Arvostelu Nicolas Cagen uusi elokuva naurattaa ääneen, vaikka Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka lyökin jarrut pohjaan liian aikaisin

Nicolas Cagen metaelokuvan idea jää puolitiehen.

Ensi-ilta: 22.4.2022
Alkuperäisnimi: The Unbearable Weight of Massive Talent
Ohjaus: Tom Gormican
Käsikirjoitus: Tom Gormican, Kevin Etten
Pääosissa: Nicolas Cage, Pedro Pascal & Neil Patrick Harris
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K12

Nicolas Cagen The Unbearable Weight of Massive Talent eli Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka ei tietenkään ole ensimmäinen elokuva, joka laittaa jonkun maailmankuulun näyttelijän esittämään itseään. Tai ainakin enemmän tai vähemmän fiktiivistä versiota itsestään.

Nicolas Cage esittämässä Nick Cagea on silti todella herkullinen lähtökohta metakikkailulle ja mahdollisuus Being John Malkovich -tyyliseen häröilyyn. Jo ennen tätä elokuvaa Cage on tehnyt selväksi sen, että hän tietää muuttuneensa Oscar-palkitusta ja huippupalkatusta Hollywood-tähdestä eläväksi meemiksi. Hän on tunnustanut esiintyneensä roskaelokuvissa vain rahan takia, mutta hoitaen hommansa kunnialla ja tehden niidenkin roolit pieteetillä.

Cage on muutaman viime vuoden aikana tehnyt jonkin sortin paluun, vaikkei ikinä olekaan ollut poissa. Se on fakta, jota myös The Unbearable Weight of Massive Talent korostaa useampaan otteeseen.

Leffan parasta antia on luonnollisesti samaan aikaan sekä täysin tosissaan oleva että omalle erikoismiehen maineelleen ja zen-mestarimaiselle käytökselleen itseironisesti naurava Cage. Kokonaisuutena eri genrejä sekoittava metakikkailu ei harmi kyllä ole mikään mestariteos. Cage ja toinen pääosanesittäjä Pedro Pascal loistavat rooleissaan, mutta leffa on erityisesti loppua kohden harmittavan perinteinen toimintapätkä. Herkullisen kahjo lähtökohta tarjoaisi vielä paljon syvempiä metatasoja. Leffalla olisi myös saumat sanoa paljon enemmän ja ottaa Hollywoodin epäkohtiin rohkeammin kantaa.

Eniten The Unbearable Weight of Massive Talentista saavat luonnollisesti irti Cagen megafanit, jotka osaavat ulkoa muidenkin kuin miehen tunnetuimpien elokuvien dialoginpätkät. Leffa naurattaa taatusti ääneen, kunhan Cagen viimeisen parinkymmenen vuoden uravalinnat, ylä- ja alamäet, sekä perustiedot hänen elämästään ovat hallussa.

Huippuroolia epätoivoisesti tusinaleffojensa keskellä jahtaava, viskiä kiskova, rahavaikeuksista kärsivä ja omalaatuisia elämänviisauksiaan laukova Cage on luonnollisesti hulvattoman hauska hahmo. Tietysti, koska se on niin lähellä oikeaa miestä, joka kertoo vakavalla naamalla näyttelevänsä nouveau shamanic -tyylillä, mutta myös nauraa itse keksimälleen termille. Tai tietää esimerkiksi Tri Caligarin Kabinetti -elokuvan diggailunsa olevan aivan överiä.

Itsensä lisäksi Cage esittää elokuvassa myös mielikuvitus-Cagea, suoraan Wild at Heart -elokuvasta karannutta nuorempaa versiota, joka on jonkin sortin omatunto ja nimeltään Nicky. Digitaalisesti nuorennettua huliviliversiota näyttelee lopputekstien mukaan Nicolas Kim Coppola, joka on Cagen oikea nimi.

Cage-ummikot tuskin saavat leffasta juuri mitään irti, sillä metailun ympärille kasatun kertomuksen käsikirjoitus ja tarina eivät ole kovin kummoisia.

Leffan kantava on idea hölmöydessään sopivan korkealentoinen, mutta toteutus turhan kömpelö ja loppua kohden jopa tylsä. Juoni lienee jo melkein kaikille selvä – Nick Cagella on rahahuolia, eikä töitä tahdo löytyä. Neil Patrick Harrisin esittämä agentti löytää Cagelle erilaisen duunin. Espanjalaismiljonääri haluaa hänet osallistumaan syntymäpäivilleen Mallorcalle. Näyttelijänhommista eläkkeelle aikova Cage ottaa keikan vastaan pitkin hampain.

Pascalin esittämä miljonääri Javi Gutierrez on Cagen superfani ja intohimoinen cinefiili. Massiivisen Cage-krääsäkokoelman omistava mies on myös kirjoittanut idolilleen leffakässärin. Kuten oikeakin Cage, niin myös leffaversio on aina valmis keskustelemaan elokuvista. Fanin ja idolin välille alkaa kehittyä ystävyys. Metahassuttelun ohella elokuvan parasta antia onkin tähden ja miljonäärin bromance.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Tom Gormican haluaa mahdottaa teokseensa mahdollisimman monta eri Cagea, mukaillen tämän huiman laajaa filmografiaa. Elokuva muuttuu näppärästä satiirikomediasta ensin agenttiparodiaksi, sitten toimintakomediaksi ja lopulta Cagen kehnompien actionleffojen kaltaiseksi mekastukseksi.

Gormican ja toinen käsikirjoittaja Kevin Etten onnistuvat kun elokuva keskittyy nauramaan vain Cagen, leffakliseiden ja Hollywoodin toimintatapojen kustannuksella. Tähti heittäytyy täysillä niin rage-Cage-moodiin kuin kyynelehtimään yltiösiirappisesti.

Pascalin esittämä Javi on kuitenkin myös huumekartellipomo, joka on ilmeisesti kidnapannut presidenttiehdokkaan tyttären. Mukaan on ängetty lisäksi turhanpäiväinen CIA-agenttikaksikko (Tiffany Haddish ja Ike Barinholtz), joka nakittaa Cagen vakoilemaan Javia. Juonenkäänteen myötä Cage pääsee toistamaan trillereissä ja toimintaleffoissa oppimaansa. Tarjolla olisi mahdollisuus jopa todella huuruisen häröilyyn, mutta The Unbearable Weight of Massive Talent tyytyy itseään toistavaan kohellukseen.

Ratkiriemukkaan ja hetkittäin jopa nerokkaan alun jälkeen muuttuu turhan geneeriseksi Cage-toiminnaksi, tietysti tahallaan. Sekin naurattaa hetken, mutta on lopulta pettymys ja liian helppo ratkaisu. Se ei riitä, että metaelokuva on täynnä viittauksia tähtensä tuttuihin ja tuntemattomampiin rooleihin ja kommentoi yltiökaupallisten elokuvien perusratkaisuja markkinoinnin kannalta. Ei vaikka leffa itse päätyy tekemään juuri samat sata kertaa nähdyt ratkaisut.

The Unbearable Weight of Massive Talent olisi voinut ottaa mallia Cagen vuoden 2002 loistavasta Adaptation-elokuvasta ja sen tavasta keikauttaa tyyliään.

Cage teki viime vuoden mestarillisessa Pig-elokuvassa yhden uransa parhaista rooleista, jonka jälkeen odotukset olivat ehkä turhan korkealla. Tällaisena The Unbearable Weight of Massive Talentin puolitiehen jäävä metailu on vain kertakäyttöviihdettä. Uutuus on silti paikoin näppärä ja hetkittäin huiman hauska elokuva, pakollista katsottavaa kaikille Cage-faneille.

THE UNBEARABLE WEIGHT OF MASSIVE TALENT

”The Unbearable Weight of Massive Talent naurattaa ääneen, mutta sen käsikirjoitus ei anna Nicolas Cagen viedä nicolascageiluaan tarpeeksi korkeisiin sfääreihin.”