Arvostelu Nicolas Cage johdattaa Netflix-sarjassa kirosanojen historiaan ja kertoo viihteen voimin mistä sana f**k on peräisin
Netflixin Kirosanojen historia -dokumenttisarjan isäntänä toimii Nicolas Cage.
Kirosanojen historia eli History of Swear Words johdattaa nimensä mukaisesti englanninkielisten kirosanojen historiaan. Dokumenttisarjan isäntänä toimii Nicolas Cage ja siinä tuttujen kirosanojen taustaa ja merkitystä käyvät läpi niin kielentutkijat, etymologit kuin sanoja ammatissaan hyväkseen käyttävät näyttelijät ja koomikot.
Kuusiosaisen sarjan jokainen jakso on napakasti vain 20 minuutin mittainen, minkä vuoksi Kirosanojen historia on näppärä ahmaista läpi vaikka kerralla, informatiivisena mutta samalla hauskana palana. Sarjan jokainen jakso käsittelee yhden englannin kielen keskeisimmistä kirosanoista. Oman jaksonsa saavat siis sanat “fuck”, “shit”, “bitch”, “dick”, “pussy” ja “damn”.
Saimme sarjan katsottavaksi ennakkoon kokonaisuudessaan ja arvio on tehty kaikkien kuuden jakson pohjalta.
Sarjan isäntänä toimii näyttelijälegenda Nicolas Cage, joka johdattelee jokaisen jakson alkuun omaperäisellä tyylillään herrasmiesmäisesti laiskanlinnasta takkatulen äärestä. Tämä toimii kontrastina aiheelle, missä ei sanoja piippailla piiloon ja jokainen vieras saa käyttää juuri sellaista kieltä kuin haluaa – sehän on toki kiroilusta kertovan dokumentin tarkoituskin.
Sanojen alkuperää ja syntyä sarjassa selittää muutama kielitieteilijä, mutta keskeisimpään asemaan nousevat koomikot, joille kirosanat ja alatyylin ilmaisut ovat usein sanailevan työn keskiössä. Mukana nähdään muun muassa Sarah Silverman, Nick Offerman, London Hughes, Joel Kim Booster, DeRay Davis ja tavastaan sanoa “shiiit” tunnettu The Wire -näyttelijä Isiah Whitlock Jr.
Kirosanat ovat englannin kielessä perinteisesti suurempi tabu kuin suomen kielessä, minkä vuoksi ne vaikuttavat rankalla kädellä esimerkiksi elokuvien ikärajoihin. Jo kaksi “fuck”-sanaa antaa elokuvalle nimittäin aikuisille suunnatun R-ikärajan (vastaa meillä ikärajaa K16). Suomessahan vastaavaa sääntöä ei ole, vaan ikärajat määräytyvät muiden asioiden kuten seksin ja väkivallan mukaan – vittuja saa puolestaan ladella niin paljon kuin sielu sietää.
Yhtymäkohtana dokumentissa onkin usein käytetty juuri elokuvia, ja sarjassa muun muassa paljastetaan, kuka näyttelijä pitää hallussaan “fuck”-sanojen ennätystä elokuvissa. Ykkönen on nimittäin yllätys jokaiselle sarjan vieraalle.
Vaikka Kirosanojen historia keskittyy englanninkielisiin kirosanoihin, voi niiden vaikutukseen tai niihin suhtautumiseen löytää yhtymäkohtia myös meiltä. Vaikka sanat ovat eri, niiden käyttötapa ja merkitys ovat yleensä kuitenkin suhteellisen samoja.
Lisäksi voimasanoilla on oma paikkansa aivoissamme ja ne auttavat meitä kestämään asioita, mitkä muuten saattaisivat tuntua ylivoimaiselta.
Sarjassa käydään mielenkiintoisella, joskin hyvin pintapuolisella tavalla läpi sanojen kehitystä ajan kuluessa. Siinä pohditaan, kuinka esimerkiksi “damn” on laimentunut alun perin hyvinkin kovasta sanasta sellaiseksi, ettei kukaan sarjan kommentoijasta kunnolla edes pidä sitä enää kirosanana.
Samoin dokumentissa kommentoidaan sitä, kenellä on oikeus käyttää tiettyjä kirosanoja, missä yhteydessä niitä voidaan käyttää, ja myös sitä, miten tämä on vuosien saatossa muuttunut. Esimerkkinä erityisesti sanojen “bitch” ja “pussy” kehitys.
Juuri tuo sanojen ja niiden merkityksen muuttuminen ajan kuluessa on dokumenttisarjan mielenkiintoisin anti. Kaiken kaikkiaan tarjolla on kuitenkin varsinaisen tietopaketin sijaan hyvin vahvasti viihteellinen, kevyt ja humoristinen sarja.
Kirosanojen historia (The History of Swear Words) julkaistaan Netflixissä 5. tammikuuta.