Uusimmat

Pika-arvio: Yle TV2:n lupaava Hiljaisten palvelijat -kauhusarja on huonoudessaan vuoden kovimpia kalkkunoita

04.11.2019 19:51 Aki Lehti

Viisiosainen pelottelu on kehnoudessaan kuin parodia kauhusarjoista.

No niin, nyt on meininki kohdillaan! Yle on hehkuttanut Hiljaisten palvelijat -kauhusarjaa syksyn mittaan useammassa toimittajille lähetetyssä tiedotteessa sekä sivuiltaan löytyvässä artikkelissa jonkin sortin tapauksena.

Siteerataan kerrankin poikkeuksellisti arviossa esittely- ja mainostekstiä melkein kokonaisuudessaan, sillä itse sarja on promohöpötyksestä niin kaukana kuin mahdollista:

”Harvinaista herkkua suomalaistelevisiossa

Hiljaisten palvelijat on kotimainen kauhua, mysteeriä ja draamaa yhdistelevä sarja, joka vetää katsojan mukaansa hautaustoimistoa pyörittävän perheen synkkiin salaisuuksiin. Sarjan pääosissa nähdään Pietu Wikström, Jari Virman, Mikko Nousiainen sekä Tiina Weckström.

Hiljaisten palvelijat -sarjan tapahtumat lähtevät vyörymään, kun 19-vuotias Luukas Raakama aloittaa työt perheensä hautaustoimistossa. Raakamat noutavat kuolleita virka-aikojen ulkopuolella, ja yöllisillä keikoilla isänsä kanssa Luukas löytää itsestään ihmeellisen kyvyn. Hänelle aukeaa uusi maailma ja kaikki haaveet tuntuvat toteutuvan. Noudoilta tarttuu kuitenkin mukaan jokin tai jotain kohtalokasta. Alkaa kammottava ajojahti.

Pian haudatut salaisuudet nousevat pintaan, ja matriarkan luotsaama perinteinen hautaustoimisto on sijoiltaan. Tuhlaajapojan paluu sekoittaa perheyrityksen arkea entisestään. Öinen Helsinki näyttäytyy ennennäkemättömässä valossa kuumeisena kaupunkina, jossa ei ole helppo elää, mutta johon et varsinkaan halua kuolla.

Kauhusarjoja ei ole juuri suomalaisessa televisiossa nähty. Valtavirrasta poikkeava sarja koukuttaa tunnelmallaan, vinoilla hahmoillaan ja hurmeisen mustalla huumorilla. Hiljaisten palvelijat yhdistelee kulttiklassikon aineksia pitäen katsojan tiukasti karmaisevassa ottessaan. Visuaalisesti näyttävän sarjan on ohjannut Juhana von Bagh, käsikirjoittanut Jani Naumoff ja kuvannut Petri Hyryläinen. Sivurooleissa nähdään muun muassa Robert Enckell, Iida Kuningas sekä Tommi Korpela.”

Silkkaa valetta teksti ei ole, sillä on siinä sentään kerrottu kantava idea sekä kirjoitettu ohjaajan ja näyttelijöiden nimet oikein. Kehuvan synopsiksen perusteella erehdyin odottamaan oikeasti hyvää kauhusarjaa ja kerrankin jotain erilaista. Ensimmäisen Ruumiinnoutajat-jakson parin alkuminuutin perusteella toiveet pysyivät korkealla, mutta jo noin vartin kohdalla pyörittelin päätäni ja ennen jakson loppua huomasin nauravani ääneen.

Hetken aikaa ehdin kuvitella kyseessä olevan jonkin sortin kauhuparodian, mutta Hiljaisten palvelijat on aivan amatöörimaista roskaa ja tyylipuhdas kalkkuna, jolle ei voi ainakaan oikeassa mielentilassa kuin hekottaa.

Sarjassa on useita oikein päteviä näyttelijöitä, eikä tätä nyt aivan nollabudjetillakaan ole tehty, joten vika löytyy lähinnä kässäristä. Syyttävä sormi osoittaa myös ohjaaja von Baghin suuntaan, sillä tämän perusteella hänellä ei ole minkään sortin käsitystä kuinka näyttelijöitä ohjataan. Tähän kun lisätään täysin mauttomat tehokeinot musiikista värimäärittelyyn ja aivan älyttömään leikkaukseen, niin ollaan nextillä levelillä, kuten nuoriso tapasi sanoa joskus vuosia sitten.

Juonesta on oikeastaan turha kertoa juuri sen enempää mitä promoteksti jo paljasti. Tyyliltään teos yrittää olla genrehybridi, jonka muka musta huumori ei naurata, eivätkä kauhuelementit pelota lainkaan. Koko kerronta ja tarina ovat niin totaalisen levällään, että sarja naurattaa aivan vääristä syistä. Ainoa pelottava asia koko paketissa on se, että noin puolen tunnin mittaiset jaksot vaikuttavat saavan aikaan jonkinlaisen vääristymän aika-avaruus-jatkumossa, sillä jokainen niistä tuntuu kestävän pienen ikuisuuden.

Hiljaisten palvelijat koittaa esittää öisen Helsingin pelottavana paikkana. Tuttuja maisemia jokapäiväisestä arkielämästä katsellessa mieleen hiipii se, että bensabudjetti on ollut liian pieni, sillä niin pienellä alueella sarjassa pääosin pörrätään. Onneksi hautausurakointifirman konttori ei sentään ole Kallion puolella vaan juuri ja juuri Pitkänsillan toisella puolella Kruununhaassa.

Sarja ansaitsee kehut vain kalmojen maskeerauksesta ja muutamasta erikoistehosteesta, jotka ovat tarpeeksi rujoja ja äklöttäviä. Pelottamaan eivät nekään valitettavasti onnistu.

Traileria ei harmi kyllä ole enää tarjolla, sillä sen katseluaika on päättynyt Areenassa. Hiljaisten palvelijat alkoi TV2:lla viime perjantaina 1. marraskuuta, mutta kaikki viisi jaksoa ovat jo katsottavissa Areenassa, joista jo ensimmäisestä tulee selville homman nimi. Kunnon kauhukalkkunaa ei olekaan tullut vastaan vähään aikaan, eli kunhan tilanne on sopiva, niin siitä vaan nauramaan. Suosittelemme väijymään sarjan porukalla, liian väsyneenä tai päihteiden vaikutuksen alaisena.

Hysteria on taattu.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat