Arvostelu: HBO Nordicin Doom Patrol -supersankarisarjan kakkoskaudella ollaan edelleen vahvasti sekoilun ytimessä

29.06.2020 19:55 | Aki Lehti

DC:n Doom Patrol on edelleen upean erilainen supersankarikertomus.

Reilu vuosi sitten kirjoitin DC:n Doom Patrol -sarjan ensimmäisen kauden arviossani sen olevan ainakin tv:n puolella paras supersankariadaptaatio kautta aikain. Useamman katsomiskerran jälkeen olen edelleen samaa mieltä, vaikka uudestaan jaksoja tuijottaessa niistä löytyikin pikkuvikoja, joihin ei ensin kiinnittänyt mitään huomiota.

Sarjan nerous johtui täysin siitä, että sen maailma ja tunnelma olivat aivan samanlaisia kuin lähdemateriaalissa, eli lähinnä Grant Morrisonin 1990-luvun alkuvuosina kirjoittamissa Doom Patrol -sarjakuvissa. Vaikka mukana oli aineksia myös vanhoista, jo 1960-luvulla julkaistuista sarjakuvista, niin sarjan sekopäisyys, metatason kikkailu ja silkka dada olivat suoraan Morrisonilta lainattuja.

Jos ensimmäinen kausi on katsomatta, niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän, sillä teksti spoilaa jonkin verran sen juonenkäänteitä.

Doom Patrolin kakkoskausi sisältää yhdeksän jaksoa, mutta tämä arvio on valitettavasti rustattu vain kolmen jakson pohjalta, joiden perusteella ei tietenkään voi antaa lopullista tuomiota. Tarina jatkuu suoraan siitä mihin ykköskaudella jäätiin. Sankarimme onnistuivat päihittämään Alan Tudykin esittämän Mr. Nobodyn, mutta muuttuivat minikokoisiksi versioiksi itsestään. Vain Matt Bomerin esittämä Negative Man on oma ”normaali” itsensä, joka pitää huolta lilliputeiksi muuttuneista tovereistaan.

Cliff Steele, eli Robotman (Brendan Fraser), Rita Farr, eli Elasti-Girl (April Bowlby), Cyborg (Joivan Wade) ja Crazy Jane (Diane Guerrero) mököttävät tuttuun tyyliin itsesäälissä velloen ryhmän johtaja Niles Caulderin (Timothy Dalton) kartanolla, koittaen keksiä keinon palata normaalikokoisiksi. Uutena hahmona mukana on ensimmäisen kauden lopussa vilahtanut Caulderin tytär Dorothy Spinner (Abigail Shapiro), jonka supervoimat on pidettävä aisoissa. Pikkutyttö on niin vahva, että hallitsemattomana hänen voimansa saattavat tuhota koko maailman.

Jo viime kauden lopussa ryhmälle selvisi, että Caulder teki heistä tahallaan friikkejä suojellakseen tytärtään. Köörin jäsenet ovat siis syystäkin jälleen jatkuvasti pahalla päällä, mutta tarvitsevat edelleen Caulderin apua ja hän heidän. Ensimmäisessa Fun Size Patrol -nimisessä jaksossa sukelletaan kyllä jälleen syvälle hahmojen päiden sisälle, mutta se on jopa vähän liian synkkä.

Onneksi kakkosjakso Tyme Patrol sisältää jälleen enemmän huumoria ja campia. Tudykin Mr. Nobodya ja hänen epäluotettavaa kertojaääntään on ikävä, mutta suoraan sarjiksen sivuilta napatut muutkin pahikset toimivat vallan mainiosti. Aikaa manipuloimaan pystyvä Dr. Tyme ei oikeastaan edes ole pahis, vaan kellopäinen hahmo haluaa vaan bilettää loputtomasti 1970-luvun diskomusiikin tahtiin. Kolmosjakso Pain Patrolin esittelemä Red Jack puolestaan on todellinen hirvitys, joka saa voimansa muiden tuskasta ja kärsimyksestä.

Uudet jaksot koostuvat siis tutuista aineksista, mutta tarina ei tunnu lähtevän käyntiin. Kolmen ensimmäisen jakson aikana kauden kantava teema tulee kyllä enemmän kuin selväksi, mutta juonikuviot eivät oikein etene. Tärkeimpään rooliin nousee vanhemmuus, vanhempana olemisen vastuu ja lapset, niin Caulderin, Robotmanin kuin Negative Manin hahmojen kautta.

Tällaisenaan jaksot tuntuvat vähän liikaa ns. monster of the week -jaksoilta.

Dorothy-pikkutytön suojeleminen ja maailman suojeleminen häneltä ovat tärkeässä osassa. Dorothy esitellään saman tien ehkä liiankin hyvin, hänen noustessa melkeinpä päähenkilöksi. Rytmitys on välillä aivan hukassa, ikään kuin kaikkea tarvittavaa ei olisi ehditty kuvata, vaan jaksot on raavittu kasaan siitä materiaalista mitä saatiin purkkiin ennen kuin pandemia laittoi koko maailman kiinni.

Ainakin jälkitöihin koronavirus on vaikuttanut aivan taatusti, sillä esimerkiksi erikoistehosteiden taso vaihtelee aivan liikaa. Suurimmaksi osaksi ne ovat yhtä hyviä tai jopa parempia kuin aiemmin, mutta mukana on myös muutama aivan onneton CGI-kammotus. Tehosteet on ilmeisesti viimeistelty eristyksissä kotikonttorilla, jossa tiimityötä vaativa homma lienee varsin hankalaa.

Showrunner Jeremy Carver ja muut käsikirjoittajat pitävät silti paketin kasassa. Vaikka hahmoista ei ainakaan tässä vaiheessa löydy juurikaan uusia puolia, niin sarja onnistuu silti jälleen tutkimaan ihmisyyttä omintakeisella tavallaan täysin hajalla olevien sankariensa kautta. Doom Patrol on edelleen niin kaukana perinteisestä supersankarikertomuksesta kuin olla ja voi.

Kolmen jakson perusteella se on vielä aiempaa synkempi ja vähintään yhtä sekopäinen kuin ennenkin. Vaikka ääneen ei tullutkaan naurettua yhtä usein kuin aiemmin, niin absurdia huumoria on mukana vaikka muille jakaa. Väkivallan, tahallisen paskojen vitsien, dadan ja itsetietoisen kikkailun keskellä Doom Patrol onnistuu olemaan edelleen myös todella koskettava.

Supersankarisekoilu on edelleen erinomainen sarja, mutta sen täytyy silti petrata yltääkseen ensimmäisen kauden tasolle. Doom Patrolin 2. kauden kolme ensimmäistä jaksoa tulivat tarjolle HBO Nordiciin viime perjantaina 26. kesäkuuta. Uudet jaksot nähdään aina perjantaisin.