Arvostelu: Rambo: Last Blood on ankea esitys – Aika ajoi Sylvester Stallonen ohi

19.09.2019 07:00 | Helinä Laajalahti

Sylvester Stallonen esittämän John Rambon viides elokuva julkaistaan lähes 40 vuotta First Bloodin jälkeen. Rakastettu hahmo olisi ansainnut parempaa. Elokuvan parhaat kohtaukset nähdään jo trailerissa.


Ensi-ilta: 20.9.2019
Alkuperäisnimi: Rambo: Last Blood
Ohjaus: Adrian Grunberg
Käsikirjoitus: Matthew Cirulnick, Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Paz Vega, Yvette Monreal, Adriana Barrazza & Sergio Peris-Mencheta
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16 


Sylvester Stallonen sotakone John Rambo on säilynyt hengissä yllättävän pitkään sen jälkeen, kun First Blood julkaistiin vuonna 1982. Nyt, käsittämättömät 37 vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen, julkaistaan Rambon viides – ja toivottavasti myös viimeinen – seikkailu.

Adrian Grunbergin ohjaamassa Rambo: Last Bloodissa Rambo asustaa vanhalla kotitilallaan, kouluttaa hevosia ja harrastaa ajoittain ihmisten pelastusta. Kotitaloutta hoitaa Maria (Adriana Barrazza), jonka kerrotaan asustaneen tilalla koko ikänsä ja joka on ikään kuin pikkusisko Johnille. Marialla on kasvattitytär Gabrielle (Yvette Monreal), jolle Rambo on puolestaan toiminut isän korvikkeena.

Isätön ja äiditön Gabrielle kaipaa tietoa omasta isästään ja karkaa etsimään tätä Meksikoon. Tyttö kuitenkin jää paikallisen rikoskartellin haaviin ja John-setä joutuu suuntaamaan pick upinsa keulan kohti naapurimaata – ja samalla myös puukkonsa terävän pään kohti pahisten pehmeitä kudoksia.

Joidenkin ihmisten sydän on täysin musta, näin uskoo Rambo ja on varmastikin aivan oikeassa. Last Bloodin Meksiko asukkaineen on kuitenkin Trumpin aikakauden fantasia rajan takaisista ihmisistä, joista suurin osa on korruptoituneita rikollisia.

Pelastusoperaation jälkeen pahuus seuraa mukana takaisin rajan yli. Rambo ei kuitenkaan ole eilisen teeren poika vaan hänellä on varsin teräviä tervetulotoivotuksia odottamassa rikollisten rynnäkköä.

Tottahan pahisten lahtaamista aina mielellään katsoo, etenkin kun on armeijallinen porukkaa yhtä ihmistä ja tämän ovelia ansoja vastaan. Elokuvan parhaat kohtaukset ovat kuitenkin nähtävissä jo trailerissa.

Rambo: Last Blood on elokuva, jonka nimensä mukaisesti pitäisi olla nimihahmon viimeinen. Sen myös toivoisi olevan armollinen vuosikymmeniä ihaillulle toimintahahmolle. Last Blood ei kuitenkaan ole mikään Logan tai Gran Torino, missä tarkastellaan ikääntynyttä toimintasankaria ihmisenä, vaan vanhaa äijää pidetään samassa lokerossa kuin ennenkin. Eikä tämä toimi kuin hetkittäin.

Maailmassa, jossa John Wick on napannut tämän hetken parhaan toiminta-antisankarin arvonimen harteilleen, on uusi Rambo geneerisyydessään kuin ankein Netflix-elokuva.

Muistaakseni neljäs Rambo (Stallonen itsensä ohjaama vuodelta 2008) oli varsin mukiinmenevä (Stallonen toimintaelokuvien lukuisat jatko-osat alkavat ikävä kyllä puuroutua muistissa). Nyt aika toimintasankarina on kuitenkin auttamattomasti alkanut ajaa 73-vuotiaan Stallonen ohi. Epätasaisesti kirjoitettu rooli on suunnattu pääasiallisesti keski-ikäiselle sankarille, mutta Stallonen Rambo on eläkeikäinen papparainen.

Stallonen verbaalinen ulosanti ei ole koskaan ollut selvimmästä päästä, mutta nyt sössötyksestä ei tahdo saada enää mitään selvää. Kyllä hän edelleen heiluttaa puukkoaan ja jaksaa vetää jousen kireälle, mutta mihinkään Clint Eastwoodin tasolle hän ei yrmeänä vanhana miehenä pääse.

Lopuksi seuraa se “feministinen vuodatus”, minkä jokainen arvostelijan nimen noteerannut lukija varmasti arvasi olevan tulossa.

Last Bloodin naishahmot ovat juuri niin stereotyyppisiä kuin genrelle tyypillisissä elokuvissa vaan voi olla: Maria on lempeä äitihahmo, Gabrielle viaton tytär ja Ramboa Meksikon puolella auttava Carmen (Paz Vega) tyypillinen avustaja ja hoitaja. Hänen esittämälleen journalistille olisi edes aavistuksen syvennetymmän roolihahmon voinut kirjoittaa. Elämme sentään vuotta 2019.

Rambosta voi myös vetää mielenkiintoisen yhtymäkohdan ensi viikolla julkaistavaan, kotimaiseen elokuvaan Tottumiskysymys. Siinä naisnäyttelijä kyseenalaistaa kohtausta, missä hänen roolihahmonsa sekä raiskataan että tapetaan tuettaessa mieshahmon kasvua. Stallone ja toinen käsikirjoittaja Matthew Cirulnick uppoavat juuri tähän mieshahmoja korostavaan suohon, jossa viatonta luontokappaletta kidutetaan, jotta elokuvan sankari saisi hoitaa oikeutetun kostonsa ennen lopullista eläköitymistä.

Elokuvan paskiaiset ovat kuitenkin juuri niin yksiulotteisia paskiaisia, että heidän lahtaamisensa on ihan oikeutettua vähemmälläkin alleviivauksella.

RAMBO: LAST BLOOD

”Lähes 40 vuotta yrmyillyt Rambo olisi ansainnut paremman elokuvan oletettavasti viimeiseksi elokuvakseen. Rambo: Last Blood on geneerisyydessään kuin ankein Netflix-elokuva.”

Muropaketin uusimmat