Arvostelu: Myös vuoden 2018 Shadow of the Colossus on viiden tähden mestariteos
Moderni klassikkopeli Shadow of the Colossus on myös PlayStation 4:llä vertaansa vailla oleva taideteos. Valitettavasti myös pelin muutamat tekniset kömpelyydet ovat säilyneet uudelle sukupolvelle. Ne eivät kuitenkaan anna syytä olla myöntämättä pelille täyttä arvosanaa.
Julkaisupäivä: 6.2.2018 / Tekijä: Japan Studio, Bluepoint Games / Julkaisija: SIEE / Saatavilla: PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Arvostelukappale: PlayStation & Republic of Communications
Vuonna 2005 ilmestynyt Shadow of the Colossus on peli, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Pelikansan keskuudessa vankan kulttimaineen saavuttanut peli lumosi ilmestyessään niin kriitikot kuin pelaajatkin unenomaisella seikkailulla, joka on paitsi hieno peli, myös taiteellisesti kunnianhimoinen teos. Aikanaan Team Icon kehittämä peli jatkoi tyyliä, jonka studion ja pelikehittäjä Fumito Uedan edellinen peli Ico (2001) aloitti, mutta vei sen rohkeasti vielä pidemmälle.
Nyt 13 vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen Shadow of the Colossus saapuu myös PlayStation 4:lle Bluepoint Gamesin kehittämänä uusintaversiona. Kyseessä ei ole pelkkä HD-käännös, kuten PlayStation 3:lle vuonna 2011 ilmestynyt versio, vaan kokoaan alusta alkaen tehty remake. Odotukset uusintaversiota kohtaan ovat korkealla, ja peli täyttää ne lähes täydellisesti. Vain pientä valitettavaa jää hampaankoloon.
Jättiläisten valtakunta
Jo Shadow of the Colossuksen alku tekee selväksi, että nyt ei pelata mitä tahansa geneeristä seikkailua.
Peli avautuu hidaseleisellä videolla, jossa Kow Otanin upean soundtrackin säestyksellä päähenkilö Wander ratsastaa kuolleen tytön Monon kanssa kaukaiseen maahan. Legendan mukaan tytön voisi herättää siellä henkiin. Temppelissä sankari kohtaa ruumiittoman hengen Dorminin, joka antaa hänelle tehtävän: tuhota 16 jättimäistä kolossia, jotka asuvat kielletyssä maassa. Palkkioksi Dormin lupaa palauttavansa Monon henkiin.
Shadow of the Colossuksen idea on yksinkertaisuudessaan minimalistinen. Pelaaja etsii ja tuhoaa vuorollaan kunkin kolossin, jota vastaan käydään boss-taistelua muistuttava kamppailu. Useat taistelut ovat kuin nopeatempoisia puzzle-tehtäviä, sillä pelaajan täytyy kehittää toinen toistaan monimutkaisempia tapoja saavuttaa jättiläisten heikot kohdat. Muita vihollisia tai varsinaisia tehtäviä pelissä ei ole.
Pituudella peli ei ole pilattu, ja määrätietoinen ja taitava pelaaja läpäisee sen jopa alle neljässä tunnissa. Kolme vaikeusastetta, Time Attack -moodi palkintoineen sekä New Game Plus -moodi tuovat kuitenkin lisätekemistä, samoin kuin pelimaailman muutamien salaisuuksien etsiminen. Shadow of the Colossuksen hienous muodostuu reseptistä, joka yhdistää visuaalisen upeuden, ainutlaatuisen tunnelman ja kylliksi haastetta tarjoavan pelattavuuden. PlayStation 4:n uusintaversiossa tärkeintä onkin, että se onnistuu säilyttämään tämän yhdistelmän täydellisesti.
Uskollinen remake-versio
Heti ensi metreiltä on selvää, että Bluepoint Gamesin uusintaversio on todella uskollinen alkuperäiselle pelille. Shadow of the Colossus näyttää ja kuulostaa samalta peliltä kuin ennenkin, mutta samalla se on monta pykälää upeampi.
Tärkein uudistus on, että aikanaan PS2:lla lumonnut pelimaailma on nyt kaunis jopa nykygrafiikkojen standardeilla. Maailma on säilyttänyt hailakan värisävynsä, mutta näyttää nyt elävältä ja aidolta. Erinomaisen piirtoetäisyyden ansiosta avaruuden tuntu on myös eri luokkaa kuin alkuperäisessä versiossa. Kielletty maa tuntuu siis todella avaralta ja suurelta.
(Mainittakoon, että pelasin peliä tavallisella PlayStation 4:lle, joten PS4 Pron lisäominaisuuksia en voi kommentoida.)
Alla olevalta vertailutrailerilta saa hyvän kuvan siitä, millaisen muodonmuutoksen peli on kokenut.
Shadow of the Colossuksen harvoja uusia ominaisuuksia on monipuolinen Photo Mode, jonka voi myös laittaa pois päältä, mikäli ei halua kuvakaappauksia räpsiä. Lisäksi pelin kontrolleja on hieman uudistettu, ja tarjolla on perinteiset sekä uudet kontrollit, ja lisäksi kaksi hieman erilaista versiota versiota molemmista. Painikkeiden asettelu on uusissa kontrolleissa hieman intuitiivisempi, mutta ohjaustuntu on samankaltainen kuin alkuperäisessä pelissä.
Tähän liittyy myös huonoin asia uusintaversiossa. Kontrollit ovat nimittäin yhä hiukan kankeat, etenkin toiminnallisina hetkinä. Pahempi hankaluus on kuitenkin kamera, jonka pyörii taistelukohtauksissa välillä minne sattuu, ja etenkin ahtaissa paikoissa kamerakulmat aiheuttavat ylimääräisiä haasteita. Tasangolla ratsastaessa elokuvallisesti Wanderia seuraava kamera tarjoaa kuitenkin myös upeita hetkiä. Olisi vain mukava, jos sitä voisi halutessaan hallita tiukemmin.
Pelin vaikeusaste on myös yhtä epätasapainoinen kuin ennenkin, ja kolossit muuttuvat tuntuvasti vaikeammiksi kymmenennen taistelun jälkeen. Viimeinen kamppailu osaakin olla sitten todella hermoja raastava kokemus, jopa Normal-vaikeusasteella.
Pieniä silauksia
Aivan kaikki pelissä ei kuitenkaan ole tuttua tavaraa. Kuten aiemmin uutisoimme, on siitä löydetty jo ainakin yksi uusi easter egg -salaisuus, ja lisäksi löysin arvostelua varten pelatessani eri puolilta pelimaailmaa jonkinlaisia kultakolikoita, jotka pitivät erikoista kilinää kun niiden lähettyville sattui. Vielä ei ole tiedossa, kuinka paljon kolikoita löytyy, mihin niitä käytetään tai mikä niiden merkitys on.
Lisäksi Shadow of the Colossus sisältää koko joukon piilotettuja Trophy-palkintoja, joiden sisältöä on tässä kohtaa mahdotonta arvailla. Tarjolla vaikuttaa siis olevan halukkaille myös uusien arvoituksien etsimistä, mikä onkin suotavaa, sillä upeassa pelimaailmassa viihtyy mielellään pidempään.
Viime kädessä Shadow of the Colossuksen remake tuntuu samalta, tutulta peliltä, mutta uudistukset tekevät siitä kiistatta paremman ja nykypelaajille helpommin lähestyttävän. Fumito Uedan mestariteos on tuotu uudelle sukupolvelle uskollisena käännöksenä, jolle antaa mielellään täydet pisteet kameran ja kontrollien pienistä ongelmista huolimatta. Se on huikea kokemus alusta loppuun.
SHADOW OF THE COLOSSUS
”Tunnelmaltaan ainutlaatuinen seikkailupeli, joka on todellinen taideteos.”
