Uusimmat

Rakkautta & Anarkiaa 2023 – Nämä viisi elokuvaa kannattaa ottaa katselulistalle

Kuva: © Ghost Grrrl Pictures

11.09.2023 17:24 Aki Lehti

Rakkautta & Anarkiaa -festivaali tarjoaa taas vuoden parhaita ja kiinnostavimpia elokuvia. Kattaukseen kuuluu 141 pitkää elokuvaa ja 163 lyhytelokuvaa.

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali alkaa Helsingissä torstaina 14. syyskuuta ja jatkuu sunnuntaihin 24. syyskuuta asti. Gaalaelokuvat-sarjassa Suomen ensi-iltansa saa Under the Skin -scifielokuvasta parhaiten tunnetun Jonathan Glazerin Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix’n voittanut The Zone of Interest. Ylistettty keskitysleiridraama perustuu toukokuussa kuolleen kirjailija Martin Amisin saman nimiseen romaaniin.

Suomen ensi-iltansa saa myös myöhemmin laajempaan levitykseen saapuvat Yorgos Lanthimosin Poor Things, joka voitti viime viikonloppuna Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon. Teattereissa nähdään myöhemmin myös Hirokazu Kore-edan Monster, Teemu Nikin Peluri – Kuolema on elävien ongelma ja Muropaketin jo Tribecan festareiden maailmanensi-illan yhteydessä kesäkuussa arvostelema Katja Gauriloffin Je’vida.

Tässä jutussa esitellään paria poikkeusta lukuun ottamatta festarin vähän pienempiä helmiä.

1. Past Lives

Helposti vuoden parhaimpiin elokuviin kuuluva Past Lives on erilainen rakkaustarina. Kanadankorealaisen Celine Songin omaelämäkerrallinen debyyttiohjaus on haikeankaunis tarina vuosien jälkeen uudelleen löytävästä yhteydestä, luopumisesta, menetetyistä mahdollisuuksista ja muistoista jotka eivät haalene.

12-vuotiaat soulilaiset luokkakaverit Hae-sung ja Na-young ovat ihastuneita toisiinsa kuten vain esiteinit voivat olla. Orastava suhde päättyy Na-youngin perheen muuttaessa Kanadaan. Kaksikko tapaa toisensa uudelleen vasta 24 vuotta myöhemmin New Yorkissa. Na-young on nyt nimeltään Nora, naimisissa, eikä halua romanttista suhdetta. Kaksikon vuosikymmenten takainen yhteys on silti säilynyt.

Myös visuaalisesti julmetun kaunis Past Lives kuuluu niihin elokuviin, joiden jälkeen maailma näyttää paremmalta paikalta, vaikka silmät ovat täynnä kyyneleitä. Tuhansien ja tuhansien nähtyjen elokuvien jälkeen kohdalle osuu yhä edelleen täysin pysäyttäviä taideteoksia. Past Livesin muistaa ensirakkautensa tavoin koko loppuelämänsä.

2. Tiger Stripes

Teini-iän muutoksia ja ongelmia body horrorin avulla käsittelevä Amanda Nell Eun ohjaama ja käsikirjoittama Tiger Stripes on kaukana täydellisestä kauhuelokuvasta. Sen kotikutoisessa viidakkokauhussa ikiaikaiset tavat ja uskomukset kohtaavat modernin maailman kuitenkin kiinnostavalla tavalla.

Pikkukylässä asuva 12-vuotias Zaffan on luokkansa ensimmäinen jolla alkavat kuukautiset. Asukkaat ovat muslimeja, mutta uskovat myös kansantaruihin. Zaffan on ensin tyytyväinen. Menkkojen aikana naisia pidetään likaisina, joten hänen ei tarvitse osallistua koulun rukoushetkiin. Kaverit alkavat kuitenkin kiusata Zaffania. Tiktok-tanssivideoiden sijaan he alkavat kuvata kännyköillä Zaffania ollakseen varmoja, ettei hänellä ole kuukautisia.

Kaverit ja tiukkaa kuria pitävä ilkeä äiti herättävät tytön raivon ja jonkin muinaisen. Zaffanin kehon oudot muutokset eivät johdu vain murrosiästä. Malesialaisten kansantarujen hirviö väijyy ja tuijottaa tyttöä puunoksalta. Zaffan alkaa muuttua kissamaiseksi monsteriksi terävine kynsineen.

Naiseksi kasvaminen on ties kuinka monen kauhuelokuvan keskiössä. Länsimaiselle katsojalle vieraaseen ympäristöön sijoittuva Tiger Stripes näyttäytyy omaperäisenä.

3. Polite Society

Nida Manzoorin debyyttiohjaus Polity Society on harvinaisen toimiva sekasotku taistelulajimäiskettä, komediaa ja ihmissuhdedraamaa, jossa on myös ripaus Bollywood-mausteita. Pakistanilaisperheen tyttäristä nuorempi Ria (Priya Kansara) harrastaa karatea ja unelmoi stuntnäyttelijän urasta. Isosisko Lena (Ritu Arya) on jättänyt taidekoulun kesken ja makaa masentuneena sängyssään.

Scott Pilgrim vs. the World -vaikutteinen Polite Society on viehättävää sarjakuvamaista kohellusta. Malttaessaan rauhoittua leffa on suht kevyttä brittiläistä draamakomediaa. Leffansa myös käsikirjoittanut Manzoori katsoo maailmaa kahden eri kulttuurin välissä luovivan nuoren naisen kautta.

Maahanmuuttajaperheen äiti onnistuu perinteiden mukaisesti juonimaan Lena-siskon kihloihin, joka muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi. Ria ei hyväksy järjestettyä avioliittoa. Siskon hääjuhlat voi estää vain taistelulajitaitojen ja täysin päättömän suunnitelman avulla.

Polite Society on rehellinen viihde-elokuva, vaikka se myös kommentoi brittiläisen ja pakistanilaisen kulttuurin yhteentörmäystä toisen polven maahanmuuttajanuoren silmin.

4. Rebel

Muun muassa Bad Boys for Life -elokuvasta ja Ms. Marvel -sarjasta tutun ohjaajakaksikko Adil El Arbin ja Bilall Fallahin Rebel on kunnianhimoinen genresekoitus. Radikalisoitumisesta kertova elokuva on myös epätasainen teos, mutta yrittää kiinnostavan uskaliaasti jotain uutta. Melodraamaa, musikaalia, toimintaa, trilleriä ja draamaa samaan pakettiin lätkivää leffaa ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella

Rebelin keskiössä ovat belgialaiset Kamal ja pikkuveljensä Nassim. Marokkolaistaustaisista veljeksistä vanhempi on pikkurikoksia tekevä hiphop-artisti. Vaikeuksiin joutuva nuorimies haluaa tehdä jotain hyvää ja lähtee Syyriaan auttamaan sodan uhreja. Kamal päätyy osin pakosta Isisin jäseneksi. Kotona Belgiassa terroristiksi syytetyn miehen yläkouluikäisestä pikkuveljestä kiinnostuvat ensin kiusaajat ja sitten paikalliset nuoria aivopesevät värvääjät.

Puolivälin jälkeen Rebel kiepahtaa tarinaksi lapsisotilaista. Mukana on myös veljesten yksinhuoltajaäiti Leilan kertomus. Useista juonikuvioista riittäisi aineksia vaikka minisarjaan. 133 minuutin mitassaan elokuva on kaikilta osin liian täyteenahdettu.

Ohjaajakaksikko vie aiempien elokuviensa musiikkivideoestetiikan uudelle tasolle. Rebel muuttuu useammassa kohtauksessa musikaaliksi. Kikka toimii tasan kerran, jonka jälkeen hoilaus ja räppääminen tuntuu päälleliimatun pöljältä. Toisaalta musiikkikohtauksia on mukana liian vähän, joka saa ne tuntumaan irrallisilta. Neljännen seinän olisi voinut rikkoa pälpättämällä ja laulamalla vain tasan kerran tai huomattavasti useammin.

Viimeisenä nähtävä musiikkikohtaus uhkaa viedä loppuratkaisulta melkein kaikki tehot. Äärimmäisen rankka Rebel on ongelmistaan huolimatta omituisen kiehtova elokuva.

5. When it Melts

Paremmin näyttelijänä tunnetun belgialaisen Veerle Baetensin debyyttiohjaus When it Melts on upea elokuva, jota ei tee mieli katsoa toiste. Syvällisempi analysointi vaatisi ehkä useamman katsomiskerran, mutta yksi pyöräytys saa luvan riittää.

Helteisessä pikkukaupungissa kesälomaansa viettävä 13-vuotias Eva (Rosa Marchant) on aiemmin ollut yksi jätkistä, osa kaveriporukkaa. Ystävät Laurens ja Tim ovat muuttuneet, mutta eivät osaa nähdä häntä naisena. Teinipojat kuolaavat ja himoitsevat kyllä kaikkia muita tyttöjä ja naisia. Eva pusketaan pihalle kaveriporukasta.

26-vuotiaana Evan (Charlotte De Bruyne) pikkusisko on juuri muuttanut pois heidän yhteisestä asunnostaan. Yksi Facebookin kautta saapuva kutsu muuttaa yksinäisyydestä kärsivän nuoren naisen loppuelämän. Hän lähtee entiseen kotikyläänsä, jossa juhlistetaan kauan sitten kuollutta kaveria. 13-kesäisenä traumatisoitunut Eva ottaa normimatkatavaroiden lisäksi mukaansa arkkupakastimen kokoisen jääkuution.

Lize Spitin saman nimiseen kirjaan perustuva When it Melts menee ihon alle näyttäessään millaisiin kauheuksiin varhaisteini-ikäiset kykenevät. Vanhojen kavereidensa hyväksyntää yhä haluava Eva päätyy osaksi hirvittävää tapahtumasarjaa.

Sundancen leffafestareilla näytöksen jälkeen paikalla olleelta ohjaajalta kysyttiin miksei elokuvan loppu voinut olla onnellisempi. ”Koska näin tapahtuu, koska tämä on totta”, Beatens vastasi.

Laajempaan teatterilevitykseen R&A:n kattauksesta pääsevät nämä elokuvat. Ylen kanavilla myöhemmin esitettävät leffat löytyvät täältä.

Kaikki R&A:n elokuvat esitysaikoineen festivaalin kotisivuilla, josta voit ostaa myös pääsylippuja.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat