Uusimmat

Arvostelu Netflixin uusi sotasarja on pelkkää komeaa pintaa – ”The Liberatoria katsoessa hävettää, puuduttaa ja naurattaa”

18.11.2020 19:55 Aki Lehti

Modernilla rotoskooppianimaatiolla toteutettu The Liberator yrittää olla myös tarinaltaan erilainen sotakertomus, mutta mukaan on ängetty kaikki genren kliseet

Netflixin The Liberator -sotasarja on kirjaimellisesti jotain ennen näkemätöntä. Tositapahtumiin perustuvaa sarjaa oli alun perin tekemässä History Channel, mutta se juuttui esituotantolimboon. Kahdeksanosaisena näytelmäsarjana The Liberator olisi maksanut liikaa, joten sitä päätettiin tehdä vain neljän jakson verran. Netflixiin päätynyt lopputulos on toteutettu uudella animaatiota ja oikeita näyttelijöitä yhdistävällä Trioscope Enhanced Hybrid Animation -tekniikalla. Sanahirviö tarkoittaa Trioscope-lafkan luomaa uutta rotoskooppi-animointitekniikkaa. Rotoskooppaus itsessään on tietysti ikivanha keksintö.

Oikeiden näyttelijöiden yhdistäminen animoituihin taustoihin ei siis ole mitään uutta, mutta Trioscopen tietokonepohjainen rotoskooppiaanimaatio näyttää parhaimmillaan upealta, kuin elävältä sarjakuvalta. Se toimii erityisesti toiminta- ja taistelukohtauksissa, mutta dialogipainotteisissa osuuksissa tyylittely tuntuu turhanpäiväiseltä.

The Liberator yrittää olla myös tarinaltaan erilainen sodan kuvaus, mutta siinä Alex Kershaw’n The Liberator: One World II Soldier’s 500-Day Odyssey -kirjaan perustuva sarja ei onnistu oikeastaan lainkaan, ei vaikka pohjaakin oikeisiin tapahtumiin.

Kertomuksen keskiössä on kenraali Felix Sparks (Bradley James), joka johtaa toisen maailmansodan loppupuolella Thunderbirds-joukkonsa läpi Euroopan. Marssi kestää kirjan nimen mukaisesti 500 päivää.

Thunderbirds koostuu lähinnä eri vähemmistöjen edustajista. Mukana on runsaasti muun muassa latinoja, tummaihoisia ja Yhdysvaltain alkuperäiskansojen edustajia, ihmisiä joiden kanssa Sparksilla ei olisi kotimaassa mitään asiaa samaan kapakkaan. Hänen kertojäänensä tekee faktan liiankin selväksi, kuten myös dialogi. Sarja painottaa kerta toisensa jälkeen, kuinka ulkonäöstään tai taustoistaan huolimatta kaikki sotilaat voivat olla yhtä suuria sankareita ja patriootteja.

Periaatteessa The Liberator on hyvällä asialla ja lähtöasetelma on kiinnostava, mutta esimerkiksi Die Hardista tutun Jeb Stuartin käsikirjoitus on aivan kammottava. Mukaan on ängetty jokainen mahdollinen sotakertomuksen klisee. Aluksi oikeasti erilaisilta sotilailta vaikuttavat hahmot on laitettu suoltamaan aivan hirvittävää dialogia. Päähenkilö Sparksia lukuun ottamatta yhdessäkään hahmossa ei ole lainkaan syvyyttä.

Miesten välinen jutustelu on kuin suoraan huonosta videopelin välianimaatiosta viime vuosituhannen puolelta. Katsojan fiiliksestä riippuen vakavaksi sotadraamaksi tarkoitetun sarjan hahmojen kehno länkytys joko puuduttaa tai naurattaa.

Neljään vajaan tunnin mittaiseen jaksoon on ängetty myös aivan liikaa tavaraa. Useamman hahmoista olisi voinut heivata huoletta mäkeen, eikä tarinan olisi tarvinnut rönsyillä joka suuntaan. Tällaisenaan The Liberator tuntuu siltä, kuin neljään jaksoon olisi väkisin ahdettu kaikki ne juonenkäänteet, jotka piti alun perin kertoa kahdeksan jakson aikana.

Tulitaistelut sekä ilmakuvat tankeista ja räjähdyksistä näyttävät mahtavilta, kuten myös sotilaat marssiessaan komeiden ja karmivien maisemien läpi. The Liberator on siis parhaimmillaan juuri niissä kohtauksissa, jotka näytelmäsarjassa olisivat maksaneet hurjia summia. Silti rotoskooppiaanimaatio tuntuu hieman omituiselta tyyliltä kertoa pääosin realistinen tarina. Sotasarjaa paremmin se sopii surrealistiseen häröilyyn, kuten Amazonin viime vuonna julkaisemaan upeaan Undone-tieteissarjaan tai vaikkapa Richadd Linklaterin vuoden 2001 Waking Life -elokuvaan.

The Liberator voi näyttää elävältä sarjakuvalta, mutta henkiin se ei silti herää missään vaiheessa. Tällaisenaan sarja on pelkkää pintaa, jonka hahmojen kohtalo ei kosketa tai kiinnosta, vaan heidän höpinänsä aiheuttavat myötähäpeää.

Jeb Stuartin lähes amatöörimäisestä kässäristä huolimatta sarja onnistuu loistavasti yhdessä asiassa. Kehnon kyhäelmän katsottuaan tekee mieli lukea alkuperäisteos ja tutustua tapaukseen tarkemmin.

The Liberator tuli tarjolle Netflixiiin 11. marraskuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat