Arvostelu Kahjo Dream Scenario on Nicolas Cagen viime vuosien parhaita elokuvia

Nicolas Cagen Dream Scenarion pikimusta huumori naurattaa ja ahdistaa.

Ensi-ilta: 23.2.2024
Alkuperäisnimi: Dream Scenario
Ohjaus: Kristoffer Borgli
Käsikirjoitus: Kristoffer Borgli
Pääosissa: Nicolas Cage, Julianne Nicholson, Michael Cera, Tim Meadows, Dylan Gelula, Dylan Baker
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16

Nicolas Cagen lisäksi Dream Scenario -elokuvaa on mainostettu tuottaja Ari Asterin nimellä. Ratkaisu on ymmärrettävä, sillä A24-elokuvien faneille Hereditary– ja Midsommar-ohjaaja on taatusti tuttu. Surrealistinen uutuus on kuitenkin alusta loppuun täysin ohjaaja-käsikirjoittaja Kristoffer Borglin elokuva.

Dream Scenario on vasta kolmas Borglin täyspitkä leffa. Norjalaisohjaaja on onnistunut jo nyt kehittämään oman tunnistettavan tyylinsä. Visuaalisesti Borglin teokset eivät ole täysin samasta puusta veistettyjä. Kokoillan elokuvia ja lukuisia lyhäreitä yhdistää pikimusta huumori ja tahallista myötähäpeää aiheuttava satiiri.

Dream Scenario sekoittaa kantaa ottavaan komediaansa myös ahdistavia kauhuelementtejä. Yhdistelmä toimii hämmentävän hyvin.

Viime vuosina paluun laadukkaampien elokuvien pariin tehnyt Nicolas Cage on täysin oikea näyttelijä Dream Scenarion pääosaan. Ohjaaja on mieltynyt neuroottisiin ja narsistisiin hahmoihin, joita hänen edellinen Sick of Myself -elokuvansa oli täynnä.

Kuva: © A24

Maailman tylsin Freddy Krueger

Suomessa vain vuoden 2022 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty Sick of Myself oli helposti tuon vuoden paras komedia. Ihanan sairas satiiri sai kiemurtelemaan myötähäpeästä ja nauramaan ääneen. Aivan sen tasolle Dream Scenario ei yllä.

Nicolas Cage näyttelee nyt normijamppaa nimeltään Paul Matthews. Maailman tavallisin mies on yliopistoprofessori, jolla on meidän kaikkien tavoin suuria unelmia, muttei mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Paul alkaa ilmaantua ilman järkevää selitystä ihmisten uniin ympäri maailman. Mies yrittää ensin sivuuttaa yliluonnollisen oloisen kummallisuuden, mutta hänestä tulee kaikkien tuntema ilmiö, julkkis ja nettihitti.

Ensin Paul ilmestyy perheenjäsentensä ja tuttaviensa uniin. Pian puolet maailmasta uneksii keski-ikäisestä miehestä. Maailman tylsin Freddy Krueger on pelkkä passiivinen sivustakatsoja. Tuppisuu vain tuijottaa vierestä riippumatta mitä vieraiden ihmisten unissa tapahtuu.

Paulista tulee superjulkkis tekemättä sen eteen yhtikäs mitään. Huomio tarjoaa syrjäänvetäytyvälle miehelle mahdollisuuden saada lopultakin pitkään kirjoittamansa kirja julkaistua.

Kuva: © A24

Kunnianhimoinen provokaatio

Ohjaaja Borglin edellisessä elokuvassa hahmot hakivat huomiota ja julkisuutta tekemällä suunnilleen mitä tahansa. Maailman itsekeskeisin päähenkilö kirjaimellisesti mutiloi kasvonsa saadakseen sometykkäyksiä ja tullakseen tunnetuksi.

Sosiaalisen median ja pikavauhtia unohtuvan meemijulkisuuden ohella Borgli käsittelee Dream Scenariossa lukuisia muitakin aiheita. Leffaan on ängetty ehkä liikaakin ideoita, joista kaikki eivät Sick of Myselfin tavoin naurata ääneen. Myötähäpeähuumorin kohdalla pelkkä hymähtelykin kantaa pitkälle. Viihdyttävä ja ahdistava fiilis on taattu, vaikka muutama aihe jää pintaraapaisuksi.

Dream Scenario provosoi ja ottaa kunnianhimoisesti kantaa. Somen ja vastentahtoisen julkisuuden lisäksi osansa saavat esimerkiksi cancel-kulttuuri ja siitä aiheesta tai aiheetta valittavat. Borglilla on sanottavaa myös maskuliinisuudesta, markkinoinnista, kaupallisuudesta ja menestyksen varjopuolista.

Nicolas Cage kommentoi omaa muuttumistaan eläväksi nettimeemiksi jo parin vuoden takaisella Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka -elokuvallaan, jossa hän esitti fiktiivistä versiota itsestään. Puolitiehen jäänyt komedia keskittyi lähinnä näyttelijän ns. rage-Cage-täysilläpäästelyleffoihin. Dream Scenario käsittelee osittain samoja teemoja, mutta huomattavasti fiksummin.

Cagen meemifikaatio sai tulta alleen hänen mekastusrooleistaan. Borgli tarjoaa näyttelijälle mahdollisimman rauhallisen roolin, jossa Cage tekee upeaa työtä.

Kuva: © A24

Taitavasti komedian ja kauhun välillä

Paul-professorin käytös ihmisten unissa muuttuu. Passiivinen toljottaja alkaakin hyökätä painajaisissa uneksijoiden kimppuun mahdollisimman väkivaltaisesti. Paulin fanit alkavat vihata häntä.

Tunnelma muuttuu radikaalisti. Rauhallisesti soljuvan kerronnan korvaa painajaismainen kauhuelokuvatyyli. Borgli alkaa leikata kuvasta toiseen vauhdikkaammin. Scoren kepeämmät soinnut korvaa synkän simppeli parin nuotin melodia.

Visuaalinen ilme ja kuvaaja Benjamin Loebin tyyli pysyvät yllättäen suunnilleen samoina alusta loppuun. Borgli näyttää aluksi tavallisen tallaajan elämäänsä tyytyvän Paulin maailmaa alaviistosta kuvattuna. Painajaisissa sama kuvakulma tuntuu uhkaavalta.

Cancel-kulttuuria Borgli olisi voinut käsitellä syvällisemmin. Turvallisen tilan periaate ei enää toimi Paulin työpaikalla, koska opiskelijat alkavat pelätä professoria myös hereillä ollessaan. Mies saa potkut. Suursuosion ensin suomat mahdollisuudet romahtavat, vaimo jättää ja lapset alkavat kammota isäänsä.

Kuva: © A24

Myötähäpeän maksimi

100 minuutin mittaisessa leffassa on pari ideaa liikaa. Cancel-kulttuurin kommentointi kaikille osapuolille nauraen puuroutuu väkisinkin. Unet mainostilaksi muuttava juonikuvio toimii paremmin.

Nicolas Cage on kertonut jäävänsä pian eläkkeelle. Tai ainakin tekevänsä vähemmän elokuvia ja valitsevansa roolinsa todella tarkkaan. Dream Scenarion proffan rooli on kuin Cagelle kirjoitettu hänen oman meemiytymisensä myötä. Hahmossa on hitunen samaa kuin Cagen Adaptation-elokuvassa (2002) esittämän käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin fiktiivisessä versiossa. Uutuuden piikikäs satiiri on oman unilogiikkansa kautta ahdistavampaa.

Dream Scenario on viihdyttävä ja tahallisen haastava pikimusta komedia. Esimerkiksi erään sen seksikohtauksen aikana tekee mieli kaivaa silmät päästään silkasta myötähäpeästä. Nicolas Cagen viime vuosien elokuvista uutuus on toiseksi paras. Tyyliltään täysin erilaisen Pig-mestariteoksen (2021) ohi ei helposti kiilata.

DREAM SCENARIO

”Dream Scenario on Nicolas Cagen viime vuosien parhaita elokuvia, jonka ohjaaja Kristoffer Borglilla on oma tunnistettava tyylinsä vain kolmen elokuvan jälkeen.”