Ensituntumat: Jokeri on Joaquin Phoenixin juhlaa – ”Ahdistava, väkivaltainen ja todella erilainen supersankarielokuva”

Syksyn kehutuin ja kohutuin elokuva on nyt nähty: neljä Muropaketin toimittajaa kävi katsomassa Joaquin Phoenixin tähdittämän Jokerin sen ensimmäisessä pressinäytöksessä.

Alla Helinä Laajalahti, Tatu Junni, Joonas Pikkarainen ja Skye Borg kertovat omat ensituntumansa Jokerista heti näytöksen jälkeen.

Muropaketin virallinen arvio on luvassa ensi viikolla. Ensi-iltansa elokuva saa perjantaina 4. lokakuuta.

”Sen, että Jokeri on sarjakuvafilmatisointi, unohtaa heti alkumetreillä. Elokuvan 80-luvulle sijoittuva ajankuva ja ympäristö on luotu niin autenttisen näköiseksi, ja mieleltään rikkinäisestä ja kaltoinkohdellusta ihmisestä kertovan tarinan asettelu niin draamapainotteiseksi, että suorastaan hieman hätkähdin, kun alettiinkin puhua Gothamista New Yorkin sijaan. Batman-sarjakuvista muistuttavat vain kaupungin ja mielisairaalan nimet sekä viittaukset Waynen imperiumiin. Todd Phillipsin ohjaama Jokeri on paljosta velkaa Taksikuskin kaltaisille esikuvilleen. Se on niin tarinallisesti kuin visuaalisestikin kaukana perinteisestä sarjakuva- tai supersankarielokuvasta, ja liippaa pelottavan läheltä nyky-yhteiskunnan väkivaltaisia lieveilmiöitä. Jokeri on joka tavalla niin ahdistavan kieroutunut, että elokuvan jälkeen tuntui vaikealta määritellä, mitä mieltä siitä lopulta olisi. Mielenvikaisen ja ääriväkivaltaisen hahmon nostaminen jalustalle on kuitenkin asia, joka itseäni silitti elokuvassa pahasti vastakarvaan. Roolia varten itseään riuduttanut Joaquin Phoenix on kuitenkin ilmiömäinen miehenä, jonka mieli on monella tapaa rikki, ja joka kokemansa väkivallan, vähättelyn ja valehtelun jälkeen luisuu totaaliseen hulluuteen. Hän onnistuu rakentamaan monitahoisen roolinsa niin, että sitä samaan aikaan säälii ja pelkää.”

Helinä Laajalahti

”Jokeri on supersankarileffaksi poikkeuksellinen, Joaquin Phoenix tekee siinä yhden uransa parhaista roolisuorituksista ja elokuva jäi pyörimään mieleen tunneiksi näytöksen loppumisen jälkeen. Olin siis vaikuttunut näkemästäni, mutta kieltämättä myös vähän pettynyt kaiken Venetsiasta kantautuneen hehkutuksen jälkeen. Jokeri oli hieman liikaa Taksikuski-pastissi ja tyyliltään hieman liian osoitteleva. Päähahmon ahdinko olisi tullut selväksi vähemmälläkin alleviivauksella ja niin edelleen. Jokerin tunnelma ja visuaalisuus olivat vahvempia tekijöitä kuin käsikirjoitus, mikä nyt ei sinänsä ole tietenkään mikään virhe. Enkä suinkaan sano, ettenkö olisi pitänyt elokuvasta, en vain pitänyt siitä niin paljon kuin odotin pitäväni. Useimpia Batman-faneja Jokeri kuitenkin miellyttää aivan varmasti – siitäkin huolimatta, että lähdemateriaalista poiketaan useampaan otteeseen ja vieläpä räikeästi. Jokeri on myös elokuva, joka jättää ristiriitaisen olo: tavallaan sille haluaisi jatkoa, tavallaan ei missään nimessä. Tuli jatkoa tai ei, Joaquin Phoenixin riipaiseva tulkinta Jokerista on aivan omaa luokkaansa ja niin erilainen kuin aikaisemmat, että vertailu vaikkapa Heath Ledgerin versioon on täysin turhaa.”

Tatu Junni

”Kohun saattelemana teattereihin tanssahteleva Jokeri on jotain uudenlaista sarjakuvafilmatisointien rintamalla. Toismaailmallisten uhkien ja miljoonia taaloja maksavien tehosteiden sijaan kyseessä on Scorsesen varhaistuotannon suuntaan nyökkäävä pastissi ja mielenkiintoinen hahmotutkielma muulle maailmalle näkymättömästä miehestä, joka saa viimein tarpeekseen. Kulttuurillisena peilinä Jokeri ammentaakin maailmankuvansa ilmassa aistittavista tuntemuksista, luokkavihasta ja välinpitämättömyydestä, joiden puserruksista myös Todd Phillips ja Scott Silver muovaavat oman näkemyksensä rikosten klovniprinssistä. Muodon tälle ikoniselle hahmolle antaa puolestaan taituruuttaan säkenöivä Joaquin Phoenix, jonka tulkinta Jokerista on hiljaisessa ja arvaamattomassa kuoressaan uhkaava. Lopputulos on visuaalisesti näyttävä ja tunnelmallisesti painostava kokemus, joka sukeltaa murtuneen mielen matkassa synkille sivukujille. Siinä on eittämättä ongelmansa, mutta kokonaisuus on silti vetovoimainen, kaunis ja ainakin erilainen sarjakuvafilmatisointi.”

Joonas Pikkarainen

”Jokeri on vaivaannuttava, kiehtova ja taidokas kuvaus matkasta hulluuteen. Se on ennen kaikkea hahmotutkielma ja elokuvantekijöiden tulkinta sarjakuvamaailman kuuluisimmasta pahiksesta, joka pistää tutut kerronnalliset kliseet Gothamin klovniprinssistä romukoppaan. Yhden miehen sairaskertomus traumasta ja mielisairaudesta on Joaquin Phoenixin taidonnäyte ja Oscar-ehdokkuus lienee käytännössä varma. Phoenix ui stand up -koomikon urasta haaveilevan Arthur Fleckin nahkoihin hitaasti räjähtäen ja käteen jää epämiellyttävä ja typertynyt olo. Riipivät viulut ja herkän kaunis kuvaus tuovat tarinaan kontrastia; kaiken kruunaa epämääräinen ajankuvaus. Ei ole sattumaa, että yhdessä merkittävimmistä rooleista elokuvassa on Robert De Niron esittämä tankea puheohjelman juontaja: Jokeri on paljon velkaa Taksikuskille ja Koomikkojen kuninkaalle ja tekee sen rehellisesti asian myöntäen. Fleckin hulluuden päälle on liimattu nykyaikaa hyvin kuvastava kaaos, jossa kahtiajako ihmisryhmien välillä on tuttua jokaiselle uutisotsikoista. Näin tarina iskee monellakin tapaa ihmisten epämukavuusalueelle, mutta on katsojan omalla vastuulla kuinka sitä käsittelee. Elokuva kaivautuu tarkoituksellisesti ihmisten ihon alle ja haastaa miettimään fiktiivisen kerronnan ja todellisuuden välistä rajaa. DC on aina ollut halukas kertomaan tarinoita, jotka on suunnattu myös kypsemmälle yleisölle. Jokeri-elokuvan myötä olisi mahdollista tuoda enemmänkin normista poikkeavia kertomuksia sarjakuvamaailmasta sitä kaipaaville: DC Black Label -tyylisille tarinoille on tilausta ja tilaa elokuvien joukossa.”

Skye Borg