Arvostelu: Ihmeellinen Beverly Luff Linn on vuoden 2018 paras ja ehdottomasti oudoin komedia

03.12.2018 20:10 | Tuukka Hämäläinen

Night Visions -festivaalilla ennakkoon esitetty Ihmeellinen Beverly Luff Linn on sen verran seinähullu komedia, että suurta yleisöä se tuskin miellyttää. Ne, jotka elokuvan pariin uskaltautuvat, löytävät kuitenkin todellisen helmen.


Ensi-ilta: 7.12.2017 / Alkuperäisnimi: An Evening with Beverly Luff Linn / Ohjaus: Jim Hosking / Käsikirjoitus: Jim Hosking, David Wike / Pääosissa: Aubrey Plaza, Jemaine Clement, Emile Hirsch, Craig Robinson, Matt Berry, Maria Bamford, Sky Elobar/ Pituus: 110 minuuttia / Ikäraja: K12


Jim Hosking on melko tuntematon ohjaaja, mutta Night Visions -festivaalin kyljessä toimiva levitysyhtiö tuo Suomeen nyt jo toisen hänen elokuvansa. Viime vuonna Hoskingilta tuotiin nimittäin Finnkinon teattereihin asti tolkuttoman hämärä kauhukomedia The Greasy Strangler, joka jakoi niin vahvasti mielipiteitä, etten itsekään osannut sanoa mitä elokuvasta ajattelin. (Silloisen arvion voit lukea tästä.) Nyt ensi-iltaan saapuva, marraskuun Night Visionsissa ennakkoon esitetty An Evening with Beverly Luff Linn eli Ihmeellinen Beverly Luff Linn on sekin outo – siis hyvin, hyvin outo – mutta nyt ollaan laadullisesti selvemmillä vesillä. Kyseessä on nimittäin oikeasti erinomainen, omaperäinen ja hauska komedia.

On vähän vaikea sanoa, mistä Ihmeellinen Beverly Luff Linn oikeastaan kertoo, mutta yritetäänpä.

Alussa on pariskunta Lulu Danger (Aubrey Plaza) ja Shane Danger (Emile Hirsch), ja Shane on paitsi Lulun aviomies, myös pomo. Eräänä päivänä Shane antaa vaimolleen kenkää, ja tyytymätön nainen huomaa, että hänen entinen rakkautensa Beverly Luff Linn (Craig Robinson) on tulossa paikkakunnalle pitämään jonkinlaisen ”maagisen yhden illan show’n”.

Mystinen tapahtuma alkaa kovasti Lulua houkutella, mutta tarvitaan vielä maailman tumpeloin ryöstö ja arvoituksellisen Colinin (Jemaine Clement) sekaantuminen tapahtumiin, ennen kuin nainen päättää ottaa hatkat. Lopusta juonesta ei kannatakaan enempää paljastaa, sillä yksi elokuvan vahvuuksista on se, ettei edes yksittäisen kohtauksen tasolla voi oikein aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hoskingin ohjaustyö liikkuu aivan omia latujaan ja tapahtumien logiikka on omassa sfäärissään.

Ihmeellinen Beverly Luff Linn muistuttaa ohjaajan edellistä elokuvaa siinä mielessä, että kaikessa on koko ajan jotenkin nyrjähtänyt tunnelma, eivätkä edes arkiset asiat, kuten vaahtokylpy tai syöminen näytä luonnollisilta. Tämä syntyy ensisijassa siitä, että näyttelijät tapaavat edellisen elokuvan tyyliin samaan aikaan yli- ja alinäytellä – suoritus on joko täysin yliampuva, pystyynkuolleen lakoninen tai molempia samaan aikaan.

Absurdi näyttelijätyö on elokuvan suola, johon suhtautuminen pitkälti ratkaisee sen, pitääkö elokuvasta vai ei. Omasta mielestäni tyylivalinta toimii samalla nerokkuudella kuin Todd Solondzin elokuvissa, ja näyttelijöiden ulosannissa on samanlaista tinkimättömyyttä, jota nähdään ehkäpä vain Aki Kaurismäen tuotannossa (tosin aivan eri tavalla).

Roolitusta voikin vain ihailla, ja näyttelijöiksi on valikoitu todellista komediakermaa. Jemaine Clement on tietysti tuttu The Flight of the Conchordsista, Aubrey Plaza taas Puisto-osastosta, Craig Robinson The Officen USA-versiosta, ja sivuroolissaan loistava Matt Berrykin tunnetaan monesta komediasta, muun muassa kulttisarjasta Garth Marenghi’s Darkplace (joka muuten aivan jokaisen b-kauhun ystävän PITÄÄ nähdä).

Monet Ihmeellisen Beverly Luff Linnin näyttelijät on roolitettu vahvuuksiensa mukaan, mutta Emile Hirsch on tässä hysteerinen poikkeus. Enemmän vakavista rooleistaan – esimerkiksi Erämaan armoille -elokuvasta – tunnettu Hirsch on joka kohtauksessa niin intensiivinen, että raivopäiseltä kaverilta näyttää olevan otsasuoni puhkeamaisillaan. En pystynyt pidättelemään naurua kertaakaan, kun Hirschin hahmo avasi suunsa elokuvan aikana.

Täytyy tosin korostaa, ettei koko elokuva toki näyttelijöiden varassa ole, sillä myös tarina on ihastuttavan pimeää tavaraa. Toisin kuin The Greasy Stranglerissa, tällä kertaa Hoskingilla pysyy ote tiukasti hallinnassa, ja tarinassa riittää monenlaisia käänteitä ja sivupolkuja koko lähes parituntisen keston ajaksi.

Ihmeellinen Beverly Luff Linn onkin lopulta omituinen ja herkullinen, seinähullu ja nerokas komedia. Se tuntuu siltä kuin Coenin veljesten oudoimmat sivuhahmot olisi laitettu samaan surrealistiseen sketsiin ja ohjaajaksi David Lynch pahimmalla huumorivaihteellaan. Jos tästä ei pidä, se on täysin ymmärrettävää, mutta elokuvalle kannattaa antaa mahdollisuus.

IHMEELLINEN BEVERLY LUFF LINN

”Painii täysin omassa sarjassaan.”