Uusimmat

Pika-arvio: Batwoman alkaa HBO Nordicilla tiistaina – Ensimmäinen jakso on raivostuttava sekasotku

07.10.2019 20:00 Aki Lehti

Batwoman-sarjan pilottijakso ei lupaa kovin hyvää.

Näyttelijä Ruby Rose esiintyi ensimmäisen kerran Batwomanina Yhdysvalloissa viime joulukuussa nähdyssä DC Comicsin tv-supersankareiden yhteisessä Elseworlds-tarinassa. Batwomanin oma tv-sarja alkoi The CW -kanavalla eilen 6. lokakuuta ja sen ensimmäinen jakso nähdään Suomessa tuoreeltaan HBO Nordicissa huomenna tiistaina 8. lokakuuta.

Jostain syystä The CW -kanava päätti lähettää toimittajille ennakkoon vain pilottijakson, jonka perusteella on aivan turha kirjoittaa kunnon arviota sarjasta. Batwoman voi tietysti lähteä ihan mihin suuntaan tahansa, mutta ehkäpä ennakkokatseluita olisi kannattanut jakaa medialle edes muutaman jakson verran, sillä pelkän pilotin perusteella sarja on aivan kammottava, jopa Arrowverse-asteikolla.

Batwoman on jo kuudes The CW -kanavan DC Comicsin sarjakuviin perustuva supersankarisarja. Kanavalla pyörivät jo Arrow, The Flash, Supergirl, Legends of Tomorrow ja Black Lightning. Arrowversen sarjoista itse Arrow’n ensi viikolla alkava kahdeksas kausi jää sen viimeiseksi.

Myös Batwoman-sarjan pääpäsmärinä toimii Greg Berlanti ja sen käsikirjoittajana Caroline Dries. Tämä versio kertoo Kate Kanesta (Rose), joka on nykyisen vuonna 2006 esitellyn sarjakuvaversionsa tapaan avoimesti lesbo ja juutalaisperheen kasvatti.

Kun Rose viime vuonna kiinnitettiin rooliin alkoi somessa paskamyrsky. Fanit kritisoivat Rosea muun muassa siitä, ettei tämä ole juutalainen. Lisäksi joidenkin kommentoijien mukaan avoimesti lesbo näyttelijä ei ollut rooliin tarpeeksi lesbo. Rose sai moisista älyttömyyksistä tarpeekseen ja häipyi Twitteristä, mutta kirjoitti sitä ennen oman mielipiteensä tilanteesta.

Batwomanin ensimmäinen jakso kestää 45 minuuttia ja se on lähinnä raivostuttava. Siinä missä Netflixin Marvel-sarjoista jokainen junnasi paikoillaan, niin tämä DC-sarja on niiden täysi vastakohta. Pilotti on tungettu aivan täyteen tavaraa ja sillä on mielipuolinen kiire ehtiä kertoa päähenkilönsä taustatarina, esitellä kaikki muut hahmot, selittää mitä Gotham Cityssä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, avata henkilöhahmojen väliset suhteet ja toimia vieläpä itsenäisenä kokonaisuutena. Jakso viilettää eteenpäin kuin päästäinen piripäissään, ja lopussa tuntuu kuitenkin vain siltä, että kantava idea saatiin juuri ja juuri kerrottua.

Kaikkea näytettyä en tietenkään aio kirjoittaa auki, vaan saatte itse nauraa ja / tai kyllästyä huomenna pilotin parissa. Tässä poliisivaltiota muistuttavassa Gotham Cityssä Batmania ei ole nähty kolmeen vuoteen, vaan hänen hommiaan hoitaa yksityinen firma nimeltään Crows, jonka omistaja sattuu olemaan Batwoman-Katen isä. Ja Kate on tietysti Bruce Waynen serkku, joka ei kuitenkaan tiedä kadonneen miljonäärin olevan Batman.

Katen sisko ja äiti ovat kuolleet auto-onnettomuudessa tämän ollessa lapsi, koska Batman onnistui pelastamaan vain Katen. Traumatisoitunut Kate syyttää Batmania heidän kuolemastaan. Poliisikoulusta lesbosuhteen takia kenkää saanut Kate palaa Gothamiin juuri sopivasti kun psykopaattipahis Alice (Rachel Skarsten) sieppaa hänen exänsä Sophien (Meagan Tandy), mutta Kate löytää serkkunsa Lepakkoluolan ja..

Voi pyhä lähtöasetelma sentään, rauhoittukaa nyt edes hetkeksi!

Stoori on suunnilleen sama kuin sarjakuvassa ja siinä on sen suurin heikkous – se on liian sarjakuvamainen. Pilottijakso voisi toimia, ellei siihen olisi ängetty suunnilleen yhden sarjakuva-albumin verran tapahtumia.

Arrowversen sarjat ovat välillä hyvää hömppää ja toisinaan mukavan kamalaa campia. Batwoman ottaa itsensä aivan liian vakavasti ja ainakin sen pilotti on huonoin näkemistäni The CW -kanavan DC-sarjojen jaksoista. Suunta ei voi olla kuin tästä ylöspäin.

 

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat