Arvostelu Koirat ovat kivoja, mutta Dogman ei lukeudu Léon-ohjaajan parhaisiin leffoihin

Kuva: LBP / EuropaCorp / TF1 Films Production.

Ranskalaisohjaaja Luc Besson tuo valkokankaille omaperäisen sarjakuvamaisen draaman, jonka keskiöön nousee pääosaa esittävä Caleb Landry Jones.

Ensi-ilta: 3.11.2023
Alkuperäisnimi: Dogman
Ohjaus: Luc Besson
Käsikirjoitus: Luc Besson
Pääosissa: Caleb Landry Jones, Jojo T. Gibbs, Christopher Denham, Clemens Schick, Grace Palma
Pituus: 113 minuuttia
Ikäraja: K16

Ysärillä itsensä toimintagenren kärkinimiin elokuvilla Tyttö nimeltä Nikita, Léon ja The Fifth Element takonut Luc Besson on ollut toimelias uuden vuosituhannenkin puolella, mutta uran alkuaikojen ihmeistä on jääty kauaksi. Samaan läjään tippuu myös ohjaaja-käsikirjoittajan uusi Dogman, jolla on tosin hetkensä.

Elokuva seuraa elämän kaltoin kohtelemaa nuorukaista (Caleb Landry Jones), joka päätyy erään pidätyksen seurauksena vankisairaalaan. Häntä tapaamaan saapuu psykiatri Evelyn (Jojo T. Gibbs), joka ryhtyy perkaamaan naiseksi pukeutuneen ja pyörätuolissa istuvan Douglasin mieltä päättääkseen, mitä hänelle tehtäisiin. Keskustelujen aikana kohteliaan ulkokuoren alta paljastuu lopulta synkkä menneisyys, jonka miltei ainoa valonpilkahdus on ollut tämän ympärille kerääntyneet koirat.

Synkemmästä aihepiiristä huolimatta Dogman on ensisijaisesti eläinystäville suunnattu draama, jossa ihmisen paras ystävä on myös tämän ainoa ystävä. Nimensä mukaisesti käsikirjoitus keskittyy kuitenkin salaperäiseen Douglasiin, jonka historiaa raotellaan kohtaus ja murunen kerrallaan tarinan edetessä.

Kuva: LBP / EuropaCorp / TF1 Films Production.

Evelynin ja Douglasin välisten keskustelujen kautta elokuva sukeltaa niin jälkimmäisen lapsuuteen väkivaltaisessa perheessä kuin teatterin kautta löytyneeseen vapauteen, joita kaikkia säestävät monenkirjavat ja -rotuiset karvaturrit. Samalla käsikirjoitus myös hivuttautuu yhä lähemmäksi nykyisyyttä paljastaen, minkä vuoksi Douglas joutui ylipäätään pidätetyksi.

Dogman eteneekin tiivistunnelmaisena mysteerinä, joka pyörii täysin Caleb Landry Jonesin ilmiömäisen roolisuorituksen ympärillä. Näyttelijän tulkitsemassa hahmossa on vivahteita Joaquin Phoenixin taannoisesta Jokerista, joskin tarkastelulinssi on aavistuksen lempeämpi. Besson ruokkii lisäksi katsojia useilla eri täkyillä, jotka rakentavat hahmosta salaperäisen ja kiinnostavan palapelin. Vaikka saadut vastaukset jäävät lopulta puutteellisiksi, eikä hahmotutkielmakaan tyydytä pinnallisuudellaan, kannattelee Jonesin kiehtova suoritus käytännössä koko elokuvaa harteillaan.

Kuva: LBP / EuropaCorp / TF1 Films Production.

Elokuvan toteutus ja tunnelma muistuttavat suoraan sanoen sarjakuvaa, mikä korostuu vähäisten toimintakohtausten aikana. Nimensä veroisesti Douglas suorittaa näyttelemistä lukuun ottamatta kaiken aktiviteettinsa koirien välityksellä, mikä koskee myös ohjaajalle tyypillistä rikollista sivujuonta. Nelijalkaisten John Wick -toisintoa odottavat joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Besson tyytyy lähinnä kuvaamaan iloisesti jolkottelevia koiruleita ilman sen kummempaa koreografiaa.

Lisäksi ristiriita kameran edessä läähättävien tyytyväisten koirien ja juonen vaatimien hurttien välillä on turhan räikeä, ettei toimintakohtausten haettu tyyli käy selväksi. Touhu menisi muutoin komediasta, mutta paikoin rujo tunnelma sekä verisyys eivät suoranaisesti naurata. Ongelma tuntuukin lepäävän koirankäsittelijöiden harteilla, jotka eivät ole onnistuneet saamaan koirista irti kohtausten vaatimia ärhentelyjä. Silti muutamat hetket toimivat edes ajatustasolla, mutta tarinan kertominen esimerkiksi juuri sarjakuvan kautta olisi toiminut luultavasti paremmin.

Dogman jää lopulta vain pääosaesittäjänsä Caleb Landry Jonesin mestarilliseksi taidonnäytteeksi, joka on jo itsessään syy nähdä elokuva. Harmillisesti juonen muihin syvempiin tasoihin tai kerronnan toimivuuteen ei sen sijaan onnistuta pureutumaan riittävällä voimalla, että leffa onnistuisi nousemaan kertakäyttöviihdettä korkeammalle.

DOGMAN

”Dogman on koirien ja Caleb Landry Jonesin juhlaa alusta loppuun.”