UUSIMMAT

Arvostelu: Rambo: Last Blood on ankea esitys – Aika ajoi Sylvester Stallonen ohi

19.09.2019 07:00 | Helinä Laajalahti

Sylvester Stallonen esittämän John Rambon viides elokuva julkaistaan lähes 40 vuotta First Bloodin jälkeen. Rakastettu hahmo olisi ansainnut parempaa. Elokuvan parhaat kohtaukset nähdään jo trailerissa.


Ensi-ilta: 20.9.2019
Alkuperäisnimi: Rambo: Last Blood
Ohjaus: Adrian Grunberg
Käsikirjoitus: Matthew Cirulnick, Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Paz Vega, Yvette Monreal, Adriana Barrazza & Sergio Peris-Mencheta
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16 


Sylvester Stallonen sotakone John Rambo on säilynyt hengissä yllättävän pitkään sen jälkeen, kun First Blood julkaistiin vuonna 1982. Nyt, käsittämättömät 37 vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen, julkaistaan Rambon viides – ja toivottavasti myös viimeinen – seikkailu.

Adrian Grunbergin ohjaamassa Rambo: Last Bloodissa Rambo asustaa vanhalla kotitilallaan, kouluttaa hevosia ja harrastaa ajoittain ihmisten pelastusta. Kotitaloutta hoitaa Maria (Adriana Barrazza), jonka kerrotaan asustaneen tilalla koko ikänsä ja joka on ikään kuin pikkusisko Johnille. Marialla on kasvattitytär Gabrielle (Yvette Monreal), jolle Rambo on puolestaan toiminut isän korvikkeena.

Isätön ja äiditön Gabrielle kaipaa tietoa omasta isästään ja karkaa etsimään tätä Meksikoon. Tyttö kuitenkin jää paikallisen rikoskartellin haaviin ja John-setä joutuu suuntaamaan pick upinsa keulan kohti naapurimaata – ja samalla myös puukkonsa terävän pään kohti pahisten pehmeitä kudoksia.

Joidenkin ihmisten sydän on täysin musta, näin uskoo Rambo ja on varmastikin aivan oikeassa. Last Bloodin Meksiko asukkaineen on kuitenkin Trumpin aikakauden fantasia rajan takaisista ihmisistä, joista suurin osa on korruptoituneita rikollisia.

Pelastusoperaation jälkeen pahuus seuraa mukana takaisin rajan yli. Rambo ei kuitenkaan ole eilisen teeren poika vaan hänellä on varsin teräviä tervetulotoivotuksia odottamassa rikollisten rynnäkköä.

Tottahan pahisten lahtaamista aina mielellään katsoo, etenkin kun on armeijallinen porukkaa yhtä ihmistä ja tämän ovelia ansoja vastaan. Elokuvan parhaat kohtaukset ovat kuitenkin nähtävissä jo trailerissa.

Rambo: Last Blood on elokuva, jonka nimensä mukaisesti pitäisi olla nimihahmon viimeinen. Sen myös toivoisi olevan armollinen vuosikymmeniä ihaillulle toimintahahmolle. Last Blood ei kuitenkaan ole mikään Logan tai Gran Torino, missä tarkastellaan ikääntynyttä toimintasankaria ihmisenä, vaan vanhaa äijää pidetään samassa lokerossa kuin ennenkin. Eikä tämä toimi kuin hetkittäin.

Maailmassa, jossa John Wick on napannut tämän hetken parhaan toiminta-antisankarin arvonimen harteilleen, on uusi Rambo geneerisyydessään kuin ankein Netflix-elokuva.

Muistaakseni neljäs Rambo (Stallonen itsensä ohjaama vuodelta 2008) oli varsin mukiinmenevä (Stallonen toimintaelokuvien lukuisat jatko-osat alkavat ikävä kyllä puuroutua muistissa). Nyt aika toimintasankarina on kuitenkin auttamattomasti alkanut ajaa 73-vuotiaan Stallonen ohi. Epätasaisesti kirjoitettu rooli on suunnattu pääasiallisesti keski-ikäiselle sankarille, mutta Stallonen Rambo on eläkeikäinen papparainen.

Stallonen verbaalinen ulosanti ei ole koskaan ollut selvimmästä päästä, mutta nyt sössötyksestä ei tahdo saada enää mitään selvää. Kyllä hän edelleen heiluttaa puukkoaan ja jaksaa vetää jousen kireälle, mutta mihinkään Clint Eastwoodin tasolle hän ei yrmeänä vanhana miehenä pääse.

Lopuksi seuraa se “feministinen vuodatus”, minkä jokainen arvostelijan nimen noteerannut lukija varmasti arvasi olevan tulossa.

Last Bloodin naishahmot ovat juuri niin stereotyyppisiä kuin genrelle tyypillisissä elokuvissa vaan voi olla: Maria on lempeä äitihahmo, Gabrielle viaton tytär ja Ramboa Meksikon puolella auttava Carmen (Paz Vega) tyypillinen avustaja ja hoitaja. Hänen esittämälleen journalistille olisi edes aavistuksen syvennetymmän roolihahmon voinut kirjoittaa. Elämme sentään vuotta 2019.

Rambosta voi myös vetää mielenkiintoisen yhtymäkohdan ensi viikolla julkaistavaan, kotimaiseen elokuvaan Tottumiskysymys. Siinä naisnäyttelijä kyseenalaistaa kohtausta, missä hänen roolihahmonsa sekä raiskataan että tapetaan tuettaessa mieshahmon kasvua. Stallone ja toinen käsikirjoittaja Matthew Cirulnick uppoavat juuri tähän mieshahmoja korostavaan suohon, jossa viatonta luontokappaletta kidutetaan, jotta elokuvan sankari saisi hoitaa oikeutetun kostonsa ennen lopullista eläköitymistä.

Elokuvan paskiaiset ovat kuitenkin juuri niin yksiulotteisia paskiaisia, että heidän lahtaamisensa on ihan oikeutettua vähemmälläkin alleviivauksella.

RAMBO: LAST BLOOD

”Lähes 40 vuotta yrmyillyt Rambo olisi ansainnut paremman elokuvan oletettavasti viimeiseksi elokuvakseen. Rambo: Last Blood on geneerisyydessään kuin ankein Netflix-elokuva.”

Keskustelu

Naisia ei saisi päästää arvostelemaan Ramboja. Ei ne niistä tykkää. Rambot on äijäleffoja.

Toiminta-elokuva ilman toimintaa kuulostaa kyllä pahalta. Ja perusasetelmassa on turhan paljon samaa kuin Mel Gibsonin Bloodfatherissa. Mutta vanhan liiton rymistelyjä tulee niin harvoin valkokankaalle, että tämäkin tulee katsottua.

Tälle naisarvostelijalle pikku vinkki: Kannattaisi varmaan laittaa se kukkahattu päähän ja mennä katsomaan vaikka ihan naisille suunnattuja leffoja ettei tule paha mieli. Toisille riittää että pääosassa on elävä Legenda ja se pelkästään tekee leffasta viiden tähden klassikon. Piste.

Last Blood voi tosiaan olla umpisurkea ja innoton toimintaraina, mutta olisi arvostelijan tosiaan ennen "feministisen vuodatuksensa" kirjoittamista kannattanut miettiä millainen elokuva siinä stereotyyppisten naisten ympärillä kokonaisuutena oikein on? Käsitteleekö leffa mieshahmojaan yhtään sen monisyisemmin tai mitenkään genren suhteen uudella tai yllättävällä tavalla? Tutkiskellaanko leffassa uskottavasti näiden emotionaalista matkaa läpi elokuvan heidän eteensä levittämien haasteiden?

En ole leffaa nähnyt, mutta vähän epäilen, että suurimmat emootionaaliset matkat koetaan taas kerran siinä kun pahiksia lävistetään seipäillä, räjäytellään ilmaan kotikutoisilla miinoilla ja puukotetaan selkään väijyvän Rambon toimesta.

Siinä ei ole yhtikäs mitään väärää, että elokuvia tehdään tiukasti yksi katsojakunta mielessä ja muut ryhmät jätetään osittain tai vaikka kokonaan huomiotta. Ei miehet valita siitä, että Bridget Jonesissa meitä edustaa vain Colin Firthin ja Hugh Grantin kaltaiset unelma-aviomiestyypit, eikä leffa siitä paranisi, jos meillä olisikin siinä mieleisempi "edustus". Bridget Jones on edelleen naisten fantasiaa ja siitä voidaan tehdä miehille mieleisempi vain muokkaamalla siitä osittain miesten fantasia, jolloin molemmat kohderyhmät saavat vain 50 prosenttisesti sitä mitä haluavat. Ehkä leffan puolessa välissä sisään voisi esimerkiksi talsia Iso-Arska minigunin kanssa, lanata koko aikaisemman cästin matalaksi ja siitä eteenpäin elokuva olisikin Bridget Jones vs. Predator tai jotain. Olisiko kumpikaan kohderyhmä leffaan tällöin tyytyväinen?

Elokuvien laadusta voi olla aina eri mieltä, mutta niiden kohderyhmää ei voi erottaa lopputuloksesta. Rambo on miehinen fantasia. Saa siitä naisetkin tykätä, kuten miehet saa tykätä Bridget Jonesista, mutta se on tehtävä elokuvan omilla ehdoilla. Ei ole mitään päätä eikä häntää lähteä vaatimaan, että Rambosta pitäisi tulla feminiinisempi tai Bridget Jonesista maskuliinisempi, koska se vain verottaa molempien sarjojen arvosta näiden suunnitellulle kohderyhmälle.

Aina voi toki heittää sen tyhjän argumentin, että häiritisikö miehiä muka niin paljon jos Rambossa olisi vahvoja naisia… no ei välttämättä häiritsisi, mutta olisiko ne Rambon tapauksessa millään tavalla tarpeellisia? Jos ainut mitä tällä voitettaisiin olisi se, että joku arvostelija, joka vihaa elokuvaa jo muutenkin, vihaisi sitä ehkä 1% vähemmän, niin ehkä ei maksa vaivaa.

Lopuksi sitten pieni twisti: Aikaisemmasta karseasta kärjistyksestä huolimatta pidän itsekin Bridget Jonesia ihan hyvänä elokuvana. Uskonkin, että yleisesti viiteryhmästä riippumatta suurin osa ihmisistä tunnistaa hyvän elokuvan riippumatta siitä kenelle se on kirjoitettu. Siinä piileekin ehkä se suurin ongelma tällaisessa feministisessä yksipuolisessa tavassa katsoa elokuvia. Se loppujen lopuksi perustuu hyvin tiukasti kärjistämääni kohderyhmäajatteluun. Että ihmiset ei jotenkin muka pääse elokuvaan sisälle, jos sinne ei kirjoiteta juuri heitä varten jotain koukkua tai samaistumiskohdetta. Todellisuudessa jokainen ihminen on kykeneväinen nauttimaan uskomattoman laajasta skaalasta erilaisia viihdetuotteita, eikä jokaisen tarvitse olla hänen makunystyröilleen erityisesti säädetty.

Toisin sanoen sen sijaan, että hilaisimme Bridget Jonesia ja Ramboa lähemmäksi toisiaan kannattaisi arvostelijankin oppia ennemminkin arvostamaan sitä, että meillä on nämä kaksi rajusti erilaista elokuvaa tarjolla. Kaikesta ei ole pakko tykätä, mutta otan diversiteetin paljon mieluummin koko elokuvateollisuuden tasolla, kuin erikseen jokaisen yksittäisen elokuvan sisällä.

Arvostellaan siis niitä elokuvia laadun perusteella, eikä sen mukaan mitä viiteryhmiä ne ottaa tai eivät ota huomioon.

En käsitä miksi nämä itseään kriitikkoina pitävät katsovat näitä toiminta rymistelyjä, kun kerran suurella todennäköisyydellä pahoittavat mielensä vai onko juuri tarkoitus päästä pätemään ja näyttämään kuinka hienoja ja fiksuja ollaan, kun haukutaan suurella suulla. Olisivat hiljaa, jos eivät pysty antamaan puolueettomia arvosteluja.

Just kävin katsoo leffan. Annan ***1/2. On kiva katsoa monimutkaisia syvällisiä juonikuvioita ja hahmoja, mutta kyllä Ramboa mennään katsomaan ihan vaan toiminnan takia. Sillä tavalla se pitäisikin mielestäni arvioida.

Leffa täyttä roskaa. Pas*aa.
First Blood on klassikko, muut sitten mitä sattuu.
Uskomatonta että täällä kommentoidaan arvostelijan sukupuolen perusteella, sattuuko arvostelu miellyttämään.
Ei se leffa, vaan arvostelijan sukupuoli.
Uskomatonta. Tai sitten ei, kun on kädet kyynärpäitä myöden rasvassa ja suurin rakkaus on auto takapihalla, etupelti auki.
Naisia ollaan nähty joskus Teboililla. Ne on tosi mageita. Mut Rambo on mageempi.

…sitten takaisin mamman ja papan kellariin asustamaan, ja olemaan BossMies netissä tms. LOL.

Rommirusina02

Naisia ei saisi päästää arvostelemaan Ramboja. Ei ne niistä tykkää. Rambot on äijäleffoja.

Älähän nyt! Mä olin vaimon kanssa katsomassa ensi-illan. Ei tuo moittinut.

"Last Bloodin Meksiko asukkaineen on kuitenkin Trumpin aikakauden fantasia rajan takaisista ihmisistä, joista suurin osa on korruptoituneita rikollisia."

Tuo kertoo kaiken olennaisen tästä arvostelijasta, kun ei edes Trumpia tunne. Valemediasta saanut virheellisen käsityksen ja siihen nojaa myös arvostelussaan.

Feministien ei kannattaisi katsella leffoja ollenkaan vaan tehdä ihan omia. Tosin niitä ei kukaan muu katsoisi.

Kiukkane

Tuo kertoo kaiken olennaisen tästä arvostelijasta, kun ei edes Trumpia tunne. Valemediasta saanut virheellisen käsityksen ja siihen nojaa myös arvostelussaan.

Feministien ei kannattaisi katsella leffoja ollenkaan vaan tehdä ihan omia. Tosin niitä ei kukaan muu katsoisi.

Eiköhän tuo ole suoraan lainauksena dementikon suusta valkoisesta talosta.

Muropaketin uusimmat