Haastattelussa Matthew McConaughey: ”Ei romanttisessa komediassa voi kokeilla erilaista ja olla särmikäs”

Matthew McConaughey oli 1990-luvulla yksi Hollywoodin lupaavimmista nuorista tähdistä. Hän teki sekä isoja elokuvia, kuten Steven Spielbergin Amistadin ja Robert Zemeckisin Ensimmäisen yhteyden, että pienempiä, arvostettuja indie-tuotantoja, kuten Richard Linklaterin Dazed and Confused.

Viime vuosikymmenellä Matthew McConaugheyn valinnat alkoivat näyttää yhä tylsemmiltä. Heikkoja romanttisia komedioita tyyliin Muuttohaluton poikamies ja Häät mielessä, vaisuja seikkailuja tyyliin Sahara. Ei yhtään särmikkäämpää roolia.

Nyt isoleukainen tähti on tehnyt näyttävän comebackin suorastaan rynnäkkönä. Siitä todistavat elokuvateattereissa pyörivä hurja melodraama The Paperboy ja dvd:llä taannoin ilmestyneet Killer Joe ja Magic Mike.

”Olen panostanut jokaiseen elokuvaani aina 100 prosenttia”, McConaughey sanoo.

”Mutta jos joskus sanoo, että suostun ainoastaan tietynlaisiin rooleihin, voi jäädä työttömäksi. Joskus niitä rooleja, joita eniten haluaa, ei tarjota.”

Hän viittaa vaisumpien, nyt kertakäyttöisinä näyttäytyvien leffojen putkeen. Kuka edes muistaa komediaa Kuinka hukata kundi 10 päivässä? Tai lohikäärmeiden vastaisesta sodasta kertovaa kökköilyä Tulen valtakunta?

McConaughey sanoo olleensa koko ajan silti etuoikeutettu. Olihan hän kuitenkin isojen Hollywood-tuotantojen tähti. Kasvo, jonka vuoksi moni maksoi leffalipusta.

”On paras tyytyä siihen, mitä saa.”

Nyt hänellä on käynyt tuuri, tai sitten McConaughey on todella taistellut parempien roolien puolesta. Kipeässä Killer Joessa roolihahmo on tappajasheriffi, joka himoaa teini-ikäistä tyttöä. Hurmuriroolien jälkeen hän suorastaan loistaa limaisena pahiksena. Elokuva sijoittuukin McConaugheyn omaan kotiosavaltioon, Teksasiin.

Vuonna 1969 tapahtuvassa The Paperboyssa hän on floridalaisesta pikkukaupungista New Yorkiin muuttanut toimittaja Ward James, joka palaa kotikulmille tutkimaan kuolemaantuomitun murhaajan (John Cusack) tapausta. Kyseessä on McConaugheyn ensimmäinen homorooli.

”Ainakin tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun esitän homoa”, hän naurahtaa.

”Gay-lehti Advocaten haastattelussa kysyttiin, onko homorooli ollut ’täytyy kokeilla kerran elämässä’ -listallani. No ei, mutta en epäröinyt lainkaan. Tunnen ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia tilanteita kuin Ward.”

Hän kertoo Wardin kiinnostaviksi piirteiksi vaikeat perhesuhteet.

”On aika rajua, jos on äiditön ja homo. Aikakauden sosiaalisten paineiden vuoksi hänen on oltava kaapissa. Näyttelijänä vastuuni on Wardin kuvaamisen totuudellisuudessa.”

Toisaalta vuoden 2012 suurimmassa yllätyshitissä Magic Mikessä McConaughey oli äärimmäisen heteromaskuliininen miesstrippari.

”Olen valmis kaikkeen”, McConaughey nauraa.

”Magic Miken kuvaaminen oli mielettömän hauskaa, kuin jatkuvat bileet. Se kuvaa villiä maailmaa, ja minä sain olla siellä seremoniamestari.”

Kehuttu on myös roolia Berniessä, pikkukaupungin salaisuuksia ja asukkaiden kaksinaamaisuutta setvivässä draamassa, jonka ohjasi Richard Linklater, ensimmäinen nuoren McConaugheyn aikanaan leffaansa bongannut ykkösrivin ohjaaja.

Lisää haastavia rooleja on tulossa. The Dallas Buyers’ Clubissa hän näyttelee AIDSin runtelemaa miestä. Roolia varten täytyi laihduttaa 30 kiloa. Sinne menivät Magic Mikeä varten treenatut muskelitkin.

”Haluan sekoittaa pakkaa ja tehdä mahdollisimman erilaisia rooleja. Vuosien ajan tein jotain muuta, aivan tyytyväisenä, mutta kun katsoin peiliin, havahduin ja huomasin kaipaavani tätä. Olen nyt voinut laskea hattuni hyvin vahvojen roolihahmojen päähän.”

Se oli pitkään mahdotonta, McConaughey myöntää.

”Ei romanttisessa komediassa voi kokeilla erilaista ja olla särmikäs.”

Killer Joe on kieltämättä vaaleanpunaisen hempeyden vastakohta.

”Outo elokuva, kyllä”, näyttelijä nauraa.

”Mutta ei Killer Joen tekeminen epämukavaa ollut, vaikka menimme niin pitkälle. Ohjaaja William Friedkin muuten halusi kaikista kohtauksista vain yhden oton.”

Se nosti näyttelijöiden panoksia.

”Siinä tulee nyt tai ei koskaan -fiilis. Sitten antaa vain mennä.”

Samoin The Paperboyn ohjaaja Lee Daniels loi epätavallisen tunnelman kuvauksiin.

”Kuten Friedkin, Daniels nostaa energiatason todella korkealle, mistä seuraa yllätyksiä meille näyttelijöille itsellemmekin.”

McConaughey ei ole mukana The Paperboyn kohukohtauksessa, jossa myrkkymedusa polttaa uimarannalla Wardin veljen Zac Efronin näyttelemän Jackin ihoa. Nicole Kidmanin esittämä seksipommi Charlotte virtsaa Jackin päälle. Tilanne on vähintäänkin erikoinen.

”Tiesin että The Paperboysta tulee villi”, McConaughey luonnehtii.

”Lee Daniels todella tykittää. Jotkut tulevat rakastamaan The Paperboyta. Jokainen katsoja ei siitä pidä, mutta jokainen takuulla yllättyy. Ja jokainen saa jotain pohdittavaa. Ei se hemmetti vieköön helppo leffa ole.”

Uran vahva putki jatkuu. Martin Scorsesen ohjaama pörssijännäri The Wolf of Wall Street on jo kuvattu. Siinä McConaugheylla on yksi suurimmista rooleista Leonardo diCaprion ja Jonah Hillin rinnalla.

Ehkä siitä tulee se Oscar-ehdokkuus, joka vuoden 2012 leffoista hieman epäreilusti jäi saamatta – Killer Joe on liian synkkä Oscar-leffaksi, The Paperboyn merkillisyys teki siitä marginaalia ja Bernie jäi loistavista kritiikeistä huolimatta hyvin suppeaan levitykseen.

McConaughey ei siitä stressaa.

”Joskus on vähän onnea, joskus sitä on enemmän. Ei ole reilua sanoa, että joku on ansainnut jotain, tai ei ole ansainnut.”

Välillä näyttelijä on auringossa, sitten taas varjossa. 43-vuotias, jo liki 50 elokuvaa tehnyt ja kaikenkokoisia tuotantoja nähnyt nuori veteraani tietää, mistä puhuu.

”Voin vaikuttaa elokuvantekoon sen ajan, kun teen roolia kameran edessä. Kuvausten jälkeen olen voimaton muuttamaan mitään”, hän sanoo.

”Elokuva onnistuu tai ei onnistu. Mutta ne kuusi viikkoa, kun elokuvaa kuvataan kymmenen tuntia päivässä – sitä kokemusta kantaa loppuelämänsä. Rakastan sitä aikaa. Se pitää minut vireessä. Siinä on taikaa.”