Toimittajan puheenvuoro Starfieldin alku on niin tylsä, että jopa scifi-fani nukahti

Starfield on periaatteessa pirun hyvää avaruus-scifiä, mutta sen alku on jopa tylsempää kuin Nethackin pelaamisen seuraaminen, tuskailee toimittaja Teemu Purhonen.

Olen pelannut Starfieldiä nyt kolmeen otteeseen – ja nukahtanut joka kerta. En siis ole päässyt pelissä kovin pitkälle, enkä yritä sanoa, että se on kategorisesti huono. Sen pelaaminen ei tällä hetkellä vain kiinnosta, mikä on hämmentävä saavutus näinkin kovalle scifi-friikille.

Monet ovat sanoneet, että Starfieldistä tulee mielenkiintoinen ja hyvä noin neljän tunnin pelaamisen jälkeen. Tällainen lausahdus on taattu merkki siitä, että peli ei voi olla järin kiehtova ja hurmaava. Haluan viihtyä ja nauttia ison rahan scifistä ilman, että sitä ennen pitää harrastaa tuntitolkulla vihapelaamista. Totta kai pelin tarinan ensimmäinen näytös ottaa aikaa, mutta juuri sen takia pelin ei missään nimessä pitäisi olla aluksi tylsä.

Hidas tempo ennen tykitystä toimii joskus esimerkiksi elokuvissa, mutta harvemmin videopeleissä.

Starfieldin avaus tuntuu parodialta. Sankari on ensimmäistä päivää töissä kaivoksessa ja löytää ARTIFAKTIN, johon koskiessaan pärähtää värit päälle aivan kuin kyseessä olisi flashbackit 20 vuoden takaisen ylimalkaisen meskaliinikokeilun jälkeen. Pian käy ilmi, että päähenkilö on Valittu, jolle annetaan avaruusalus tuosta noin ja sanotaan, että lähdepäs siitä nyt tutkimaan niitä avaruuden tiluksia.

Startti on ehtaa Bethesdaa, sillä myös Falloutissa sankari marssitetaan maailmalle turoilemaan, mutta Falloutin holvista lähteminen herättää aivan uskomattoman piristävää innostusta, koska kyseessä on jo vakiintunut pelisarja. Starfieldin täysin uuden universumin pitäisi iskeä ristiselkään välittömästi. Niin ei käy, vaikka Bethesdalla oli käsillä kaikki keinot pelaajan pään räjäyttämiseksi välittömästi.

Starfieldin alku tuo mieleen pöytäroolipelisessiot, joissa väsynyt pelinjohtaja ei keksi mitään muuta kuin “huppuun pukeutunut hahmo saapuu majataloon, ja istuu pöytäänne kysymään, oletteko seikkailua vailla.”

Starfieldissä vastauksen pitäisi olla välitön intohuuto, ei kulmien kurtistelu ja kirjaimellinen nukahtaminen.

Tällaiselle horjuvalle ja humoristiselle aloitukselle on totta kai paikkansa, mutta ei 200 miljoonan euron avaruusoopperassa.

Rahalla on saatu aikaiseksi todella kaunis peli, jossa esimerkiksi avaruusalusten sisäpuolet ovat mahtavaa katseltavaa. Valitettava totuus on, että pelkkä silmäkarkki ei auta, jos peli ei vedä niskalenkkiin heti kättelyssä.

LUE MYÖS: Arvostelu Starfield on upea tieteisseikkailu, joka nousee Bethesdan klassikoiden tasolle