttelijät tuijottavat suoraan kameraan, kuin syyllistäen katsojaa.

Olo on kuin stalkkerilla, ja tunnelma ahdistavampi kuin suuressa osassa kauhuelokuvia. Daniel Lopatinin ja John Medeskin kokeellinen konemusiikkiscore ei anna armoa alleviivatessaan fiilistä.

The Cursen millenniaalihahmoista revitään myös perinteisempää hipsterisatiiria. Mukatiedostava pääosapariskunta on täynnä itseään ja ihan sitä itseään. Etuoikeutettujen ihmisten pieleen menevien suunnitelmien seuraaminen on oudon tyydyttävää. Alapäähuumori ei oikein toimi tässä yhteydessä. Ei ainakaan pilkatessaan seksiongelmia. Normaalisti miehen sukuelinten esittely ilman sen kummempaa syytä on hauskaa. Fielder pissimässä pili paljaana pienen ikuisuuden ajan tuntuu vain väärällä tavoin tungettelevalta.

Kuva: © A24/PARAMOUNT+ WITH SHOWTIME

Luvassa äärireaktioita

The Curse on täynnä toinen toistaan hauskempia elementtejä ja yksityiskohtia, muttei väännä niistä perinteistä komediaa. Sarja ikään kuin unohtaa vitsiensä loppuhuipennuksen, viihdyttäen vain myötähäpeällä.

The Curse on tahallista kiemurtelua, jota ei voi suositella katsottavaksi yksinään. Omituisella ja erittäin omaperäisellä tavalla sarja on silti epämiellyttävyydessään hauska.

The Curse ei taatusti jätä ketään kylmäksi, vaan aiheuttaa äärireaktioita.

Arvostelua varten on katsottu kahdeksan jaksoa kymmenestä. The Curse tulee saataville SkyShowtime-palveluun perjantaina 5. tammikuuta viiden jakson voimin. Loput jaksot julkaistaan viikoittain.