Kommentti Nettimeemit voivat viedä ilon hyvänkin elokuvan katsomisesta – Taru sormusten herrasta -trilogia on siitä hyvä esimerkki
Elokuvista nousseet meemit saavat repeilemään naurusta, mutta lopulta ne voivat myös muodostua taakaksi elokuville. Taru sormusten herrasta -trilogia on yksi ilmiön pahimmista uhreista.
”One does not simply walk into Mordor”, lausuu Boromir, ja katsojat tyrskähtelevät naurusta. Syynä ovat jo melkein parikymmentä vuotta kiertäneet meemit, joissa legendaarista repliikkiä on versioitu monin eri tavoin.
Tämä on hyvä esimerkki elokuvan synnyttämästä meemistä, joka on alkanut elää omaa elämäänsä leffojen ulkopuolella. Siitä on tullut niin kirjava ja tunnistettava, että meemiin voi varmasti törmätä tietämättä mistä se on edes peräisin. Ja ikävä kyllä, alkuperäistä elokuvaa katsoessa on mahdoton unohtaa meemiä.
Peter Jacksonin ohjaama Taru sormusten herrasta -trilogia (2001-2003) onkin yksi eniten ja pitkäikäisimpiä meemejä poikineista elokuvista. ”One does not simply” -meemin lisäksi vaikkapa ”And my axe” ja ”That is not this day” ovat hyviä esimerkkejä, mutta leffoista nostetaan edelleen uusia yksityiskohtia vitsien pohjaksi.
En tiedä milloin tämä upea tekele on syntynyt, mutta törmäsin siihen vasta hiljattain.
via MEME
Syy Taru sormusten herrasta -elokuvien runsaalle ”meemifikaatiolle” lienee yksinkertaisesti massasuosio yhdistettynä otolliseen ajankohtaan. Heti 2000-luvun pintaan kasvoivat nettikäytön lisäksi dvd-myynti sekä elokuvien laiton latailu verkosta. Samaan saumaan osui Jacksonin elokuvien tolkuton suosio, joka kesti useamman vuoden ajan.
Näihin aikoihin syntyivät myös ensimmäiset oikeasti aikaa kestäneet nettimeemit. LOTR-elokuvat tarjosivat meemeille kaikkien tunteman viitekehyksen.
Enkä kiistä, ettenkö itsekin hörähtelisi meemeille. Nehän ovat hauskoja, ja LOTR-meemit kaiken lisäksi jatkavat sinnikäästi elämäänsä. Esimerkiksi tässä mainiossa esimerkissä elokuvat on yhdistetty yhteen tuoreempaan, tänä vuonna räjähdysmäisesti yleistyneeseen meemiin.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Ongelma muodostuu siitä, kun meemit juurtuvat aivoihin, eikä niitä enää koskaan saa irrotettua elokuvista. Tämän takia sellaiset hetket kuin Boromirin puhe Mordorin vaarallisuudesta tai Legolasin repliikki ”They’re taking the hobbits to Isengard” eivät enää koskaan ole dramaattisia.
Elokuvia katsoessa on hyvin vaikea elää mukana, kun muistaa kaikki näistä väännetyt vitsit.
En kuitenkaan sanoisi, että suositut meemit onnistuvat täysin pilaamaan elokuvia. Niin hyvät elokuvat kuin Taru sormusten herrasta kestävät kyllä kymmenet vitsitkin. Mutta kiistatta kaikki aivoihin syöpyneet sutkautukset muuttavat kokemusta ja eri kohtausten merkityksiä.
(Valitettavasti ehdin juuri nähdä tämän tuoreen LOTR-videon ennen uusintakatselua, ja siinä katosi taas yhden kohtauksen emotionaalinen lataus.)
Elokuvista nousseet meemit toimivat vähän samaan tapaan kuin valkokankaalta bongatut virheet: kun ne on kerran nähnyt, niitä ei enää onnistu millään olemaan näkemättä. Kai tämän kanssa täytyy vain oppia elämään ja hyväksyä, että elokuvamusiikin sijaan päässäni on monta päivää soinut tämä ikivihreä 14 vuoden takaa.
