Arvostelu Foundation-sarjan upealta näyttävä kakkoskausi on ensimmäistä paljon parempaa scifiä

David S. Goyerin jättibudjetilla tehty kunnianhimoinen tieteisadaptaatio löytää kakkoskaudella rytminsä. Isaac Asimovin Säätiö-kirjojen intohimoisia faneja reippaasti vapauksia ottava sarja tuskin miellyttää vieläkään.

Apple TV+:ssa tänään jatkuva Isaac Asimovin Säätiö-tieteisklassikoihin perustuvan Foundation-sarjan toinen tuotantokausi on huomattavasti ensimmäistä parempi.

Sarjan luojana ja pääpäsmärinä toimiva David S. Goyer tiimeineen käyttää lähdemateriaalia edelleen vain raameina. Päätös on oikea, sillä kirjojen monisyinen ja huiman pitkä tarina ei käänny sellaisenaan mitenkään tv-sarjan muotoon. Reippaasti vapauksia ottava Goyer tuuppaa adaptaation uudet jaksot vauhdilla liikkeelle.

Kirjoista tuttuja korkealentoisia ideoita ja pohdintaa on edelleen tarjolla reippaasti, mutta pääosiin nostettujen hahmojen tarinat ovat nyt aiempaa kiinnostavampia. Ensimmäinen kausi nytkähti kunnolla käyntiin vasta parissa viimeisessä jaksossa.

Foundation hyppäsi jo ensimmäisen kauden lopussa ajassa reilun vuosisadan verran eteenpäin. Jo tutut hahmot ovat silti edelleen mukana erilaisin keinoin. Päähenkilöiden onkin Goyerin mukaan tarkoitus pysyä samoina koko sarjan ajan, josta hän on suunnitellut kahdeksan kauden mittaisen kokonaisuuden.

© Apple TV+

Foundation on edelleen todella upean näköinen teos. Lavasteet, puvustus, erikoistehosteet, yksityiskohtaisesti viimeisen päälle hiotut setit ja kaikki muu näyttävät yhdessä paremmilta kuin esimerkiksi moni tämän kesän jättibudjetin erikoistehoste-elokuvista. Tietysti myös Foundationiin on käytetty huimat summat rahaa, mutta jälki on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi elokuvissa The Flash, Indiana Jones and the Dial of Destiny tai Transformers: Rise of the Beasts.

Kakkoskauden ensimmäinen jakso iskee kaasun saman tien pohjaan ja esittelee erityisesti rytmityksessä tapahtuneen muutoksen. Luonnollisesti koko kausi ei etene yhtä hurjalla vauhdilla. Sarja hidastelee edelleen useaan otteeseen liikaakin.

Nyt melkein kaikilla tutuilla ja uusillakin hahmoilla on selkeämpi yhteys massiiviseen tuhat vuotta pitkään tarinaan. Ajasta ja paikasta, sekä planeetoilta ja jopa olemassaolon eri tasoilta toiseen hyppivien kertomusten päähenkilöistä ja heidän kohtaloistaan välittää nyt reippaasti enemmän.

Foundation myös alleviivaa enemmän sitä, ettei oikeastaan yksikään sen lukuisista hahmoista ole yksiselitteisen hyvä tai paha. Ei edes galaktisen imperiumin keisari(t). Valtaapitävien kertomukseen tehty muutos klooneineen on edelleen sarjan kekseliäin. Satojen vuosien ajan vallassa on ollut koko ajan kolme eri ikäistä versiota samasta miehestä. Geneettisen dynastian nuorin Brother Dawn (Cassian Bilton), keski-ikäinen versio Brother Day (Lee Pace) ja vanhaherra Brother Dusk (Terrence Mann).

© Apple TV+

Pace loistaa jälleen johtavana ja äärimmäisen ylimielisenä keisari Day -limanuljaskana. Näyttelijä löytää kovasta ulkokuoresta huolimatta hahmoon reippaasti syvyyttä. Mies on ihmishirviö, mutta hänellä on myös inhimillinen puoli.

Hieman harmillisesti Trantor-planeetan keisarilliseen hoviin sijoittuva kertomus on se, joka laahaa kakkoskaudella eniten. Brother Daylta kestää turhan pitkään tajuta uuden terävä-älyisen kuningattarensa (Ella-Rae Smith) aikeet. Hitaasta alusta huolimatta Pacen juonittelua katsoo mieluusti. Kloonauksen lisäksi keskimmäinen keisari haluaa turvata selustansa ja dynastian jatkumon kuningattaren ja biologisten lasten avulla.

Palatsiin sijoittuvassa juonikuviossa on mukana koko kauden parhaasta roolisuorituksesta vastaava Laura Birn. Kehuin suomalaisnäyttelijää jo ensimmäisen kauden arviossa, mutta Birn tekee nyt vielä parempaa työtä reippaasti suurempaan rooliin nouseva Demerzel-robottina.

Birn antaa edelleen suomalaisaksenttinsa kuulua hieman läpi. Se on oikea valinta kymmeniätuhansia vuosia vanhan näennäisen tunteettoman koneen rooliin. Kylmänviileän Demerzelin ja muiden kaltaistensa alkuperätarina kerrotaan loppupuolelle sijoittuvassa kauden parhaassa jaksossa. Androidin historiaa avaava takauma on toteutettu muusta materiaalista poikkeavaan, hieman sadunomaiseen tyyliin, jota upeat tehosteet tukevat.

© Apple TV+

Muista hahmoista Gaal Dornick (Lou Llobell) herää Synnax-kotiplaneetaltaan 138 vuoden kryo-unen jälkeen. Samaan märkään maailmaan on päätynyt myös hänen tyttärensä Salvor Hardin (Leah Harvey), jonka olemassaolosta Gaalilla ei ollut aiemmin tietoa. Myös yli vuosisadan avaruusaluksen kyydissä uinunut Salvor on nyt äitiään vanhempi. Parivaljakon seuraan ja Säätiötä kohtaavaa toista isoa kriisiä ratkomaan liittyy myös jo kertaalleen kuollut Jared Harrisin esittämä tiedemies ja psykohistorian tutkija Hari Seldon – tai ainakin yksi versio hänestä.

Aina upea Harris näyttelee kaudella periaatteessa tuplaroolin. Säätiön perustaja ja matematiikkanero Seldon on uusissa jaksoissa kahdessa eri paikassa samaan (ja eri) aikaan. Juonikuvio ei ole niin monimutkainen kuin miltä se luettuna kuulostaa, mutta ei spoilata yksityiskohtia tämän enempää.

Vuosisadan aikana asiat ovat muuttuneet ja Säätiöstä on tullut vakavasti otettava vastavoima imperiumille. Kauden pääteemoiksi nousevat uhkaava sota, uskonto ja sitä yhä lähemmäs sijoittuva tiede.

Lukuisat toisiinsa limittyvät kertomukset tuovat mukaan myös useita uusia hahmoja. Foundation ei tarjoa heidänkään kauttaan yksiselitteistä hyvä ja paha -asetelmaa.

Harmaan eri sävyt tulevat ehkä parhaiten esiin kahden uuden hahmon kautta, jotka ovat imperiumin armeijan sotilaita. Heidän tarinansa kietoutuu kauden parhaiden juonikuvioiden tapaan eriasteisen rakkauden ympärille. Sarjan koko jättimäisen tuhannen vuoden mittakaavan keskellä äärimmäisen henkilökohtaiset tarinat ja ihmiskohtalot ovat mitättömän pieniä. Ne alleviivaavat kuitenkin tv-version kantavaa ideaa. Foundationissa on perimmiltään kyse ihmisistä, ihmiskunnasta ja erityisesti ihmisyydestä.

© Apple TV+

Myös sarjan vauhdikkaammat kohtaukset toimivat aiempaa paremmin. Ensimmäinen kausi kärsi käsittääkseni koronarajoituksista, mutta nyt lukuisissa taistelu- ja toimintakohtauksissa on parhaimmillaan mukana melkoinen määrä populaa. Myös kaikki avaruuteen sijoittuvat kohtaukset pienen planeetan kokoisine avaruusaluksineen ovat todella vakuuttavia. Kauden loppupuolella nähdään yksi viime vuosien komeimmista avaruustaistoista, johon osallistuu huima määrä eri kokoisia aluksia.

Toivottavasti taistelusta julkaistaan aikoinaan making of -videopätkä. Myös useampi Birnin esittämän Demerzel-robotin kohtauksen toteutus kaipaisi kurkistusta kulissien taakse. Jo ennakkoon julkaistu ja alempaakin löytyvä kohtausnäyte, jossa Birnin päästä irtoaa kolmasosa on vasta alkua. Erityisesti Demerzelin alkuperätarinan kertova episodi tarjoaa useamman kohtauksen, joissa CGI sekoittuu todella taitavasti kameran edessä tehtyihin tehosteisiin.

Foundationin kakkoskausi liikkuu osittain hard scifin puolella, mutta on onnistuneesti myös valtavirran viihdettä. Korkealentoiset ideat ja pohdinnat saavat tukea simppeleistä, mutta tärkeistä rakkaustarinoista. Tarjolla ei ole romanttista hömppää, mutta valtaapitävien ja aivan tavallisten tallaajienkin väliset suhteet tekevät mittakaavaltaan massiivisesta kertomuksesta inhimillisen. Kirjojen ystävät ehkä kavahtavat lukemaansa, mutta Asimov-fanina väitän ratkaisun olevan oikea.

© Apple TV+

Apple lähetti sarjan ennakkokatselut onneksi todella ajoissa, joten onnistuin katsomaan sarjaa melkein kuten kuuluukin.

Foundationia ei kannata ahmia putkeen, sillä muuten hahmosta, paikasta ja ajasta toiseen jatkuvasti loikkivasta sarjasta seuraa taatusti ähky. Apple TV+ julkaisee sarjaa jakso per viikko -tahtiin, joka sopii Foundationille mainiosti. Sen jokaisessa episodissa riittää analysoitavaa ja pohdittavaa pidemmäksi aikaa.

Ensimmäisen tavoin myös kakkoskausi paranee loppua kohden. Ajassa eteen- ja taaksepäin hyppivän sarjan skaala alkaa olla jo tässä vaiheessa huima. Foundation vaatii katsojalta jonkin verran kärsivällisyyttä. Se palkitaan, vaikka tarina jää tietysti tässä vaiheessa kesken. Erityisesti kauden päätösjaksot ovat todella kunnianhimoisia. Niissä näyttävä toiminta, hahmojen koskettavat tarinat ja syvällisempi scifi ovat täysin tasapainossa.

Foundation-avaruusooppera on edelleen kaukana mestariteoksesta, mutta suunta on oikea. Toivotaan jälleen, että Goyer saa kertoa koko kahdeksan kauden mittaisen kokonaisuutensa loppuun asti.

Arvostelua varten on katsottu kaikki kakkoskauden kymmenen jaksoa. Ensimmäinen jakso tuli tarjolle Apple TV+:aan tänään 14. heinäkuuta. Uudet jaksot ilmestyvät aina perjantaisin, eli kauden finaaliepisodi nähdään 15. syyskuuta.