Arvostelu Jason Momoan Sweet Girl on erilainen kostotarina, mutta Netflixin uutuusleffan loppu saattaa suututtaa monet
Netflixin julkaisemassa Sweet Girl -kostotarinassa Jason Momoan ja Isabela Mercedin muodostama isä-tytär-kaksikko iskee suurta lääkefirmaa vastaan.
Ensi-ilta (Netflix): 20. elokuuta 2021
Alkuperäisnimi: Sweet Girl
Ohjaus: Brian Andrew Mendoza
Käsikirjoitus: Gregg Hurwitz, Philip Eisner
Pääosissa: Jason Momoa, Isabela Merced, Manuel Garcia-Rulfo, Adria Arjona, Justin Bartha
Pituus: 110 minuuttia
Ikäraja: K16
Netflixissä julkaistu Sweet Girl ei ole nimestään huolimatta mikään herttainen teinikomedia. Se on karski, isän ja tyttären kostomatka, jossa alun koskettavien hetkien jälkeen nyrkit jytisevät – ja lopussa nähdään yllättävä käänne.
Sweet Girl on Brian Andrew Mendozan esikoispitkä ohjaustyö. Mendoza on aiemmin toiminut tuottajana muissakin Jason Momoan tähdittämissä projekteissa kuten Frontier-sarja, Braven (2018) sekä Momoan itsensä ohjaama Road to Paloma (2014). Kaksikolla on siis takanaan varsin mittava, yhteinen työhistoria.
Sweet Girlissä Momoa on rakastava perheenisä, nallekarhumainen Ray, joka joutuu seuraamaan vierestä vaimonsa (Adria Arjona) riutumista syövän kourissa. Pieni toivo paranemisesta hupenee, kun suuri lääkeyhtiö Justin Barthan esittämän johtajansa kautta kieltää kilpailijaansa lanseeraamasta markkinoille edullisempaa syöpälääkettä.
Pariskunnalla on teini-ikäinen tytär, Isabela Mercedin (Sicario 2: Soldado, Instant Family) esittämä Rachel.
Perheen äiti kuolee ja Ray vannoo kostoa lääkefirmalle, jota pitää vastuussa vaimonsa kuolemasta. Kun tutkiva journalisti ottaa mieheen yhteyttä kertoen, että lääkeselkkaus juontaa mahdollisesti vieläkin syvemmälle, aloittaa Ray tyttärineen matkansa kohti kostoa.
Tästä lähtökohdasta huolimatta Sweet Girl ei ole aivan tavanomainen kostotarina. Sen alkuasetelma on hyvinkin koskettava tyttären hyvästellessä äitinsä Guns N’ Rosesin lyriikoin ja isän purkaessa suruaan sairaalan käytävällä omalla tavallaan. Elokuva luottaa enemmän tämän tyyppisiin tunnelmiin varsinaisen tappamisen sijaan – vaikka sitäkin elokuvassa kyllä nähdään.
Etenkin yksi tappokohtaus “ihastuttaa” innovatiivisuudellaan.
Visuaaliselta ilmeeltään ja värimaailmaltaan Sweet Girl on hyvin maanläheinen ja arkinen, ja toimintakohtaukset näyttävät ronskin aidoilta kun nyrkit puhuvat. Järkälemäinen Momoa nyt rytisee läpi mistä vain, mutta myös pikkuruinen Merced vakuuttaa ärhäkkänä isänsä tyttärenä, joka ei jää isojenkaan miesten jalkoihin.
Momoan ja Mercedin muodostama parivaljakko onkin elokuvan suola. Heidän keskinäinen kemiansa isänä ja tyttärenä toimii hyvin, sillä molemmissa on samaa vakuuttavuutta niin toiminta- kuin draamallisemmissakin kohtauksissa.
Elokuva pyrkii kritisoimaan Yhdysvaltojen lääketeollisuutta hallitsevaa “suurta pharmaa” sekä sitä tukevaa politiikkaa, mutta jättää aiheen lopulta kunnolla syventämättä. Käsikirjoitus tuntuu muutenkin hieman kiireellä kasaan rustatulta, sillä monissa sen toiminnallisemmissa juonenkäänteissä ei ole suurtakaan järkeä.
Tarinassa keskitytään lähinnä isän ja tyttären suhteeseen sekä heidän kostonjanoonsa. Ajoittain tämä kyllä toimii, mutta varsinainen kostomatka ja siihen liittyvä logiikka lisähahmoineen olisi kaivannut huomattavasti enemmän syventämistä.
Lopun käänne tulee aivan puskista ja katsoja saattaa tuntea olonsa sen vuoksi suorastaan petetyksi. Käänne vetäisee monilta tapahtumilta maton jalkojen alta, mutta kaltaiselleni katsojalle, joka hyvin usein osaa odottaa yllättäväksi tarkoitettua käännettä, tämä tuli kerrankin täydellisenä yllätyksenä. Moni katsoja varmasti vihaa käännettä, mutta mielestäni se oli lopulta osattu punoa suhteellisen näppärästi osaksi tapahtumia.
Ainakin se teki Sweet Girlistä keskimääräistä kostotarinaa erilaisemman.
SWEET GIRL
”Käsikirjoitukseltaan heppoinen Sweet Girl yllättää loppukäänteellään. Jason Momoa ja Isabela Merced kuitenkin vakuuttavat kovaotteisina isänä ja tyttärenä.”
