Arvostelu Life on Our Planet haukkaa melkoisen palan – Uusi Netflix-sarja kattaa neljä miljardia vuotta kahdeksassa jaksossa

Netflixin dokumenttisarja Elämä planeetallamme tarjoaa luontodokumentin ja animaation sekoituksena katsauksen elämän aaltomaiseen kehitykseen maapallolla miljardien vuosien aikana.

Linnunradan galaksiin syntyneen aurinkokuntamme kolmas planeetta sai alkunsa noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Sopiva etäisyys lähimpään tähteen teki Maa-planeetasta soveliaan elämän kehittymiselle, sillä planeetan jäähdyttyä tuliperäisen aktiivisuuden synnyttämä vesihöyry pääsi tiivistymään elämän edellyttämäksi nestemäiseksi vedeksi.

Aitoa luontodokumenttia ja tietokoneanimaatiota sekoitteleva Netflix-dokumenttisarja Elämä planeetallamme (Life on Our Planet) (jota ei kannata sekoittaa Netflixin muihin lähes saman nimisiin, David Attenborough’n narratoimiin dokumentteihin) tarjoaa kahdeksan jakson mittaisen pikakatsauksen, popularisoidun biologian luennon elämän historiaan.

LUE MYÖS: Arvostelu | Netflixin uutuus vie yöunet – David Attenborough: A Life on Our Planet on yksi historian pelottavimmista katastrofielokuvista

Morgan Freemanin eeppisen vakuuttavalla äänellä kertomassa sarjassa käydään yhteenvedon omaisesti läpi kaikki se, mitä planeetallamme on tapahtunut evoluution osalta sen noin neljän miljardin vuoden olemassaolon aikana. Siinä on paljon samaa kuin parin vuoden takaisessa, Apple TV+:n dokumenttisarjassa Prehistoric Planet, mutta Elämä planeetallamme ei keskity pelkästään esihistoriaan.

Kuva: © 2023 Netflix, Inc.

Sarjan ensimmäinen jakso tuntuu hieman huitaisten kasatulta, sillä neljä miljardia vuotta vedetään siinä yhteen 15 minuutin aikana. Elämän kehityksen aaltomaista evoluutiota joukkosukupuuttoineen avataan kuitenkin myöhemmissä jaksoissa enemmän askel kerrallaan, joten alun pikajuoksun voi lopulta antaa ainakin osittain anteeksi.

Silti kuvan alareunassa satoja miljoonia vuosia kerrallaan siirtyvä palkki – niin informatiivinen kuin se onkin – välillä turhauttaa. Ajan massiivinen skaala nimittäin uhkaa väkisinkin hämärtyä.

Etenkin kun nykyistä, ihmislajin aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja kuudetta joukkosukupuuttoa joskus vähätellään sanomalla, että Maan historiassa on tapahtunut näin usein aiemminkin. Ihmisen olemassaolon skaala kaipaisi nimittäin dokumentissa tarkempaa alleviivausta. Nykyihmisen kun on arvioitu eriytyneen omaksi lajikseen vasta noin 300 000 vuotta sitten.

Pientä vertailukohtaa tähän tarjoaa esimerkiksi Freemanin lausahdus Triaskauden kosteana osiona 234 miljoonaa vuotta sitten tunnetusta Carnia-vaiheesta:

“Sateet jatkuivat yli miljoona vuotta”.

Kuva: © 2023 Netflix, Inc.

Elämä planeetallamme -sarja sekoittelee keskenään tietokoneilla luotua materiaalia ja perinteistä luontodokumenttia. CGI-otuksesta siirrytään usein saumattomasti tuon otuksen nykyhetken sukulaiseen tai muuhun vastaavaan eliöön. Välillä tästä kuitenkin seuraa lievää sekaannusta siitä, mikä on nykyhetkeä ja mikä esihistoriaa.

Visuaalisten efektien ja animaatioiden taustalla toimii ILM ja sarjan vastaavana tuottajana Steven “Jurassic Park” Spielberg. Otukset siis näyttävät pääosin hyvinkin aidoilta, muutamia muovisemman näköisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Aidon luontodokumentin ja tietokonegrafiikan yhdistäminen antaa evoluutiosta kertovaan dokumenttiin uudenlaista elämää. On aivan eri asia nähdä otus – kuten nyt vaikkapa Lystrosaurus tai Doedicurus – tekemässä jotain sellaista, mitä tutkijat arvelevat sen oikeastikin tehneen kuin pelkästään kuulla se kertojaäänen kertomana. Lisäksi on positiivista, että animoiduissa kohtauksissa ei keskitytä pelkästään suurta yleisöä perinteisesti kiehtoviin dinosauruksiin ja mammutteihin vaan osansa saavat myös muut eliöryhmät.

Dokumentissa on käytetty hyväksi uutta tietoa esihistoriallisten eläinten mahdollisesta käyttäytymisestä, minkä vuoksi esimerkiksi sen dinosauruskohtaukset eivät näytä pelkästään pätkiltä Jurassic Parkista (tästäkin huolimatta Spielbergin dinoleffojen ystäville tarjolla on runsaasti easter eggejä). Saaliinsa raatelevia Tyrannosaurus rexejä on elokuvahistoria puolillaan, joten on mielenkiintoista nähdä tuosta maailman tunnetuimmasta pedosta myös toisenlainen puoli.

Kuva: © 2023 Netflix, Inc.

Sarja käy läpi maapallon esihistoriassa tapahtuneita joukkokuolemia ja niitä seurannutta uuden kehitystä. Planeettamme eliöstöä on sen historian aikana todettu kohdanneen viisi – kuudennen sanotaan parhaillaan olevan käynnissä – suurta joukkosukupuuttoa, jotka tuhosivat lähes kaiken elävän. Jokaisen joukkosukupuuton jälkeen evoluutio on ottanut uuden suunnan, ja entisestä altavastaajasta on kehittynyt uusi, planeettaa hallitseva “dynastia” – kuten Freeman dokumentissa ponnekkaasti kertoo.

Näin kävi esimerkiksi 65 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten valta-aseman päättyessä ja nisäkkäiden ottaessa vaarin tästä yllättäen avautuneesta mahdollisuudesta.

Synnyn ja tuhon aaltomaisuus korostuu, etenkin jos sarjan jaksoja katsoo putkeen. Tällöin nousevat esiin myös sarjan muut heikkoudet. Toisteisuudesta tulee alleviivaavaa ja Freemanin lauseiden jylhyys alkaa tuntua itseriittoiselta. Tällöin alkaa kaivata David Attenborough’n vähemmän päällekäyvää ulosantia. Samalla satojen miljoonien mittaiset aikavälit uhkaavat kutistua silmänräpäyksiksi.

Elämä planeetallamme kärsiikin siitä, että se on haukannut lyhyessä ajassa käsiteltäväkseen niin valtavan suuren palasen luonnonhistoriaa. Elämän evoluution massiivisuus kutistuu harmillisen pieneksi, ja kiinnostavat yksityiskohdat ovat ohi hetkessä, kun uusi tuho jo koittaa nurkan takana.

Kuva: © 2023 Netflix, Inc.

Aivan kuten ihmisen historia planeettamme historiassa muutenkin on lyhyt kuin mikä, myös dokumentti jättää lajimme osuuden suhteellisen pieneksi, mutta häiriinnyttävän apokalyptiseksi maininnaksi loppuun. Vaikka olemme olleet olemassa vasta hetken, lajimme on mullistanut koko planeetan. Sarja päättyykin hyvin vahvasti J.G. Ballard -henkisiin tunnelmiin.

Saimme 8-osaisesta sarjasta katsottavaksi ennakkoon kaikki jaksot. Elämä planeetallamme julkaistaan Netflixissä 25. lokakuuta.