Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Honor ei ole lähtenyt kikkailemaan syvyys- tai makrokameroiden kanssa, vaan tarjoaa kolme oikeasti kyvykästä kameraa. Kokoonpanot Honor 200 ja 200 Pro -mallien välillä ovat hyvin samanlaiset. Erona on Honor 200 Pro’n pääkamera, jossa käytetään samaa kennoa kuin lippulaivamalli Magic6 Pro’n pääkamerassa.

Pääkameran kuvakennona on 50 megapikselin Super Dynamic H9000 -kenno, joka on kooltaan 1/1,3 tuumaa. Sen aukkoarvona on f1,9. Kamera tallentaa kuvat vakiona noin 12,6 megapikselin tarkkuudella. Kamera on optisesti vakautettu.

Telekameran kuvakennona on 50 megapikselin Sonyn IMX856. Sen aukkoarvo on f2,4. Vakiona kuvat tallentuvat pääkameran tavoin noin 12,6 megapikselin tarkkuudella. Kamera on optisesti vakautettu, ja se kykenee optisesti noin 2,5-kertaiseen polttoväliin. Digitaalisesti zoomaamalla päästään jopa 50-kertaiseen polttoväliin.

Ultralaajakulmakameran kuvakennon tarkkuus on 12 megapikseliä. Kuvat tallentuvat 112 asteen kulmalla. Aukkoarvo on f2,2. Ultralaajakulmakamerassa on automaattitarkennus, jonka avulla makrokuvat onnistuvat 2,5 senttimetrin päähän.

Puhelimen edessä on kiinteätarkenteinen 16 megapikselin etukamera, jonka aukkoarvo on f2.4. Tämän kaverina on 2 megapikselin syvyyskamera. Etukameralla videon tallennus onnistuu 4K-laadulla 30 kuvaa sekunnissa, ja HDR-videot Full HD -laadulla 60 kuvaa sekunnissa.

Pääkamera suoriutuu tehtävästään kunnioitettavasti niin valoisassa kuin hämärässä. Kuvissa on tarkkuutta ja yksityiskohdat tallentuvat kiitettävästi. Värit pysyvät kutakuinkin aisoissa, ehkä ajoittain taivutaan pieneen ylisaturaatioon.

Lähes samat ylistyssanat koskevat telekameraa. Ehkä pienenä positiivisena yllätyksenä tulee telekameran pärjääminen hämärässä, jossa se suoriutuu yllättävän hyvin. Kuviin tulee kuitenkin ylimääräistä prosessointia.

Ultralaajakulma on joukon heikoin lenkki, mikä ei ole ehkä kovin yllättävää. Se ei kuitenkaan ole toivoton tapaus, sillä värit pysyvät melko hyvinä. Kuvat ovat kuitenkin huomattavasti pehmeämpiä, erityisesti reunoilla. Valitettavasti hämärässä ultralaajakulma tuottaa ajoittain todella suttuisia ja käyttökelvottomia kuvia.

Kuvatessa on hyvä ottaa huomioon kamerasovelluksessa yläkulmassa oleva väritila. Vakiona valittuna on ”Energinen”, joiden lisäksi tarjolla on sekä ”Luonnollinen” ja ”Aito”. Hassuista nimistään huolimatta näistä ehkä ”Luonnollinen” on neutraalein, ”Energinen” on hieman värikkäämpi ja ”Aito” aavistuksen kontrastisempi.

Puhelimella on kuitenkin vielä yksi valttikortti kameroiden osalta taskussa, jossa se on omassa luokassaan. Honor on tehnyt yhteistyötä pariisilaisen Studio Harcourtin kanssa, ja luoneet Honor AI Portrait Engine -teknologian.

Käytännössä tarjolla on kolme erilaista kameran muotokuvatilaa: Harcourt Classic, Harcourt Color sekä Harcourt Vibrant. Näistä ensimmäinen luo studion kuuluisan mustavalkoisen klassisen ilmeen, Harcourt Color luo värillisen, mutta hieman lämpimänsävyisen ilmeen, ja Harcourt Vibrant muistuttaa eniten ehkä perinteistä älypuhelimella otettua muotokuvaa. Muotokuvat voidaan kuvata joko pääkameralla tai telekameralla.

Tulokset ovat todella fantastisen upeita, ehdottomasti parhaimpia mitä puhelinten muotokuvatilalla olen ottanut. Kuvissa on sopivasti tunnelmaa, eikä ne näytä teennäisiltä kuten joskus muotokuvatilalla kuvat voivat näyttää. Myös syvyysmittaus osuu todella usein kohdalleen, eikä kuviin tule ylimääräisiä osia taustasta tai jää mitään pois.

Muotokuvatila toimii myös hyvin eläimiin, mutta parhaiten se toimii kuvatessa ihmisiä. Valitettavasti jostain syystä sitä ei voi käyttää selfieissä, mikä on sääli.

Aivan täydellinen kaiken aikaa se ei kuitenkaan ole. Muutamilla kuvauskerroilla jostain syystä syvyysterävyysefektiä kuviin ei tullut, vaikka se oli tunnistanut ihmisen kasvot. Tällöin tuloksena oli perinteikäs kuva, jossa koko kuva oli terävänä. Muutamia kertoja prosessointia edeltävä esikatselukuva näytti hyvältä, kunnes tekoäly teki tehtävänsä, ja tulos ei ollutkaan enää niin houkutteleva. Näitä kuitenkin tapahtui todella harvoin.

Toinen ongelma koski kuvien ottamisen viivettä. Muotokuvia voi napsia ensin muutamia kappaleita sekunnissa, kunnes puhelin alkaa rajoittaa tahtia. Tämän jälkeen kuvia voi ottaa noin yhden sekunnissa. Muutaman kerran kamera meni täysin jumiin, jonka jälkeen kuvia ei voinut ottaa moniin kymmeniin sekuntiin. Tämä hieman rajoittaa todella tärkeiden hetkien tallentamista, joissa olisi tärkeää saada nopeasti monia kymmeniä kuvia.

Videokuvauksen maksimitarkkuus on 4K-laadulla 60 kuvaa sekunnissa, mutta se tallentuu ainoastaan pääkameralla ja telekameralla. Ultralaajakulma saadaan mukaan tiputtamalla kuvataajuus 30 kuvaan sekunnissa. Kameroiden vaihto kesken videokuvauksen onnistuu sujuvasti. HDR-videoiden tallennus pää- sekä telekameralla onnistuu Full HD -laadulla 60 kuvaa sekunnissa.

Suorituskyvyltään puhelin kurkottelee hieman jopa lippulaivaluokkaan. Aivan tehokkainta rautaa puhelimen sisään ei ole laitettu, jotta tasoero lippulaivamalli Magic6 Pro:hon on saatu säilytettyä. Sen sijaan suorituskyvystä vastaa Qualcommin Snapdragon 8s Gen 3 -järjestelmäpiiri. Se koostuu yhdestä 3,0 gigahertsin kellotaajuudella toimivasta ARM Cortex-X4 -ytimestä, neljästä 2,8 gigahertsin kellotaajuudella toimivasta Cortex-A720 ytimestä sekä kolmesta 2,0 gigahertsin kellotaajuudella toimivasta Cortex-A520 -ytimestä. Grafiikkapuolesta vastaa Adreno 735 -grafiikkasuoritin.

Muistivariaatioiden välillä ei Suomessa tarvitse pohtia, sillä Honor 200 Pro tulee meidän markkinoille ainoastaan yhdellä muistivariaatiolla, joka sisältää 12 gigatavua RAM-muistia ja 512 gigatavua tallennustilaa. Muistien määrää voi siis pitää ehdottomasti riittävänä. Muistikorttipaikkaa puhelimessa ei ole.

Vaikka järjestelmäpiirin nimi onkin hämäävästi lähes identtinen tämän vuoden huippujärjestelmäpiirin kanssa, jää ”ässäversion” suorituskyky reilun vuoden takaisten huippujärjestelmäpiirien tasolle. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö siinä riittäisi puhtia, sillä se pyörittää Honor 200 Pro:ta täysin mukisematta. Minkäänlaisia töksähtelyjä tai odotteluja peruskäytössä ei havaittu, kameran käyttöä lukuunottamatta. Myöskään puhelin ei lämmennyt merkittävästi pidemmässäkään rasituksessa.

Suorituskykymittaukset tehtiin perusasetuksilla sekä erillisellä suorituskykytilalla. Näytön virkistystaajuus sekä resoluutio oli asetettu automaattiasetukselle.

Suorituskykymittauksissa Honor 200 Pro kohtaa tänä vuonna julkaistuja puhelimia, joiden suositushinta on julkaisujen aikaan pyörinyt suunnilleen samassa hintaluokassa. Ehkä kovin kilpailija erityisesti suorituskyvyn osalta on OnePlus 12R, joka luottaa viime vuoden huippujärjestelmäpiiriin Snapdragon 8 Gen 2:een. Mukana on Motorolan Edge 50 Pro, jonka suorituskyvystä vastaa hieman heikompi Snapdragon 7 Gen 3. Mukaan hieman alemmasta hintapisteestä pyrkii vielä Samsung Galaxy A55, jossa on käytössä Samsungin oma Exynos 1480 -järjestelmäpiiri.

Ytimien suorituskykyä mittaavassa Geekbench-testissä perustilassa Honor 200 Pro ottaa merkittävän kaulan Motorolaan ja Samsungiin, mutta OnePlus 12R:n kanssa kilpailu on tasaista. Yhden ytimen mittauksessa Honor on pienoisesti johdossa, kun taas useammalla ytimellä mitattuna OnePlus ottaa johdon. Suorituskykytilassa Honor ottaa ykköspaikan, mutta vain niukasti useammalla ytimellä mitattuna.

AnTuTu-testissä tulokset ovat GeekBench -tuloksen kaltaiset. Honor pieksee perustilassa Motorolan ja Samsungin selvästi, mutta jää merkittävästi OnePlus 12R:n taakse. Suorituskykytilassa Honor kirii OnePlussaa, mutta jää kuitenkin pisteissä aavistuksen jälkeen.

PCMarkin kohdalla tilanne on porukan kesken aavistuksen tasaisempi. Jo kuitenkin perustilassa Honor ottaa selvän ykköspaikan, ja suorituskykytila kasvattaa välimatkaa muihin vielä entisestään.

Graafista suorituskykyä mittaavassa GFXBenchissä nähdään käytännössä OnePlus 12R:n Adreno 740 -grafiikkasuorittimen ja Honor 200 Pro:n hieman heikomman Adreno 735 -grafiikkasuorittimien erot. Honor 200 Pro jää tuloksissa OnePlussaa noin 10-30 prosenttia jälkeen, yhtä testiä lukuun ottamatta. Sen sijaan sekä Motorola että Samsung jäävät kauas taakse, erojen ollessa lähes kolminkertaiset Honoriin ja OnePlussaan verrattuna.

Geekbenchin akkutestissä Honor 200 Pro saavuttaa kiitettävän 14 tunnin ja yhden minuutin tuloksen. Tämä alleviivaa hyvin akunkeston olevan juuri sitä keskitasoa, vaikkakin kilpailijat venyvät vielä useamman tunnin pidempään. Ainoastaan Motorola Edge 50 Pro suoriutui testistä huonommin.

Siinä, missä Honor 200 Pro vie jopa lippulaivamalli Magic6 Pro’ta pidemmän korren, on lataustehoissa. Honor 200 Pro tukee jopa 100 watin lataustehoa, kun Magic6 Pro joutuu tyytymään 80 wattiin. Jotta täyteen lataustehoon päästään, on hankittava erikseen Honorin oma 100 wattinen laturi, sillä minkäänlaista laturia ei tule myyntipaketin mukana.

Valitettavasti tämä tehoyliote ei näy käytännössä. Vaikka latausteho onkin korkeampi kuin Magic6 Pro’ssa, jää 200 Pro silti lippulaivamallin latausnopeuksista. Vartissa Honor 200 Pro otti virtaa vastaan tyhjään akkuun noin reilu 40 prosenttia, ja täyteen puhelin latautui parhaimmillaan 48 minuutissa. Vastaavasti Magic6 Pro’n suurempikapasiteettinen akku latautui täyteen Muropaketin aikaisemmassa testissä 42 minuutissa. Tästä huolimatta Honor 200 Pro-mallinkin suoritusta voi pitää todella hyvänä ja riittävänä, vaikka valmistajan mainostamasta 41 minuutin latausajasta jäätiinkin.

Honor 200 Pro tukee myös langatonta latausta, joka jää Honor 200 -perusmallista uupumaan. Parhaimmillaan se tukee sitä jopa 66 watin teholla, mutta näihin tehoihin yltääkseen se vaatii kaveriksi Honorin omaa teholatausalustaa. Puhelin tukee myös vastakkaista langatonta latausta, jonka avulla voidaan jakaa virtaa esimerkiksi nappikuulokkeille.