Uusimmat

Arvostelu WandaVision on rohkeinta mitä Marvel Studios on tehnyt – Uusi tv-sarja eroaa edukseen supersankarielokuvista

14.01.2021 19:00 Aki Lehti

Marvel Studion ensimmäinen tv-sarja on mukavan sekopäinen ja tyyliltään jotain aivan muuta kuin yhtiön supersankarielokuvat.

Marvel-fanit saavat vihdoinkin huomenna perjantaina uutta katsottavaa Disney Plus -palvelussa alkavan WandaVision-sarjan myötä. Se on ensimmäinen Marvel Studiosin tuotos sitten vuoden 2019 Avengers: Endgame – ja Spider-Man: Far From Home -elokuvien jälkeen. Supersankariseikkailuja ei siis ole julkaistu puoleentoista vuoteen, eikä perinteistä sellaista ole nytkään luvassa.

Marvel Studios ansaitsee kehut ottamastaan riskistä; WandaVision on jotain aivan muuta kuin perinteiset supersankarimäiskeet. Kuten trailereista ja muista promoista on tullut ilmi, sarja on osa Marvelin valkokangasuniversumia, mutta tyyliltään se on sekopäinen homagen ja parodian sekoitus vanhoille yhdysvaltalaisille sitcom-sarjoille. WandaVision saanee huimat määrät intohimoisia faneja, mutta moni supersankarifani saattaa pettyä Marvel Studiosin ensimmäisen tv-sarjan surrealistiseen hassuttelutyyliin.

Wanda Maximoffin ja Visionin rooleihin palaavat leffoista tutut Elizabeth Olsen ja Paul Bettany. Periaatteessa kertomuksen keskiössä on heidän parisuhteensa, mutta tapahtumapaikkoina ovat eri vuosikymmenten tv-sitcomeista tutut keskiluokkaiset lähiöt, niiden identtiset talot ja kodit, lähiympäristöt sekä Visionin työpaikka konttorilla.

Sekä Visionilla että Wandalla on sarjassa tutut supervoimansa, mutta supersankareita he eivät todellakaan ole.

WandaVisionin ensimmäinen kausi koostuu yhdeksästä jaksosta, joista saimme katsottavaksi ennakkoon vain kolme. Niiden perusteella ei tietenkään voi antaa lopullista tuomiota, erityisesti siksi, ettei tarina tunnu vielä niiden aikana nytkähtävän kunnolla käyntiin. Kolme jaksoa keskittyvät esittelemään sarjan visuaalista tyyliä ja sen kahelin todellisuuden sääntöjä, joihin tottumisessa meneekin hetki.

Ensimmäinen jakso sijoittuu 1950-luvulle, ja on kuvattu oikean liveyleisön edessä aikakauden tyylin mukaisesti. Episodi tekee kunniaa esimerkiksi I Love Lucy -sarjalle, yhdelle vuosikymmenen suosituimmimista tilannekomedioista.

Pariskunta yrittää elää Westview’n lähiössä tavallista elämää. 1960-luvun maisemiin matkaavissa jaksoissa ihmetellään mitä Visionin työnantajafirma oikeasti tekee, yritetään salata supervoimat tungettelevilta naapureilta, koitetaan olla osa yhteisöä ja törmätään perinteisempiin parisuhdeongelmiin. Hömelöt sitcom-hauskuudet naurattavat kyllä liveyleisön lisäksi myös katsojaa, mutta osa tilanteista on itse asiassa melko karmivia ja huoluvat uhkaavaa tunnelmaa.

Hauskan ja kummallisen lisäksi sarjaa kuvaavat adjektiivit häiriintynyt ja ahdistava. Vähän väliä hahmoille ja katsojille väläytetään kuvia jostain muualta, toisesta todellisuudesta ja asioista, jotka eivät sovi sarjan perustyyliin lainkaan. WandaVisionin maailmassa ja todellisuudessa ei ole kaikki kohdillaan.

Toisin kuin sarjan henkilöt, niin katsoja tietysti tietää, että hahmot eivät ole MCU:n normitodellisuudessa. Ensimmäiset jaksot eivät tietenkään paljasta missä, vaikka ovatkin täynnä viittauksia ja easter egg -juttuja Marvel-universuminsa tunteville. Niistä suurin osa menee taatusti muilta ohi.

Silmäniskuilla ei periaatteessa ole väliä, sillä WandaVisionia voi katsoa olematta edes Marvel-diggari. Tutumpaan todellisuuteen viittaavista muutaman sekunnin mittaisista välähdyksistä huolimatta kovinkin sarjis- tai leffafani on ensimmäisten jaksojen jälkeen kuutamolla. Toki ainakin sarjiksensa lukenut hiffaa keitä osa sivuosahahmoista oikeasti on, mutta edes sillä ei ole vielä tässä tutustumisvaiheessa kovinkaan paljon merkitystä.

Joka jaksossa mukana olevia kuvitteellisten esineiden ja asioiden tv-mainoksia ei voi missata, eikä sitä kuka kaupattavat kodinkoneet sun muut on tehnyt. Vain yksi vekottimista on Stark Industriesin valmistama, muut eräänkin Hydran.

Jo sarjan mainoksista selviää, että Wandalla on kyky muokata todellisuutta, joten tulevissa MCU-elokuvissa ja -sarjoissa rinnakkaistodellisuudet saattavat nousta paljon aiempaa tärkeämpään osaan juonta.

Disney Plus painotti vielä normaaliakin enemmän, ettei jaksojen juonenkäänteitä spoilata arvosteluissa liikaa. Moinen ei ole muutenkaan tapana, mutta tässä tapauksessa se olisi myös melko hankalaa, koska kolme jaksoa eivät todellakaan paljasta mistä koko sekoilussa oikein on kyse.

Alla oleva lyhyempi trailerikin paljastaa sarjasta ja erityisesti loppukauden tapahtumista enemmän kuin näkemiemme jaksojen perusteella voi arvata. Mainospätkän tunnelma on aivan jotain muuta kuin alkupään jaksoissa ja tehty selvästi Marvel-leffojen tyylistä pitävien katsojien houkuttelemiseksi sarjan pariin.

Onneksi kaikkien jaksojen ohjaajana toimii Matt Shakman, ja käsikirjoituksetkin ovat pääosin yhden naisen kynästä, eli niistä vastaa Jac Schaeffer. WandaVision on jo tarpeeksi sekava poukkoillessaan eri vuosikymmenien sitcomien tyylistä toiseen. Useamman ihmisen ohjaamana ja kirjoittamana tuloksena olisi todennäköisesti ollut sekasotku.

Sarjan omituisen omaperäinen tyyli on ehdottomasti oikea valinta, sillä ainakaan sarjakuvista tutun Wandan tarinaa olisi aivan turha lähteä kertomaan sen perinteisimmän supersankarikertomuksen kautta.

WandaVision voi aluksi tuntua suomalaiskatsojasta haastavalta, sillä yli puoli vuosisataa vanhat jenkkisitcomit ovat harvalle meistä tuttuja. Mutta tuskinpa niitä on katsonut kovin moni yhdysvaltalainenkaan Marvel-fani, joten tyyli ei ole lainkaan ylitsepääsemätön. Vaikka sarja poikkeaa perinteisestä, niin kyse ei silti ole avant gardesta, vaan Marvelin supersankareista.

Näyttelijöistä parhaiten vetää Elizabeth Olsen, mutta Paul Bettanyssa tai muissakaan näyttelijöissä kuten Kathryn Hahnissa tai Teyonah Parrisissa ei ole mitään vikaa. Jokainen rooli vaatii reipasta ylinäyttelemistä, mutta Olsen tuntuu sisäistäneen tilannekomiikan rytmityksen parhaiten.

Tekijät ja näyttelijät ovat kertoneet kolmen viimeisen jakson olevan lähempänä normaalia Marvel-seikkailua. Toivottavasti kausi ei pääty siten, että hahmojen herätessä / havahtuessa / palatessa maailmansa oikeaan todellisuuteen meno muuttuu perinteiseksi Marvel-mäiskeeksi. Loppuun on luvattu alkupuolta enemmän toimintaa, mutta tyylin keikauttaminen turvallisen tutuksi olisi typerä ratkaisu.

Moni haluaa varmaankin tuijottaa kaikki jaksot putkeen, mutta itselleni kolme episodia putkeen oli jo melkein liikaa. Näkemäänsä ei ehtinyt analysoida kunnolla ja pikkudetaljeja tarjoiltiin enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka jaksot ovat parodiaa eri vuosikymmenien sitcomeista lavasteiden, vaatetuksen ja muodin muuttuessa aikakauden mukaan, niin ainakin alun episodit ovat keskenään turhan samankaltaisia.

WandaVision on silti mukavan rohkeasti aivan jotain muuta kuin Marvel Studiosin elokuvat. Sarjan tyyli tuntuu raikkaalta itseään toistavien supersankarispektaakkeleiden jälkeen.

WandaVision alkaa Disney Plus -palvelussa huomenna 15. tammikuuta, jolloin tarjolle tulee kaksi ensimmäistä jaksoa. Uudet jaksot nähdään aina perjantaisin.

MAINOS | Disney+ nyt Suomessa! Tilaa hintaan 6,99 € / kuukausi tai 69,99 € / vuosi

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat